Ex-kollegat

-TYÖ OLI YHTÄ ISTUMISTA JA PEUKALOIDEN PYÖRITTELYÄ JA TUNTUI ETTÄ EI JAKSA NIIN TYHMÄN IHMISEN YKSINKERTAISTA TYÖTÄ KUN ON AIVOTOIMINTAAKIN. vartijakollegat olivat täysiä idiootteja maalaisia ja työ oli istuista ja juoruilun kuuntelua. Myöskin se oli todella kuluttavaa, kun monella idiootilla oli ego niin alaalla että bamarin töistä tuli elämä ja he alkoivat siksi nuoleskelemaan, puhumaan skeidaa työkavereista, kyttäilemään toisten tekemisiä juorutakseen kahvihuoneessa muille elämästä mitään tietämättömille laitosraukoille.

-Ei todellakaan pelottanut mikään muu kuin se, että kuka työkaveri milloinkin alkaa vetämään mattoa jalkojen alta. Myöskin se pelotti, että kuinkahan paskaa jengiä alkaa sukusiitto tuomaan vartija-ainekseen. Myöskin maalaistollojen alalle pyrkiminen ja pääsemien pelotti ja loi uhkakuvia tulevaisuuteen. Maalaistollot kun tuovat pienen elämäsnsä mukana kaikkea paskaa työyhteisöön ja pää työkavereiden perseessä kulkevat nämä apinat.

-Vanki ei koukuttanut eikä muutenkaan ollut paha vastus kaltaiselleni specialistille. Meininki vankilassa oli todella löysän apaattista ja vangit eivät edes vittuilleet, koska en itsekään turhaan provonnut. Jos vanki vittuili, kyykytin hänet ja puhuttelin, joten se homma loppui siihen.

-Pääsin parempiin töihin, missä ei vain istuta ja juoruta paskaa työkavereista. Hakeuduin myöskin alalle missä on koulutettua väkeä töissä, eikä mitään kirjekurssilaisia ja kouluttamattomia kesämiehiä.

-Työspiste ei ollut lampolassa, koska en ollut Pelsolla tai Sukevalla. Mutta miltei kaikki vankilan vähäisetkin työt olivat liian haasteettomia minulle ammattilaiselle. Saatan kyllä hakeutua poliisiksi tai pelastusopistoon, pitää seurata tilannetta ja vaivautua hakemaan.

-En rakastunut keneenkään.