Miten miehen tutkiminen etenee? On kohta edessä ja haluisin apua jännitykseen. Tutkitaanko esim. eturauhanen pepun kautta. Joutuuko spermaan luovuttamaan?
mIES
MAke
151832
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei nyt sentään mitään hanurin ronkkimista. :D Meillä tsekattiin ukolta vehkeet ihan noin ulkoapäin (ettei ole kiveskohjuja tms. helposti huomattavaa rakenteellista vikaa), sekä tietysti otettiin spermatesti . Sehän kertoo jo aika paljon! Ei sitä spermaa mihinkään "luovuteta". Kunhan laboratoriossa tutkivat. Näytteen voi antaa vaikka kotona, jos ei klinikan näytteenantohuoneessa onnistu. Tsemppiä!
..spermanäyte annettiin kotona ihan siihen varattuun kondomiin ja se sitten kiikutettiin klinikalle tunnin sisällä yhdynnästä.
sairaalassa lääkäri katsoi vehkeet noin päällisin puolin ja kyseli kaikenlaista. Ei sen kummempaa... Tsemppiä!
Lisäksi meillä katsottiin kivekset ultraäänellä.
tuntuu, että nuo tutkimukset miehelle ovat noloja kestää, kun ei ole tottunut, esittämään värkkejään lääkärille tai labrahoitajille. Aina saa pelätä, että kesken kaiken saa erektion. Aika nolo tilanne.
Ihan ymmärrettäviä huolia. Harvemmin teitä miehiä tutkitaan ja kynnys on varmaan siksi suuri. Oma mieheni ei suostu edes siihen spermatestiin.
Me ollaan kaikki vain ihmisiä. Olet tosimies kun menet testeihin. Onnea lapsettomuustaipaleen päättämiseen!
Meillä useamman vuoden yrityksen jälkeen lähdettiin testauksen kautta etenemään. Lähtökohtaisesti vika voi olla kummassa hyvänsä, joten helpoin ja edullisin tapa on tutkia ensin mies.
Väestöliitossa homma onnistui aikaa varaamatta erillisessä näytteenantohuoneessa, jossa oli läsnä ainoastaan "opetusmateriaalia". Näyte annettiin purkkiin, joka sitten kiikutettiin tiskille. Tuloksetkin sai hyvin pian tietoonsa.
Myöhemmin kun oli aika tutkia vaimo, samassa yhteydessä lääkäri (nainen) tutki ulkoisesti kivekset. Ainakaan minulle ei tullut yhtään epämiellyttävä olo, sen verran ammattimaisesti ja nopeasti tuo tapahtui. Lääkärillä luonnollisesti kertakäyttöhanskat kädessä ja vain tarpeellinen, täysin kivuton ote. Tuossa taisi mennä jopa 15 sekuntia.
Tuo lapsettomuuden käsittelyn tilanne oli kokonaisuutenaan sellainen että erektio ei ollut edes lähellä...
Minulle vaimo toi purkin kotiin. Kotona hoitelin homman ihan käsiavusteisesti ja vaimo vei sen sitten tutkittavaksi labraan. Yhteistyötähän tämä on koko homma niin voi toisiaan auttaa ja helpottaa tällaisilla pienillä käytännön asioilla.
Minulle tehtiin uä tutkimus, jossa samalla katsottiin päälisinpuolin kivekset. Nopea ja kivuton tutkimus. Ei kannata pelätä. Hoitoihmiset tekevät sitä päivittäin etkä sinä ole ainut joka näissä tutkimuksissa käy. Tsemppiä vaan.
Meillä kun tuli ajankohtaiseksi alkaa tutkia tarkemmin tuota juttua ettei vauvaa ala kuulua niin kukaan ei ole edes pyytänyt minua näyttämään alapäätä. Ainut asia johon olen joutunut on spermanäytteen antaminen. Sekin kerran kotona otettuna ja pari kertaa paikanpäällä. Eikä tavara nyt ollut mitään priimaa ja vastaaineitakin löyty, mutta silti...
Jos näyte on kovin huono, niin kaiketi sitten aletaan "ronkkia" tarkemmin... vai?
Niin ja vielä, että ollaan oltu asian tiimoilta niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella.
