Vertaan tavallista todellisuutta uneen. Se muistutta unta monella tavalla.
- Se voi muuttua aivan yllättäen.
- Siinä on sisäinen logiikka, jossa on aukkoja.
- Se on muodoltaan tunnelin kaltainen, sensuroitu.
- Sen kompaktius johtuu muistamattomuudesta.
- Se käyttäytyy mustasukkaisesti.
- Se heijastelee egoa.
- Sitä voi muokata tahdolla, siis magialla.
- Se on näytelmä, joka esittää todellisuutta.
- Se voi muuttua aivan yllättäen.
- Siinä on sisäinen logiikka, jossa on aukkoja.
- Se on muodoltaan tunnelin kaltainen, sensuroitu.
- Sen kompaktius johtuu muistamattomuudesta.
- Se käyttäytyy mustasukkaisesti.
- Se heijastelee egoa.
- Sitä voi muokata tahdolla, siis magialla.
- Se on näytelmä, joka esittää todellisuutta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
eikä mielestäni voi verrata uneen muuten, kuin yksilön oman muuttuneen tajunnantilan aikana. Tykkään kuitenkin antaa vastateesejä, joten...
- Se voi muuttua aivan yllättäen.
Totta, mutta poiketen unesta tapahtumalla on aina seuraus, joka ei muutu ajan myötä toiseksi esimerkiksi kuolema on aina lopullista, rikkoutunut esime ei korjaannu takaisin ehjäksi jne.
- Siinä on sisäinen logiikka, jossa on aukkoja.
Tämä onkin mutkikkaampi, mitä sisäistä logiikkaa tarkoitat, luonnon, sosiaalisten verkostojen yms? Todellisuuden logiikka on fysiikan lainalaisuuksia, joita tiede selittää. Unien logiikka on yksilöstä riippuvaa ja siten täysin toimimaton ilman tätä yksilöä kuten taas todellisuuden logiikka on yhä olemassa riippumatta sen kokevista yksilöistä.
- Se on muodoltaan tunnelin kaltainen, sensuroitu.
Tähän olisi mielenkiintoista kuulla perustelut. Todellisuuden tajuamisen laajuus riippuu yksilön informaationkäsittelykyvystä, ei niinkään itse todellisuudesta. Todellisuus on kokonaisuutena se, mitä se on, yksilöt suodattavat siitä sen oleellisimman.
- Sen kompaktius johtuu muistamattomuudesta.
tai tietämättömyydestä. Mitä enemmän yksilö tutkii jo olemassaolevaa tietoa ympäröivästä todellisuudesta, sitä laajemmaksi ja monimutkaisemmaksi se muuttuu. Unessa näin ei valitettavasti käy, sillä sen informaatio on olemassa vain yhdessä lähteessä, aivoissa.
- Se käyttäytyy mustasukkaisesti.
Enpä ole huomannut unen tai todellisuuden käyttäytyvän niin. outo väite.
- Se heijastelee egoa.
uni ehkä mutta todellisuus ei. Ihmiset ehkä enemmän heijastavat omaa egoaan todellisuuteen toivoen sen vaikuttavan johonkin.
- Sitä voi muokata tahdolla, siis magialla.
Todellisuutta muokataan teoilla, ei millään "hokkus pokkus"-tempuilla. unien todellisuutta voi muokata miten mielii, arkimaailman todellisuudessa sinusta ei tule rikasta ja kuuluisaa ilman, että teet töitä sen eteen. Mikään voodoot yms. eivät tuo niitä sinulle vaikka yrittäisit kuinka.
- Se on näytelmä, joka esittää todellisuutta.
Tuskimpa, sillä todellisuus tulee vallan mainiosti toimeen ilman esittäjiäkin. Tässä taas korostuu tuo uskomus ihmisten ylivertaisuudesta, sinun ei tarvitse kuin mennä luontoon ja nähdä todella, niin tajuat että todelisuus on tässä ja nyt, ei mikään kulissi tai näyttämö.
Hei,
Kiitos haasteellisista vastateeseistäsi ja myös muista ajatuksista. Toivottavasti jaksat vielä, koska meinaan vastata sinulle oikein ajatuksella.
