Kun olen väsynyt, luovutan
hän vie minut mielensä vihreille niityille
hänen sanansa ja kätensä minua lohduttavat.
Seuraava askel on muka minun valintani
ja minä astun sen
jokin minussa huutaa: "missä on se kilpi,
joka pahan palavat nuolet sammuttaa,
kuka päästää minut linnustajan paulasta" -
ei kukaan
ja Sodoma ja Gomorra tulevat todeksi.
hän vie minut mielensä vihreille niityille
hänen sanansa ja kätensä minua lohduttavat.
Seuraava askel on muka minun valintani
ja minä astun sen
jokin minussa huutaa: "missä on se kilpi,
joka pahan palavat nuolet sammuttaa,
kuka päästää minut linnustajan paulasta" -
ei kukaan
ja Sodoma ja Gomorra tulevat todeksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
että tämä oli hienosti "tehty", muotoiltu, kirjoitettu. En voi sillekään mitään, että pidän tuoreista kukista, raikkaista tuulista, aidoista puheista ja niiden tuomasta inhimillisestä toivosta. Koska elämäni viime viikot ovat olleet sietämättömän rankkoja, sietokyky kaiken roskatekstin suoltamiseen ja sulatteluun ja panetteluun, on ollut ihan äärirajoilla. Mitta läikkynyt yli. -Jos minua sanot "pahaksi", en ota vastaan nyt! olen huono teeskentelemään mitään.
Hyvää yötä ja joitain unikuvia.
sano sinua pahaksi, en koskaan. Usko se ja vapauttavia unia elämän rasitteista sinulle.
Että olen jo rajan ylittänyt, mutta mitään ei ole tapahtunut, kiitos sinun. Sydämeni kertoo, että sanasi ovat totta.
mitään ei ole tapahtunut ja silti on tapahtunut paljon. Kohtaamisen arvokkaampi merkitys ei häviä elämästä, eikä unohdu koskaan.
Miten minusta tuli niin piittaamaton muiden ihmisten tunteita kohtaan? Näin vain hänet, en kyennyt kuvittelemaan muita siihen. Nyt on perspektiivi laajentunut, mutta välillä reaaliteetit sumentuvat taas, ja olen valmis siihenkin mihin ei saisi.
Kaikki muut ovat olemassa ja hyvin tiiviisti vielä hänen elämässään, uskoisin. Minä mahdun ehkä joihinkin yksinäisiin hiljaisiin hetkiin ja se riittäköön minulle. Kunhan kaikki pysyy koossa-
Tasapaino tunteissa niin, että muistaa ihmisyyden ja empatian, menettämättä silti itseään.Nyt on vuodenvaihde ja mahdollisuus taas "luoda nahkansa" tai aloittaa aktiivinen muutosprosessi itsensä kanssa. Minusta tuntuu että yksinkertaisesta elämästä ja itsensä kanssa sovussa olemisesta saa parhaimman sisällön elämäänsä, joka on tässä ja nyt. Sitä kautta jaksaa rakastaa myös muita, eikä heistä tule oman itsen jatkeita, elämän kolhujen hyvittäjiä, vaan arvostettavia ihmisiä. Ihmisiä, joiden rakkaudesta ja ystävyydestä voi olla nöyränä kiitollinen.
Hyvää Uutta vuotta Sinulle! Kaikki pysyköön koossa tulevanakin vuonna.