Toisaalta kuitenkin itse ajattelen niin, että ihan simppeliä hommahan tuo on, joutuu naiset kuitenkin paljonkin rankempaan touhuun.
Haluan tiedustella sinulta, mitä lääkärit ovat noista spermavasta-aineista teille sanoneet? Onko teille annettu toivoa luomuraskaudesta noiden vasta-aineiden kannalta asiaa ajatellen?
Heillä ei kuulunut raskautta kahteen vuoteen, jonka jälkeen menivät tutkimuksiin ja tuo vasta-ainejuttu selvisi. Muu heillä pitäisi olla kunnossa.
Heillä aloitettiin hoito inseminaatiolla, jolla saatiinkin vasta-aineet kokonaan pois. Nyt kaksi inseminaatiota takana, muttei raskautta vielä näkynyt. Toivoa pitäisi kuitenkin rutkasti olla.
Mahtoikohan tästä mitään apua olla? Noh, kerroinpahan ainakin. xD
On muutakin häikkää (siittiöt ei liiku hyvin ja ovat epämuodostuneita)... Inssejä on tehty meilläkin ja pesussa saadaan siittiöt käyttökelpoisiksi. Tosin, pestyt siittiöt ei ilmeisesti elä kovin kauaa kohdussa (luomuun verrattuna) ja pesun jälkeinen siittiöiden määrä saattaa olla huono (=vähäinen). Joka tapauksessa inssit ei meillä tuottaneet toivottua tulosta...
Näin ollen olisinkin kiinnostunut tietämään, estääkö vasta-aineet kokonaan normaalin raskautumisen mahdollisuuden?
Meille kun on sanottu vain, että vaivaan ei ole olemassa hoitokeinoa ja näissä tapauksissa siittiöt "vapauduttuaan" eivät etsi munasolua vaan toisiaan ja käytännössä takertuvat toisiinsa kiinni...
Eli tiedustelen tässä, onko joillekin vasta-aineista kärsiville sanottu suoraan, että luomuraskauteen ei ole mitään mahdollisuutta?
Hankalaa se raskautuminen ainakin on, monta vuotta yritystä takana, eikä minkäänlaista merkkiä hedelmöityksestä.
"Meille kun on sanottu vain, että vaivaan ei ole olemassa hoitokeinoa ja näissä tapauksissa siittiöt "vapauduttuaan" eivät etsi munasolua vaan toisiaan ja käytännössä takertuvat toisiinsa kiinni..."
Niin tarkoititko tällä lauseella tuota vasta-ainejuttua yleensä? Kaveria voisi kiinnostaa tuo tieto, jos pitää paikkaansa...
Noista vasta-aineista ja niiden seurauksista oli tuossa lauseessa kysymys...
En tosin usko, että kaverisi paljoa tuosta tiedosta kostuu, ei se ainakaan meillä paljoa nuo tiedot auta/ lohduta.
Konkreettisinta olisi tietää, voiko vasta-aineista huolimatta raskautua luomusti vai tarkoittaako vasta-aineet automaattisesti luomuraskausprosentiksi sen 0.
Että nollille menee luomuraskausprosentti, koska meillä ei aluksi kiinnitetty siihen mitään huomiotakaan, vaan yriteltiin kotona clomien kanssa, nyt vasta jatkohoidossa on alettu miettimään vasta-aineiden merkitystä. Kyllähän tämä kaikki epäilyttää ja mesentaa, välillä tuntuu niin rankalta kaikki hoidot, tekis toisinaan mieli jättää ne kaikki kikkailut ja yrittää kaikesta huolimatta luomuna, vaikka mahikset oliskin minimaaliset. jotenkin tuntuu niin EPÄLUONNOLLISELTA väkisin yrittää saada raskaus alulle...mutta ääni kellossa muuttuu, kun vihdoin on oma lapsi sylissä...mitäpä sitä ei sen takia kestäisi!
Mielestäni suurin ongelma tässä vasta-aine asiassa on se kun tuntuu, ettei lääkäritkään oikein tiedä asiasta juuri mitään...
No, vuosia ollaan lasta yritetty ja mitään raskauteen viittaavaakaan ei ole koskaan tapahtunut.
Jos tuosta voi päätellä, niin aika heikkoa on raskautua vasta-aineongelman kanssa.