Heti alkuun haluan mainita ettei kyseessä ole mikään provoilu yritys.Olen vaan tässä sinkkuilun lomassa tavannut useita yh-äippiä ja anteeksi vaan niin kaikissa tapaamissani suhteissa on paistanut suunnaton katkeruus/viha MIEHIÄ kohtaan.En halua mitenkään puolustella miehiä,mutta eihän kaikki miehet no ei myöskään naiset ole samanlaisia.
onko se niin kovapala ollut,kun mies on jättänyt tai ollut jättämisen arvoinen ettei voi uutta suhdetta rakentaa järjelliselle pohjalle?Useat tapaamani yh-äipät ovat siis todella katkeria exille ja se katkeruus ja viha paistaa todella selkeästi.Luulisi,että sitä mielellään rakentaisi hyvänsuhteen huonon suhteen päätteeksi,mutta ei sitä pistetään ainoastaan vahinko kiertämään ja "kostetaan" se sille "uudelle miehelle".
Voin myös sanoa rehellisesti,etten ole katkera teille yh-äipät,koska vapaita sinkku naisia on myös "liikenteessä".Pointti on vaan siinä,kun sitten ihmettelette miksi kukaan ei kiinnostu teistä ja joutuu elämään lopunelämäänsä yhdessä lastensa kanssa ilman MIESTÄ.
...onhan niitä varmaan fiksujakin yh-äippiä,mutta en ole vielä tähän päivään tavannut :(
onko se niin kovapala ollut,kun mies on jättänyt tai ollut jättämisen arvoinen ettei voi uutta suhdetta rakentaa järjelliselle pohjalle?Useat tapaamani yh-äipät ovat siis todella katkeria exille ja se katkeruus ja viha paistaa todella selkeästi.Luulisi,että sitä mielellään rakentaisi hyvänsuhteen huonon suhteen päätteeksi,mutta ei sitä pistetään ainoastaan vahinko kiertämään ja "kostetaan" se sille "uudelle miehelle".
Voin myös sanoa rehellisesti,etten ole katkera teille yh-äipät,koska vapaita sinkku naisia on myös "liikenteessä".Pointti on vaan siinä,kun sitten ihmettelette miksi kukaan ei kiinnostu teistä ja joutuu elämään lopunelämäänsä yhdessä lastensa kanssa ilman MIESTÄ.
...onhan niitä varmaan fiksujakin yh-äippiä,mutta en ole vielä tähän päivään tavannut :(
Vastaukset 10
Vanhimmat
Niin.. katkera en exälle ole mutta.. jos pitää joku sana löytää... se on pettymys.
Ja surullinen lasten vuoksi ettei heillä ole normaalia isäsuhdetta.
En ole tainnut koskaan tuntea katkeruutta.. kun nyt tarkemmin ajattelen...
Olen nyt seurustellut reilu puolitoista vuotta.. ja enpä tosiaan "kosta" miesystävälleni exän tekosia. Miksi kummassa niin tekisin?
Ja yksin ei ole tarvinnut jäädä..
Mulla on erinomaiset välit exään, ollaan nykyisin kuin sisko ja veli. Ex auttaa mua tarvittaessa ja mä taas annan sen tavata lastaan lähes päivittäin. Katkeruutta ei ole kummankaan puolelta. Eikä mulla ole ollut vaikeuksia solmia uusia suhteita eron jälkeen. Silti pysyvää suhdetta ei ole löytynyt, sillä miehet halauavat useimmiten paljon aikaa puolisoltaan ja mun aikani menee pääasiassa työhön ja lapsiini. Tarvitsen myös oman vapaa-aikani, joten miehen kanssa seurusteluun käytetty aika olisi pois yöunestani. Ja siitäkään en halua tinkiä. Joten nyt elän tyytyväisenä yh:na ilman parisuhdetta ja alan katsella ympärilleni sitten, kun lapset ovat omillaan. Kyllä sekin päivä vielä tulee.
Neljän lapsen yhänä en tiedä mistä saisin ajan vaaliakseni kestävää parisuhdetta. En ole myöskään katkera tilanteestani vaikka yhteihuoltajuus ja tapaamiset ovat tuntematon käsite,hienoista papereista huolimatta! Kun lapset(persoonia jokainen) ovat pieniä,äitinä joutuu enemmänkin miettimään tasaista jatkuvaa perhe-elämää,kuin niinkään omia tarpeitaan ja seurusteluhalujaan.
Niiden aika on sitten joskus..nyt porskutetaan näillä eväillä,ja luodaan omat onnenkehykset!!