Nähdäkseni voimakas erimielisyytesi kanssani johtuu siitä, etten vielä selittänyt riittävän hyvin mitä tarkoitan. Kysymys ei siis niinkään ole siitä, että olemme eri mieltä, vaan tässä on selvä käännösvirhe, mikä johtuu siitä, että puhumme vielä toistaiseksi eri kieltä. Pyydän kärsivällisyyttä, ja että luet kirjoitustani aivan kuin se olisi todella eri kieli, jota sinun täytyy ensin oppia ymmärtämään. Minä luen sinun viestisi tietenkin samalla asenteella.
Ja nyt argumentteihin:
Minä sanoin, että todellisuus muistuttaa unta siten, että se voi muuttua yllättäen. Sinä huomautit, että todellisuudessa tapahtumat ovat lopullisia, kun taas unessa eivät. Siinä sinä oletkin oikeassa. Olennaista on nyt ymmärtää mitä minä ja mitä sinä tarkoitat todellisuudella eri asiayhteyksissä.
Kun vertasin todellisuutta uneen, en tarkoittanut "todellista todellisuutta", vaan subjektiivista todellisuutta. Tämä hävittänee suurimman osan erimielisyydestä. Subjektiivisessa todellisuudessa faktat voivat muuttua, koska ne eivät todella koskaan ole faktoja, vaan ainoastaan subjektiivisia käsityksiä, jotka usein ovat vääriä, tai ainakin osittain vääriä.
> "Siinä on sisäinen logiikka, jossa on aukkoja."
> Tämä onkin mutkikkaampi, mitä sisäistä logiikkaa > tarkoitat, luonnon, sosiaalisten verkostojen yms?
Tarkoitan kaikkia edellämainittuja. Luonnontieteissä on sisäinen logiikka, jossa on aukkoja. Emme tiedä kaikkea, ja osa tiedostamme on aivan väistämättä väärin. Sosiaalisissa verkostoissa taas syntyy kuplan kaltaisia maailmoita, joissa näennäisesti vallitsee erilainen todellisuus. Eräänlaista joukkohypnoosia siis. Mihin tahansa perustamme käsityksemme todellisuudesta, siinä on aina sisäinen logiikka, jossa on aukkoja. Niiden aukkojen läpi kulkeminen hajottaa tuon todellisuuden aina osittain.
>> Todellisuuden logiikka on fysiikan lainalaisuuksia >>
Emme voi tietää onko todellisuudessa logiikkaa. Sen sijaan tiedämme, että voimme mallintaa todellisuutta logiikalla, matematiikalla ja uskonnolla. Esimerkki: Emme voi sanoa, että "Todellisuus on matematiikkaa", mutta voimme sanoa "Matematiikka mallintaa todellisuutta".
Otetaan esimerkiksi tasasivuinen kolmio. Mitä mieltä sinä olet... Löytyykö luonnosta tasasivuisia kolmioita?
>> Unien logiikka on yksilöstä riippuvaa ja siten täysin toimimaton ilman tätä yksilöä kuten taas todellisuuden logiikka on yhä olemassa riippumatta sen kokevista yksilöistä. >>
Minusta emme voi tietää, mitä todellisuus tekee sillä välin kun emme tarkkaile sitä. En usko, että voimme poistaa itseämme eli havaitsijaa yhtälöstä ja havaita todellisuuden jonakin meistä erillisenä. Havaintomme ovat siten lopulta aina subjektiivisia.
>> - Se on muodoltaan tunnelin kaltainen, sensuroitu. Tähän olisi mielenkiintoista kuulla perustelut. Todellisuuden tajuamisen laajuus riippuu yksilön informaationkäsittelykyvystä >>
Niin minustakin. Informaationkäsittelykykymme on rajoitettu. Todellisuutemme on juuri sen kokoinen. Sitä bandwidthia on rajoitetusti, joten siksi putkitodellisuus.
>> Todellisuus on kokonaisuutena se, mitä se on, yksilöt suodattavat siitä sen oleellisimman. >>
Kyllä, todellisuus on mitä on, ja me suodatamme sitä. Mutta en tiedä, voimmeko väittää sen subjektiivisen todellisuutemme koostuvan siitä mikä on oleellisinta. Usein minusta tuntuu siltä, että mieleni täyttävät aivan epäoleelliset asiat, ja vaikuttaa siltä, että muillakin on samanlainen probleema.
>> Mitä enemmän yksilö tutkii jo olemassaolevaa tietoa ympäröivästä todellisuudesta, sitä laajemmaksi ja monimutkaisemmaksi se muuttuu. >>
Kyllä, olen samaa mieltä.
