Heipä hei:) Ajattelinpa tännekkin nyt pistää kuulumisia pitkästä aikaa niille keitä kiinnostaa:)
Viikko pari sitten...(hmm...aikakin kuluu niin siivillä että ei muista mikä tapahtui milloinka)..oli yön aikana satanut ohut lumikerros tänne manseenkin. Lähdin Emman kans lenkille tohon lähimettään joka on moooonta kilometriä syvä. Huomasin että hakkuita oli tehty kiitettävästi polkuni varrella ja evakkoni aikana. Keräsinkin joulukuusen kokoisen kasan selkääni männyn oksia.
Siinä sitten puolessa välissä 7km lenkkiä umpi korpea, huomasin isoja "koiran" jälkiä lumessa monta. Minun kämmenen kokoisia ja kaksi "keskimmäistä" anturan jälkeä oli hieman pitempiä kuin muut.
Olin ensimmäinen ihminen joka sitä polkua sinä aamuna taivalsi ja lumi oli todella satanut vasta yöllä. Lähimainkaan ei siis ole asutusta, eikä kulkukelpoista polkua ihmisen kävellä. Eli joko karanneita monta koiraa tai susilauma. Susilauma asuu 25km meiltä eteenpäin...eli siis?
Ette sitten kuulkaa usko kun rupesi paniikki hiipimään salakavalasti...ja ihon pintaan nousi kylmähiki ja mielikuvitus lähti jylläämään perusteellisesti..Siinämäärin, että koskaan en ole niin nopeasti tuota lenkkiä juossut/kävellyt ja vielä kuusenkokoinen mänty revahka selässä. Joka notkossa ja kalliolla näin susilaumoja. En enää tuohon mettään mene..ellei joku tule mukaan.
Saa Emma tyytyä lähiö-lenkkeilyyn, kunnes toivun säikähdyksestä. Viimeyönäkin näin unta kuinka susilauma hyökkäsi kimppuumme ja minä huidoin niitä isolla halolla ja aina ne hampaat irvessä kävi uudestaan kiinni....älkää naurako eräjormat siellä. Minä olen puoli kaupunkilainen. :I
Reissusta muistuttaa isoon ruukkuun tökätyt männyn oksat "suutarin kuusi" jouluvaloineen ulko oven pielessä.
Tänään olen juossut aamutuimaan ulkona moneen kertaan, kun koiruudella lentää tavaraa kaaressa.
Nyt on paljon minunkin töissä sitä agressiivista ripuli/oksennus tautia. Minä en sitä varmaan saa...viimeksi sairastanut vatsatautia pienenä (kuitenkin istun uuden-vuoden huussissa), mutta voiko koira saada sen taudin ihmiseltä?...tuli vaan niin sopivasti kun itämisaika taudilla on 2vrk tai vähemmän...
Mitäpä siis teille kuuluu?
Toivotan oikein hyvää Uutta Vuotta 2007 kaikille..tähän valiin:)!
Viikko pari sitten...(hmm...aikakin kuluu niin siivillä että ei muista mikä tapahtui milloinka)..oli yön aikana satanut ohut lumikerros tänne manseenkin. Lähdin Emman kans lenkille tohon lähimettään joka on moooonta kilometriä syvä. Huomasin että hakkuita oli tehty kiitettävästi polkuni varrella ja evakkoni aikana. Keräsinkin joulukuusen kokoisen kasan selkääni männyn oksia.
Siinä sitten puolessa välissä 7km lenkkiä umpi korpea, huomasin isoja "koiran" jälkiä lumessa monta. Minun kämmenen kokoisia ja kaksi "keskimmäistä" anturan jälkeä oli hieman pitempiä kuin muut.
Olin ensimmäinen ihminen joka sitä polkua sinä aamuna taivalsi ja lumi oli todella satanut vasta yöllä. Lähimainkaan ei siis ole asutusta, eikä kulkukelpoista polkua ihmisen kävellä. Eli joko karanneita monta koiraa tai susilauma. Susilauma asuu 25km meiltä eteenpäin...eli siis?
Ette sitten kuulkaa usko kun rupesi paniikki hiipimään salakavalasti...ja ihon pintaan nousi kylmähiki ja mielikuvitus lähti jylläämään perusteellisesti..Siinämäärin, että koskaan en ole niin nopeasti tuota lenkkiä juossut/kävellyt ja vielä kuusenkokoinen mänty revahka selässä. Joka notkossa ja kalliolla näin susilaumoja. En enää tuohon mettään mene..ellei joku tule mukaan.
Saa Emma tyytyä lähiö-lenkkeilyyn, kunnes toivun säikähdyksestä. Viimeyönäkin näin unta kuinka susilauma hyökkäsi kimppuumme ja minä huidoin niitä isolla halolla ja aina ne hampaat irvessä kävi uudestaan kiinni....älkää naurako eräjormat siellä. Minä olen puoli kaupunkilainen. :I
Reissusta muistuttaa isoon ruukkuun tökätyt männyn oksat "suutarin kuusi" jouluvaloineen ulko oven pielessä.
