Tiiän että en todellakaan ole ensimmäinen joka vuodattaa täällä enkä varmasti viimeinen, jos se on jollekkin ongelma että kerron tarinani niin olkoot...
Kaikki alkoi kun olin 8 luokalla masennuin ihan täysin enkä vieläkää tiedä miksi kukaan ei tiedä, viiltelin itseäni ja itsemurhakin kävi mielessä. Kävin psykologin kanssa juttelemassa asiasta mutta sitten ne käynnit vaan loppu. Vähän aikaa meni hyvin en viillelly enkä muutakaan, mutta sitten 9 luokan keväällä kaikki alkoi uudestaan enkä tiedä miksi kesä meni viillellen ja koko ammattikoulun ensimmäinen ja toinen vuosi. Äitini ja kaverini näki arvet eikä kukaan tehnyt asialle mitään... Viime keväänä jouduin käymään tikattavana ja sen seurauksena psykologilla ja niin ees päin.. sit tuli kesä kaikki meo siihen asti ku meillä alko heinäkuussa loma ensimmäisen lomaviikon jälkeen vedin ranteeni auki jouduin paikattavaksi ja soi psykiatriselle osastolle jossa olin viikon no se kokemus aukasi silmät ja lopetin viiltelyn ihan kokonaan olen kyllä edelleenki masentunu ja välillä tekee mieli viilellä mutta onneksi lupasin omalle kullalleni että en enää tee mitään itselleni ja sen takia en todellakaan tee... että tallanen juttu... hah sainpahan kertoo jollekki... :D
Kaikki alkoi kun olin 8 luokalla masennuin ihan täysin enkä vieläkää tiedä miksi kukaan ei tiedä, viiltelin itseäni ja itsemurhakin kävi mielessä. Kävin psykologin kanssa juttelemassa asiasta mutta sitten ne käynnit vaan loppu. Vähän aikaa meni hyvin en viillelly enkä muutakaan, mutta sitten 9 luokan keväällä kaikki alkoi uudestaan enkä tiedä miksi kesä meni viillellen ja koko ammattikoulun ensimmäinen ja toinen vuosi. Äitini ja kaverini näki arvet eikä kukaan tehnyt asialle mitään... Viime keväänä jouduin käymään tikattavana ja sen seurauksena psykologilla ja niin ees päin.. sit tuli kesä kaikki meo siihen asti ku meillä alko heinäkuussa loma ensimmäisen lomaviikon jälkeen vedin ranteeni auki jouduin paikattavaksi ja soi psykiatriselle osastolle jossa olin viikon no se kokemus aukasi silmät ja lopetin viiltelyn ihan kokonaan olen kyllä edelleenki masentunu ja välillä tekee mieli viilellä mutta onneksi lupasin omalle kullalleni että en enää tee mitään itselleni ja sen takia en todellakaan tee... että tallanen juttu... hah sainpahan kertoo jollekki... :D
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoituksesi lienee jonkinlainen avunpyyntö, mutta en usko pystyväni lohduttamaan esim. lesboa.
Masentuneisuuteen on kyllä aina jokin syy, jos sitä ei tiedä, niin on syytä tarkastella asennetta omaan elämäänsä, itseensä, muihin ihmisiin sekä asettamiinsa vaatimuksiin ja odotuksiin. Myös liian suuret ulkopuoliset kuin sisäisetkin paineet voivat sen synnyttää. En kyllä osaa ymmärtää kavereidesi jä äitisi välinpitämättömyyttä viiltelyarpiisi, enkä tosin myöskään sitä, että mitä tyydytystä siitä viiltelystä saa? Eihän se loppujen lopuksi johda mihinkään, tai sinun tapauksessasi kylläkin hoitoon.(En tarkoittanut tuota sitten pahalla) No se on kuitenkin hyvä, että silmäsi ovat auenneet ja noihin masennusjakoihin en edelleenkää osaa antaa parempaa neuvoa, kuin alussa mainitun ja sen lisäksi itsetunnon kohentamista, mikäli sen tuntee tarpeelliseksi.