>> Unessa näin ei valitettavasti käy, sillä sen informaatio on olemassa vain yhdessä lähteessä, aivoissa. >>
Tämä on vaikeampi ajatus... Näen siinä ainakin kolme mahdollista ongelmaa:
1) Unien sisältö ei ole pelkästään pään sisältä kotoisin. Tästä esimerkkinä, että ihminen uneksii vaikkapa uivansa vedessä, samaan aikaan kun katosta tippuu vettä hänen otsalleen. Tai voi olla, että hän uneksii nukkuvansa samalla kun katosta tippuu vettä hänen otsalleen, samalla kun katosta tippuu vettä hänen otsalleen. Tämä osoittaa, ettemme voi varmuudella sanoa, mitkä asiat unissa ovat mielikuvituksen tuotetta ja mitkä ovat tulkittuja aistihavaintoja. Tavallinen hereilläolotodellisuus on käsittääkseni pelkästään tulkittuja aistihavaintoja.
2) Hereilläolevan todellisuuden lähde on myös meidän aivoissamme, as far as we know. Se mitä näemme mikroskoopilla, on aivojemme eri keskusten neuvottelun tuloksena luoma kuvajainen siitä, mitä todellisuus ehkä on, ei itse todellisuus.
Itse ajattelisin mieluummin, että hereilläolon ja unen todellisuudet ovat yhtä todellisia, mutta erilaisia, ja molemmat tarpeellisia.
>> Enpä ole huomannut unen tai todellisuuden käyttäytyvän mustasukkaisesti. outo väite. >>
Se ei ole järin tieteellinen väite, vai mitä? :-)
Tämä perustuu vain huomioon, että eri ihmisten subjektiiviset todellisuudet toisensa kohdatessaan taistelevat siitä, kumman faktat syrjäyttävät toisen. Tai kumpi ameeba nielaisee toisen. Ne voivat myös sekoittua sulassa sovussa, mutta ihmisen ego ei sittenkään aina suostu tähän.
>> - Sitä voi muokata tahdolla, siis magialla.
Todellisuutta muokataan teoilla, ei millään "hokkus pokkus"-tempuilla. >>
En minä sanonutkaan mitään hokkuspokkustempuista. En käsitä mitä muuta magia voisi olla kuin tekoja. Magia ilman tekoja on vain nojatuoliokkultismia.
Mutta teoilla, joita sinä ehkä kutsuisit hokkuspokkustempuiksi, voi muokata omaa ja toisten subjektiivista todellisuutta.
Teoilla voi ehkä muuttaa todellisuutta, mutta en ole siitä itse aivan varma. Minulla on sellainen outo kutina, että todellisuus on jotakin muuttumatonta. Ajatus sen muuttamisesta tuntuu hieman väärältä. Toisaalta saatan olla väärässä. Kenties "todellinen todellisuus" on jotakin joka on jatkuvassa muutoksen tilassa. Toisaalta silloinkin sen muuttaminen olisi hullunkurinen ajatus. Kuinka voidaan muuttaa jotakin sellaista, jossa ei ole mitään pysyvää?
Mutta ehkä olen liian fanaattinen. Todellisuus lienee kokkareinen ja paakkuuntuva, mikä sallii tilapäiset "muuttumattomuudet".
>> unien todellisuutta voi muokata miten mielii >>
Itseasiassa ei voi. Olen törmännyt tähän kerta toisensa jälkeen, ettei unissa voi tehdä "ihan mitä haluaa" eikä niitä voi pakottaa johonkin haluamaansa muottiin. Unet eivät ole muovailuvahaa. Uskon, että voin hyvällä syyllä kuvailla niitä eläväksi tietoisuudeksi tai energiaksi, jolla on oma tahto. Unet eivät ole hallittavissa, mutta ne kuuntelevat meitä. Vähän niinkuin jos sanot vaimolle että "keitäs kuusi kuppia kahvia" niin joskus hän tekee sen, toisinaan taas ei. Joskus taas voi tulla kahvin sijaan teetä tai ehkä hän ei edes ole kotona tänä aamuna.
>> - Se heijastelee egoa. Uni ehkä mutta todellisuus ei >>
Niin, mutta subjektiivinen todellisuus kyllä heijastelee, yhtä voimakkaasti kuin uni. Tai ITSEASIASSA, vielä sitäkin voimakkaammin. Unen aikana ego on minun havaintojeni mukaan paljon heikompi kuin hereilläollessa.