Tänään olen juossut aamutuimaan ulkona moneen kertaan, kun koiruudella lentää tavaraa kaaressa.
Nyt on paljon minunkin töissä sitä agressiivista ripuli/oksennus tautia. Minä en sitä varmaan saa...viimeksi sairastanut vatsatautia pienenä (kuitenkin istun uuden-vuoden huussissa), mutta voiko koira saada sen taudin ihmiseltä?...tuli vaan niin sopivasti kun itämisaika taudilla on 2vrk tai vähemmän...
Mitäpä siis teille kuuluu?
Toivotan oikein hyvää Uutta Vuotta 2007 kaikille..tähän valiin:)!
Vastaukset 8
Vanhimmat
sinulle myös. Kyllä olisi kuule minuakin hirvittänyt moinen. Minusta pedot eivät kuulu tänne ihmisten lähelle, ja itse minua ei saisi mikään niiden asuinpaikkojen lähelle.
Ripulin hoidonhan koirallesi tiedät. Katso että saa ainakin nestettä tarpeeksi ettei pääse kuivumaan.
joka puolella ja itärajalta tulee lisää...
meillä ovat ihan tavallisia,kun täällä korvessa ollaan, mutta kyllä välillä pelottaa kun koirat nostaa niskakarvat pystyyn jo ulko-ovella niin tietää ettei pitkälle mennä;pikapisut/-kakat ja takaisin sisälle... Toivottavasti Emma paranee taudista, en oikein usko että ihmiseltä on tarttunut, ei ainakaan toisinpäin tartu siis eläimestä ihmiseen :)
Uudeksi vuodeksi on roppakaupalla maitohappoja..koiralle ja itselle jos sattuu yllättämään. Nyt olen parhaillaan töissä ja tuntuu kummalle mahassa...toivotaan että se on vaan psykoloogista...on meinaan muuten mahtavat uuden vuoden ilotulitteet tuolla huussin puolella..:( Väri skaala on vaan aika olematon.
Harmi kun mun tielleni tulee tälläsiä villieläin juttuja...ois parempi että en ois mitään nähnyt niin kulkisin siellä ihan tyytyväisenä. Kun samaisella lenkillä meidän koirakaveri oli vainonnut ilm. karhun joka oli seurannut niitä pitkän matkaa ja tuulen alapuolelta oli kuulunut "tassutusta"...hekään eivät ole enää siihen metsään astuneet. Sutta pelkään ehkä enemmän kuin karhua. Taidan seuraavalla kerralla ottaa ison veitsen ja vaaleenpunaiseksi värjäävää pippuri sumutetta mukaan. Eiköhän niillä pari sutta tokene..:)Ja kaupan päällisiksi päälle tulleet sudet voi paikantaa pinkistä naamasta...*wirn*
näkyny nuita susia, tappaneet paljon taas poroja täälläpäin, mutta minä ite kunnioitan sutta ja mulla ei ole mitään sitä vastaan että niitä täällä on... ne kuuluu luontoon, ne on ollu täällä ennen meitä
Näin minäkin elämäni ensimmäisen kerran suden viime kesäkuun alussa täällä Sipoossa. Nuori hoikka komea, mutta yksin. Juoksi metsästä metsäautotielle n. 100m päähän minusta aamulla klo.7.15. Vaikka susi loikkasi melkein heti takaisin metsään minut nähtyään, niin pelästyin ja käännyin heti ihmistenilmoille päin pikakävelyä. Myöhemmin menin etsimään jälkiä ja löysinkin ojan savikosta n. 13cm jäljet joissa oli aika pitkät kynnet. Vertasin jälkiä oman isokoisen ajokoirani jälkiin, niin olivat hieman isommat ja pitemmät. Kuulema yksinäinen susi ei hyökkää vaan pakenee, laumasta en tiedä. Eräs mummu neuvoi että hän pitää pikku radiota marjassa mukana karhujen varalta, pelkäävät ääntä. Minua harmittaa hirveästi kun minulla oli kamerakännykkäkin mukanani, mutta kun pelästyin niin en edes silloin ajatellut ottaa kuvaa, jos olisi onnistunutkaan niin kaukaa.
mieleen, etä äitini, joka asuu Saksassa ja on kova metsässä kulkija, hän sanoi kantavansa aina sytkäriä taskussa, koska eläimet luonnostaan pelkäävät tulta, sitten vaan sytyttää joku paperi tai oksanpätkä palamaan, niin eiköhän elikot kaikkoa:) Siellä ei ole metsissä karhuja eikä susia, vaan villisikoja saa siellä pelätä.
pelottavia noi susi jutut, en haluaisi törmäillä keskellä metsää, hui.
Tuosta ripulista en kyl usko et ihmisten ja koirien toisilleen tarttuu.
ulkoilualue tuossa vaarassa, ihan vieressä vielä...ei hirveästi haluta mennä sinne, tässä taannoin kertoivat karhun liikuskelevan..