onko unettomuus sairaus

UNETTOMUUS LIENEE SAIRAUDEN SEURAUS. VAIKKAPA JONKINAISEN MIELENSAIRAUDEN SEURAUS.

Sairaus tai ei mutta kyllä ihmisen on myös nukuttava! Itse olen ollut kolmivuorotyössä pian 12 vuotta ja käytän nukahtamislääkkeitä melko säännöllisesti. Ei siitä mielestäni ole ollut haittaa, ihmisillä tuntuu vaan edelleen olevan käsitys että "kamalaa, mikä huumehörhö" jos sanoo tarvitsevansa nukkumiseen lääkkeitä. Riittävän ajoissa illalla otettuna vaikutus ehtii hyvin häipyä aamuun mennessä ja onko sitten sen vaarallisempaa mennä töihin 2 tunnin yöunien jälkeen kuin että nukkuisi vaikka kohtuulliset 4-6 tuntia ja ottamalla sen pienen pillerin? Olen aina ollut huono nukkuja myös, eikä vuorotyö suinkaan paranna tilannetta, mutta jollain tavalla on se leipä tähänkin huusholliin hankittava. Ja jos joku asia painaa mieltä, niin voin olla varma siitä ettei sitten nukuta yhtään, paitsi ehkä päivällä. Parasta lienee tottua ajatukseen, että näin se vaan nyt on ja yrittää keksiä keinot asian kanssa selviämiseen. Eipä kannata haaskata aikaansa sen miettimiseen onko se sairaus tai mistä unettomuus sitten johtuukin, pitää vaan kaiketi hyväksyä asia ja todeta että eipä ole ainakaan liiemmälti "unen lahjoja saanut"...vaikka kyllä se 8 h:n työpäivästä selviäminen huonosti nukutun yön jälkeen välillä hiukan huumorintajua koettelee, se myönnettäköön ;D
Hyvää alkanutta vuotta vaan kaikille unettomille ja miksei muillekin

Olen kyllä väsynyt, mutta kun menen vuoteeseen, ajatukset alkavat kieppua päässäni. Elämäntilanteeni on nykyisin O.K,mutta kaikki vanhat käsittelemättömät asiat ( hallitseva anoppi!), joista en koskaan ole voinut puhua mieheni kanssa. Menin naimisiin "mammanpojan" kanssa ja anoppi hallitsi elämääni kymmeniä vuosia. Miten saan muorin pois pääkopastani? Pitääkö mennä kallonkutistajalle?

Ehkä kyse on taidosta jota me jotkut tyhmät ei koskaan olla opittu. Tiedä häntä. Omalla kohdalla unettomuus on jatkunut läpi koko elämän. Jostain kumman syystä minä vain piristyn huomattavasti siihen aikaan kun kesällä normaalisti alkaa hämärtämään ja aamuauringosta kun alkaa ensimmäiset säteet näkymään, niin kroppa ja mieli väittää että on aika mennä nukkumaan.

Johtuen tuosta piristymisestä sitten alkaa ajatus lentää oikein hyvin ja pää täyttyy kaikenlaisista suunnitelmista ja uusista biiseistä. Vaikka siinä yrittää itselleen toistella että nyt loppuu ajattelu, niin kohta ne jo palaa.

Yksi kohtalaisen hyvä konsti minulla nukkumiseen on laskea 50 -> 0 mielessäni. Hengityksen rauhoittaminen niin hitaaksi kuin se miellyttävältä tuntuu ja laskee mielessään jokaisella ulospuhalluksella yhden luvun alaspäin. Jos ajatukset saa pidettyä läjässä, niin tuo on monesti toiminut ja olen useinkin nukahtanut jo ensimmäisellä laskemiskerralla. Mutta jos mieli on liian vilkas, niin siinä vaiheessa laskeminen on vaikeaa. Usein ei pääse edes 40 asti, kun koko laskeminen on jo unohtunut ja ajatukset juoksee jossain aivan muualla. Harmittavasti jälkimmäinen skenaario on se yleisempi.