>> - Se on näytelmä, joka esittää todellisuutta.
Tuskimpa, sillä todellisuus tulee vallan mainiosti toimeen ilman esittäjiäkin. >>
Subjektiivinen todellisuus kuitenkin muistuttaa näytelmää.
R
Kyllä minä jaksan keskustella, kun ajatukset ovat kerrankin rakentavaan toimintaan pyrkiviä. Koetan siis myös kunnioittaa sinun "kieltäsi" ja vastata omalla näkemykselläni jatkoperusteluihisi.
"...Kun vertasin todellisuutta uneen, en tarkoittanut "todellista todellisuutta", vaan subjektiivista todellisuutta. Tämä hävittänee suurimman osan erimielisyydestä. Subjektiivisessa todellisuudessa faktat voivat muuttua, koska ne eivät todella koskaan ole faktoja, vaan ainoastaan subjektiivisia käsityksiä, jotka usein ovat vääriä, tai ainakin osittain vääriä."
Tässä oletkin oikeassa, subjektiivisessa todellisuudessa voi yksilön oma mieli vääristää todellisuudesta tulleen informaation, jopa kieltää sen olemassaolon tai uskoa sellaisiin asioihin, joita todellisessa maailmassa ei esiinny. Silti väittäisin, että yksilö silloin kärsii eräänlaisesta "valveunesta" kuin todellisuuden kunnolla kokemisesta. Ja tässä taas törmää sellaiseen ilmiöön, jossa joudutaan miettimään todellisuuden ja yksilön kokeman todellisuuden rajaa.
"...Emme voi tietää onko todellisuudessa logiikkaa. Sen sijaan tiedämme, että voimme mallintaa todellisuutta logiikalla, matematiikalla ja uskonnolla. Esimerkki: Emme voi sanoa, että "Todellisuus on matematiikkaa", mutta voimme sanoa "Matematiikka mallintaa todellisuutta"."
Aivan, mutta mallintamamme tieteet todellisuudesta ovat ainoastaan siksi epätäydellisiä ja aukollisia, koska emme ole itse kehittyneet tarpeeksi tajutaksemme kokonaisuudessaan todellisuutta. Itse todellisuus pitää oman logiikkansa sillä ilman sitä todellisuus olisi yhtä kaaosta ilman esimerkiksi kausaaleja ilmiöitä kuten vuodenaikojen vaihtelua, vuorovettä jne. Unessa ei ole tämäntyyppistä kokijasta riippumatonta ilmiötä vaan säät vaihtelevat kaaosmaisesti ja pittasuhteet heittävät kunkin unen "tarinaan" sopivasti.
"Otetaan esimerkiksi tasasivuinen kolmio. Mitä mieltä sinä olet... Löytyykö luonnosta tasasivuisia kolmioita?"
Suosittelen tutustumaan mineraalien ja kivien kiderakenteisiin. Sieltä löytyy muistaakseni kolmioita, kuusikulmioita, neliötä, yms. Joskus joku on sanonut, ettei ihminen voi keksiä mitään uutta vaan se yhdistää vanhaa vain yhä uudestaan toisella tavalla toisiinsa. Onko se sitten sitä uuden luomista... jaa-a.
"Minusta emme voi tietää, mitä todellisuus tekee sillä välin kun emme tarkkaile sitä. En usko, että voimme poistaa itseämme eli havaitsijaa yhtälöstä ja havaita todellisuuden jonakin meistä erillisenä. Havaintomme ovat siten lopulta aina subjektiivisia."
Hmmm.. kuulostaa vähän tältä vanhalta arvoitukselta, "jos metsässä kaatuu puu eikä kukaan kuule/näe sitä, lähteekö puusta silloin ääni?". Tottakai voimme tietää mitä todellisuus tekee, kun emme tarkkaile sitä. Sehän on todellisuuden ydin, ettei se ole kokijastaan/kokijoistaan kiinni. Esimerkiksi orgaanisen aineen maatuminen mullaksi ei ole tarkkailijasta kiinni, se tapahtuu huomasi sitä kukaan tai ei. Unen todelisuudessa mitään ei tapahdu ilman kokijaa ja unelle epäoleelliset kulissit ovat vain hämäriä suuntaviivoja ellei sitten unen kokija jostain syystä kiinnitä huomiota niihin, jolloin ne saavat lisää yksityiskohtia.