Olet varmaankin oikeassa, jollainlailla ehkä useimmat eronneet tuntevat jonkinlaista katkeruutta (tai miksi sitä nimittääkään), niin yh.t kuin ne ex.t. Koska ero on aina pettymys oli suhde hyvä tai huono.. jokainen on varmasti suhteen alkaessa odottanut sen kestävän,ja eron tullessa on varmasti tuntemuksia jotka eivät aina ole kovinkaan positiivisia. Mutta se että tuntee katkeruutta kaikkia miehiä kohtaan tai kostaa yksin jäämisensä uutten suhteeseen, siitä en ole aivan samaa mieltä.
Vaikka sanoit kyllä että eivät kaikki yh.t niin tee ja olet tosi oikeassa siinä :)
Uskoisin että ihminen joka kostaa edellisessä suhteessa kokemansa vääryydet uuteen kumppaniin ei ole vielä päässyt irti edellisestä suhteesta, enkä tarkoita että välttämättä olisi positiivisia tunteita exää kohtaan.
Kaikissa suhteissa oli sitten yh tai ei pitäisi ensin edellinen suhde käydä loppuun ennen uuden aloittamista, silloin ei niitä edellisen parisuhteen ongelmia siirrä uuteen suhteeseen.
Ja useilla yh.lla on todellakin aika pula
Ei ole aikaa panostaa kunnolla uuden suhteen alkuun ja siintä voi joillekin miehille / naisille tulla tunne että on katkeroitunut elämässään..
Jokatapauksessa meitä on niin monta erilaista persoonaa kuin on tallaajia..
Hyvää kevään jatkoa..
Unohtuiko, että me kaikki "yh-äipät" emme välttämättä ole vapaehtoisesti tässä yksinhuoltajuudessa, vaan osa meistä on jäänyt esimerkiksi leskeksi...
itse varrsin lämpimästi ajattelen edesmennyttä kumppaniani ja enkä ole elämälleni mitenkään katkera...
Kaverihan kertoivaan vaan omakohtaisia kokemuksiaan eli ,jos sinä olet "onnellinen leski" niin sehän on aivan oma asiasi ole aivan kaikessa rauhassa.Yhdyn kyllä kyseisen kaverin teksteihin,leskenä ollessa muutaman kerran erehtynyt viettämään aikaani yh-äipän seurassa ja vaikutelma oli juuri vastaava :(.
huh...älä anna ikävien kokemuksien mieltäsi mustata... tätä elämää elämme vain kerran,
siksi mielummin onnellisena, kuin onnettomana.
Ikävää että ootte saaneet yh-äideistä noin negatiivisen kuvan :(
Kyllä meitä on ihan mukaviakin tapauksia, jotka ei katkeroidu ja ala syyttämään kaikkia miehiä suhteen karille ajautumisesta...
Toivotaan että käsityksenne joskus muuttuu ja jos oikein ymmärsin niin ei tarkoitus ollut meitä kaikkia osoittaa.
Tsemppiä teille ja meille :)
Oletteko tavanneet naisen vai yh-äidin?
Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.
Ehkä miehinen itsetuntonne nousee siitä,että pelastatte onnettoman yhn yksinäisyydeltä ja kiitollisuutta ja palvontaa odottaen käännätte asian katkeruudeksi?
Henk.kohtaisesti en ole koskaan tavannut sinkkumiestä tai yh-iskää,minulle he ovat olleet mielenkiintoisia ihmisiä eri elämän tilanteissa!
Ja kuule Leski..ota oppia erehdyksestä..et kai enää kolmatta opetusta tarvitse?=)
Minä olin se joka n.3kk vanhan lapsen kanssa lähti, nyt lapsi 2v ja olisin vain iloinen että ex pysyy poissa. En ole mistään katkera,minä vain vihaan häntä ylikaiken muista syistä.
Ex ei edes kiihottanut minua ulkoisesti,
kyllä minä miehen otin heti ja sellaisen joka kiihottaa jo näkiessä.
Mä olen valmis perustaan nykyiselleni perheen,
häntä minä rakastan,exää en ole ikinä.
Monille yh-äideille todella ikävästi,
esim.mies on lähtenyt kun nainen on tullut raskaaksi.Tai mies lupaa ja lupaa tulla lasta katsomaan,mutta ilmestyykin vain kerran vuodessa.
Monilla on vain huonoja kokemuksia.
Mutta sinulla pitäisi olla kuuntelemisen ja tukemisen taito,näyttät että sinä olet MIES,
mitä ex ei ole pystynyt oleen.