eräs hyviä puolia on se, ettei niuhota pikkuasioista. Minä ainakin totean, että paljon pahempaakin voisi tapahtua. Mikä Sinun mielestäsi on hyvää tässä ikäluokassa?
Tämän iän
"haaralainen"
9536
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
saa olla oma itsensä, päättää omista asioistaan. Itsenäisyys, vaikka kylkiäisenä onkin jonkin asteinen yksinäisyyskin. Niin kauan kun aistit toimivat kaikilla elämän alueilla, ei ole hätää, nautitaan aikuisuudestamme
Johan sitä on ollu yli 40v aikuinen. Nyt on ihanaaaa olla vapaa,kun ei aamuisin tarvi olla vekkarin vanki. Saa nukkua vaikka kuin myöhään aamulla ja illalla napsutella vaikka tämmösellä koneella yötä myöten. Terveyskin on vielä kutakuinkin hyvä.
Olen erittäin tyytyväinen elooni. Tänään oli pojanpojat 3v ja 1v5kk:ta hoidossamme ja saimmekin olla liikkeessä koko päivän. Vanhempi komensi niin pappaa kuin mummuakin jos millaisiin leikkeihin. Ihania nuo pienokaiset. Meitäkin vielä tarvitaan! Lastenlasten hoitoon ja eri järjestöihin. Hyvää aikaa ainakin mun kohdalla. Tulevasta ei onneksi tiedä kukaan mutta nautitaan tästä hetkestä. Aika nuoruuden ei palaa ja näin on hyvä.
Oon täysin samaa mieltä sinun kanssasi, Minun tyttäreni lapset ovat jo koululaisia, mutta tarvitsevat vielä paljon isovanhempia, vanhempansa ovat vuorotyössä. Sinulle kiitos lämminhenkisestä viestistä ja hyvää vuotta 2007!
Elämä olisi oikein hyvää, jos se kohtelisi kaikkia kansalaisia tasapuolisesti ja huolehdittaisiin, että jokaisella olisi oikeus ja varaa inhimilliseen elämään. Muuten ikä ei miestä pahenna, vaan päinvastoin, koska se on opettanut moneen taitoon käytännössä. Olisi jopa paljon annettavaa nuoremmille, mutta koska tämä yhteiskunta sorsii yli 50 vuotiaita jää tiedot usein jakamatta ja päätyvät hautaan.
...on tässä ikäluokassa, että aivan varmasti elonaika on loppumassa ennemmin tai myöhemmin. Yleensä ennemmin ja miehillä vieläkin ennemmin. Se on hyvä muistaa, kun uusi vuosi on taas edessä. Sitkun-juttuja kannattaa alkaa toteuttamaan, jos sellaisia on vielä plakkarissa ja mahdollisuuksia toteuttamiseen. Myönteisyyteen on ainakin jokaisella varaa säätyyn katsomatta.
Vanhat ihmiset sanoivat aina:"Kyllä se elämä opettaa ainakin hiljaa kävelemään."
Hymähtelin sanonnalle, mutta opettihan se - hiljaa kävelemään.
Ennen minulla oli jos millaista nuoruuden ja lapsellisuuden kotkotusta eikä kärsivällisyys kuulunut hyveisiini.
Usein lähdin huoneesta ovet paukkuen, jos joku oli eri mieltä kuin minä. Itsevarmuuteni oli ääretön.
Terve itsevarmuus ja itseni kunnioittaminen on säilynyt, mutta kaikki turhanpäiväinen on karissut.
Työn lisäksi minulta liikenee aikaa heille, joilla ei kaikki ole aivan yhtä hyvin.
Ja osaan olla jopa kiitollinen vähästäkin.
Näin ikääntyminen on minua hionut.
minua jo kahdeksanvuotiaana, kun hartaasti odotettu pikkusisko syntyi kehitysvammaisena. Vertaan hänen tilannettaan omaani ja lisäksi äitini tilanteeseen ikäisenäni. Minua elämä on kohdellut silkkihanskoin, olen siitä nöyrästi kiitollinen.
Miten sinua kohdeltiin sen jälkeen? Jouduitko uhraamaan osan lapsuuttasi ja elämäniloasi vammaiselle tulokkaalle? Niin käy usein.
Terve lapsi unohtuu joskus toisarvoiseen asemaan ja hänelle ehkä sälytetään velvollisuuksia, joita jokaisen lapsen on vaikea kantaa. Se on julma kohtalo!
Jos vanhemmat osaavat käsitellä tilanteen oikein, niin terve lapsi saa yhä tarvitsemansa huomion ja tuen, ja hän kiintyy vammaiseen tulokkaaseen ja halua itse olla avuksi.
eturauhasen syöpään
elän päivän kerrallaan
kahta en koskaan