"...Informaationkäsittelykykymme on rajoitettu. Todellisuutemme on juuri sen kokoinen. Sitä bandwidthia on rajoitetusti, joten siksi putkitodellisuus."
Tarkoittanet tässä taas yksilöiden subjektista todellisuutta?
"..Kyllä, todellisuus on mitä on, ja me suodatamme sitä. Mutta en tiedä, voimmeko väittää sen subjektiivisen todellisuutemme koostuvan siitä mikä on oleellisinta. Usein minusta tuntuu siltä, että mieleni täyttävät aivan epäoleelliset asiat, ja vaikuttaa siltä, että muillakin on samanlainen probleema.."
Tästä on tehty tutkimustakin ja kyse on siitä, että havaitsemme enemmän kuin mitä tajuammekaan. esimerkiksi keskittyessämme kovasti johonkin, huomiomme kiinnittyy juuri siihen asiaan mitä teemme, mutta se ei pois sulje esimerkiksi ääniä, joita kuulemme tai hajuja, joita haistamme mutta emme vain kiinnitä niihin huomiota. silti ne äänet ja hajut ovat osa todellisuuttamme ja saattavat tulla toisessa yhteydessä mieleemme tai saatamme havahtua niiden olemassaoloon. Unessa tämä taas ei ole mahdollista. Väittäisin jopa, ettei unessa ole kokemusmaailmastamme ulkopuolisia häiriötekijöitä vaan ne tulevat oleelliseksi vasta unen "sisällön" sitä tarvitessa.
">> Unessa näin ei valitettavasti käy, sillä sen informaatio on olemassa vain yhdessä lähteessä, aivoissa. >>
Tämä on vaikeampi ajatus... Näen siinä ainakin kolme mahdollista ongelmaa:"
1) Unien sisältö ei ole pelkästään pään sisältä kotoisin. Tästä esimerkkinä, että ihminen uneksii vaikkapa uivansa vedessä, samaan aikaan kun katosta tippuu vettä hänen otsalleen. Tai voi olla, että hän uneksii nukkuvansa samalla kun katosta tippuu vettä hänen otsalleen, samalla kun katosta tippuu vettä hänen otsalleen. Tämä osoittaa, ettemme voi varmuudella sanoa, mitkä asiat unissa ovat mielikuvituksen tuotetta ja mitkä ovat tulkittuja aistihavaintoja. Tavallinen hereilläolotodellisuus on käsittääkseni pelkästään tulkittuja aistihavaintoja."
Aivan. Ihminen ei ole eristyksissä todellisuudesta unessakaan mutta todellisuudessa unemme eivät tuota meille selitysmalleja todellisuuden ilmiöille. Elikkä uidessame emme uneksi veden tippuvan otsaamme vaan olemme todella vedessä ja kastumme. Tässä siis uni ja todellisuus eroavat toisistaan. Unessa aivomme tulkitsevat ulkoa tulevan informaation sisäisellä selitysmallillaan kun taas todellisuudessa tapahtumat tapahtuvat sisäisistä selitysmalleistamme riippumatta.
2) Hereilläolevan todellisuuden lähde on myös meidän aivoissamme, as far as we know. Se mitä näemme mikroskoopilla, on aivojemme eri keskusten neuvottelun tuloksena luoma kuvajainen siitä, mitä todellisuus ehkä on, ei itse todellisuus.
Tässä taas mennään siihen musteläiskä-testi puolelle, jossa jokainen ihminen näkee miistä oman sisäisen selitysmallinsa tuloksen. Mutta oikeasti jokainen näkee saman tietyn todellisuuden mallin, esimerkiksi omenan omenana vaikka ei olisi koskaan ennen nähnyt ko. hedelmää. Ainoastaan omenan nimi tulee yleisesti yksilöiden välisesti sovitusta sanasta ja tiedot sen syöntikelpoisuudesta kokemusperäisestä tiedosta. Tässä taas huomataan ettei todellisuus ole subjektiivista kokemista vaan objektiivisten mallien olemassaoloa.
"...Teoilla voi ehkä muuttaa todellisuutta, mutta en ole siitä itse aivan varma. Minulla on sellainen outo kutina, että todellisuus on jotakin muuttumatonta. Ajatus sen muuttamisesta tuntuu hieman väärältä. Toisaalta saatan olla väärässä. Kenties "todellinen todellisuus" on jotakin joka on jatkuvassa muutoksen tilassa. Toisaalta silloinkin sen muuttaminen olisi hullunkurinen ajatus. Kuinka voidaan muuttaa jotakin sellaista, jossa ei ole mitään pysyvää?..."
oletko ajatellut että todellisuutta sitoo ajankulu mikä taas unissa ei ole oleellinen seikka. Se mikä saattaa meistä vaikuttaa muuttumattomalta muuttuukin todella hitaasti niin, ettemme havaitse sen muuttumista. Mielestäni teot nopeuttavat tätä muutosprosessia tai vievät sen aivan eri suuntaan kuin se olisi ilman tekojen vaikutusta mennyt.
"..>> unien todellisuutta voi muokata miten mielii >> Itseasiassa ei voi. Olen törmännyt tähän kerta toisensa jälkeen, ettei unissa voi tehdä "ihan mitä haluaa" eikä niitä voi pakottaa johonkin haluamaansa muottiin. Unet eivät ole muovailuvahaa. "
Tässä olen erimieltä. Kyse on vain siitä kuinka paljon kehittää selkouniaansa ja kuinka voimakkaasti haluaa niitä kontroloida. Toisaalta täysin kontroloidut selkounet ovat niitä tylsimpiä, kun tietää kokoajan mitä tapahtuu ja ketä/mitä siinä esiintyy. Siksi onkin kiehtovampaa antaa unien liikkua edes osalti omaan tahtiinsa ja vaikuttaa niihin vain silloin, kun näkee sen tarpeelliseksi.
"Uskon, että voin hyvällä syyllä kuvailla niitä eläväksi tietoisuudeksi tai energiaksi, jolla on oma tahto. Unet eivät ole hallittavissa, mutta ne kuuntelevat meitä. Vähän niinkuin jos sanot vaimolle että "keitäs kuusi kuppia kahvia" niin joskus hän tekee sen, toisinaan taas ei. Joskus taas voi tulla kahvin sijaan teetä tai ehkä hän ei edes ole kotona tänä aamuna."
Tämä taas on edelleen sitä selkounien tietoisuuden hallitsemista. Itse en ole törmännyt uniin, joilla olisi omaa "tietoisuutta" sillä se vaatisi sen, että unien sisältö olisi täysin poikkeava omasta tietoisuudesta, jota ei ole tapahtunut. kyllähän kaikkea outoa oma pääkoppa pystyy kehittämään mutta toisaalta se käyttää vain sitä informaatiota mitä se on kerännyt yksilön elämän aikana.
"..Niin, mutta subjektiivinen todellisuus kyllä heijastelee, yhtä voimakkaasti kuin uni. Tai ITSEASIASSA, vielä sitäkin voimakkaammin. Unen aikana ego on minun havaintojeni mukaan paljon heikompi kuin hereilläollessa."
Unessa ego valitsee sen hahmon, jota käytämme. Todellisuudessa koetamme olla egomme kaltainen siinä välillä onnistuen. Yksilö, jolla on valtava ego mutta muuten "pieni" persoonallisuus ei pysty todellisuudessa olemaan muuta kuin kovin ärsyttävä henkilö muiden mielestä mutta unissaan ko. henkilö pystyy olemaan vaikka maailmankaikkeuden valtias jossa kaikki ihannoivat häntä.
Subjektiivinen todellisuus kuitenkin muistuttaa näytelmää.
Tottakai, jos subjektiivisen todellisuuden kokija näkee ympäröivän todellisuutensa siten. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että objektiivinen todellisuus olisi näytelmää, se on vain kuvitelma joksi yksilö haluaa todellisuuden mieltää.
Hei,
Jaan vastaukseni useampaan osaan helpottaakseni kirjoittamista ja lukemista. Tartun tässä siihen mikä käsittelee aihetta "todellisuus ja käsityskyky".
>> Suosittelen tutustumaan mineraalien ja kivien kiderakenteisiin. Sieltä löytyy muistaakseni kolmioita, kuusikulmioita, neliötä, yms. >>
Niin löytyy, mutta ovatko ne täsmälleen samanlaisia kuin matemaattiset mallit? Ymmärtääkseni luonnossa ei ole täysin tasasivuisia kolmioita. Tuskin täydellisiä kuutioitakaan. En todella tiedä onko matematiikka jotakin itsestään olevaa, jonka ihminen on löytänyt, vai onko se jotakin, jonka ihminen on luonut ja jota vieläkin luodaan. Esimerkiksi, oliko todella olemassa differentiaaliyhtälöitä ennenkuin ne keksittiin?
>> Aivan, mutta mallintamamme tieteet todellisuudesta ovat ainoastaan siksi epätäydellisiä ja aukollisia, koska emme ole itse kehittyneet tarpeeksi tajutaksemme kokonaisuudessaan todellisuutta. >>
Ajatuksesi tuntuu aivan järkevältä kun sitä ajattelee tieteellisen tutkijan näkökulmasta. Kuitenkin minun näkökulmastani, joka on maagikon näkökulma, koen ettet puhuessasi todellisuudesta vielä puhu todellisuudesta, vaan edelleen maailmankuvasta. Katsohan... vaikka maailmankuvamme olisi kuinka objektiivinen tahansa, eikä se koskaan kärsisi aukoista tai ristiriidoista ympäröivien tapahtumien suhteen, olisi se silti kuitenkin vain maailmankuva "maailman kuva, kuvajainen, illuusio". Meidän järjellinen käsityskykymme perustuu kieleen, mutta sanat eivät ole yhtä kuin todellisuus. Käyttääkseni zen-vertauskuvaa "sormi osoittaa kuuta, mutta sormi ei ole kuu".
Toisinsanoen minä ajattelen, että todellisuus on se osa meitä itseämme ja ympäröivää maailmaa, jonka kanssa emme ole missään tekemisissä.
Mikäli käsitin oikein, tiivistettynä sanoit: "Subjektiivisessa todellisuudessa voi yksilön oma mieli vääristää todellisuudesta tulleen informaation, jopa kieltää sen olemassaolon. Yksilö silloin kärsii eräänlaisesta "valveunesta"."
Ylläolevasta olen käytännössä yhtä mieltä, mutta tahdon mennä vielä pitemmälle. Olen sitä mieltä, että olipa käsitykseni (mallini, kuvani) todellisuudesta kuinka tarkka hyvänsä, se on kuitenkin vain kartta (vaikkakin tarkka sellainen). Kartta ei ole maasto, vaikka se olisi kuinka tarkka hyvänsä. Se voi olla tervejärkinen kartta ja opastaa hyvin, mutta sittenkin sen väittäminen todellisuudeksi on liikaa sanottu.
Näinollen uskon, että kokemuksemme todellisuudesta on joka tapauksessa aina valveunta, olimmepa kuinka älykkäitä tahansa. Mutta jos olemme järjeltämme sairaita tai tunteiltamme epävakaita, subjektiivinen todellisuutemme voi muuttua eläväksi helvetiksi, kuten vakavassa skitsofreniassa ja muissa vastaaviss tiloissa.
Mielestäni kannattaa pyrkiä hahmottamaan todellisuutta mahdollisimman tarkasti omasta näkökulmastamme, järkemme avulla ja myös intuitiota kuunnellen. Tarkka kartta todellisuudesta on hyvä asia. Kuitenkin koen, ettei kulttuurissamme ymmärretä sitä, että kaikki aistimuksemme ja ymmärryksemme on viime kädessä vain kartta joka kuvaa todellisuutta.
Koska todellisuus "on" päämme sisällä, me todella elämme jatkuvasti valveunessa, koska todellisuus jonka koemme tehdään viime kädessä mielikuvituksella. Hereillä ollessamme näkemämme asiat ovat mielemme kuvia ja ne koostuvat aivan samasta materiaalista kuin hallusinaatiossa nähty örkki. Ainoa ero näillä kahdella hallusinaatiolla todella on, että möröt ovat häilyväisempiä, koska kuten sanoit - ne eivät ole aikaan sidottuja.
R
Hei,
Vastaan tässä viestissä kohtiin, jotka liittyvät uniin ja unennäkemiseen.
>> Esimerkiksi orgaanisen aineen maatuminen mullaksi ei ole tarkkailijasta kiinni, se tapahtuu huomasi sitä kukaan tai ei. >>
Voimme tehdä havaintoja eri hetkinä ja huomata mullan maatuneen sillä välin kun emme tarkkailleet sitä. Tai voimme katsoa sitä kunnes se maatuu silmiemme edessä. Mutta tämä ei ole se mitä halusin sanoa. Minusta olennaisempaa on, että mullasta tulee multaa vasta kun me havaitsemme sen multana. Samoin kuin valo... se on valoa vasta kun me havaitsemme sen valona. Sitä ennen se on vain jonkinlaista värähtelyä.
Mielikuvituksemme on niin tehokas, että se voi luoda todelliselta tuntuvan maailman, kuten selkounessa. Sitä ei mitenkään erota todellisuudesta. Se voi tuntua todellisuuttakin todellisemmalta. Niin tehokas on mielikuvitus. Se on oltavakin, jotta se voisi samalla tavalla luoda sen maailman, jonka hereillä ollessamme aistimme.
Sanot, että todellisuudessa tuon seinän takana on vaikkapa katu ja ihmisiä. Mutta vaikka subjektiivinen maailmankuvasi olisi kuinka tarkka ja erehtymätön tahansa, minusta se on kuitenkin vain paperinohut, näköaistin näkökulmasta. Ainoa todellisuus jonka voimme nähdä loppuu siihen kohtaan jossa katseemme pysähtyy ylittämättömään esteeseen. Meidän mielessämme sen takana ei ole mitään. Kun menemme katsomaan mitä seinän toisella puolella on, maailma todella merkillisesti ilmestyy sinne, aivan kuten unessakin.
Tarkoitan tällä, että kun puhumme subjektiivisesta todellisuudesta, se todella on subjektiivinen sanan koko merkityksessä. Jotta voisit havaita pienimmänkään asian itse objektiivisesta todellisuudesta, sinun pitäisi ensin lakata olemasta havaintoja tekevä subjekti.
Sen vuoksi todellisuus (se subjektiivinen) on minusta unen kaltainen (ei yhtä kuin, vaan saman kaltainen).
>> havaitsemme enemmän kuin mitä tajuammekaan >>
Olen kuullut samoin. Ilmeisesti kokemamme todellisuus on vain murto-osa siitä mitä todella olemme aistineet. Kuitenkin, vaikka tiedostaisimme kaiken minkä havaitsemme, ne olisivat kuitenkin vain subjektiivisia havaintoja, eikä todellisuutemme olisi kuitenkaan objektiivinen.
>> Kyse on vain siitä kuinka paljon kehittää selkouniaansa ja kuinka voimakkaasti haluaa niitä kontroloida. Toisaalta täysin kontroloidut selkounet ovat niitä tylsimpiä, kun tietää kokoajan mitä tapahtuu ja ketä/mitä siinä esiintyy. >>
Olen samaa mieltä. Selkounien kontrollointi on kyllä mielenkiintoista, mutta tuntuu hyödyttömältä. Minua kiinnostaa suunnattoman paljon enemmän sellaiset unet, jotka yllättävät minut täysin esittelemällä jotakin, joka ei selvästikään ole enää edes oman mielikuvitukseni tuotetta, vaan aistihavaintoja jostain toisesta todellisuudesta, tai osasta tätä todellisuutta johon emme normaalisti ole missään yhteydessä.
>> Itse en ole törmännyt uniin, joilla olisi omaa "tietoisuutta" sillä se vaatisi sen, että unien sisältö olisi täysin poikkeava omasta tietoisuudesta, jota ei ole tapahtunut. >>
Minulle on tapahtunut monia kertoja. Unissa on vierailijoita toisista maailmoista, jotka voivat kuljettaa meidät oman päämme ulkopuolelle. Se on aika huimaa. Kenties sinä koet saman pian, nyt kun olet kuullut sen olevan mahdollista. Usein ihminen näkee ensimmäisen selkounensakin pian sen jälkeen kun on kuullut sen olevan mahdollista.
>> kyllähän kaikkea outoa oma pääkoppa pystyy kehittämään mutta toisaalta se käyttää vain sitä informaatiota mitä se on kerännyt yksilön elämän aikana. >>
Olen vahvasti eri mieltä. Tuo pätee useimpiin uniin useimman aikaa. Mutta on myös unia, jotka eivät ole unia, vaan täysin tuoreita unen aikana vastaanotettuja aistihavaintoja toisista todellisuuksista kuin se missä päivittäin elämme. Tätä sinä et varmasti voi uskoa, ennenkuin koet sen itse. Voi olla, että piankin...