kun kerrankin on kirja jossa on täyttä tavaraa.Turid Rugaasin Rauhoittavat signaalit.Tänään kun mentiin koirapuistoon niin menin sinne katsomaan miten koirat käytäytyy.Puistossa oli erittäin agressivinen narttu joka kävi lähes jokaisen höykytämässä paitsi meidän venakon.Ja syy oli se ,että venakko käytti todella hyvin rauhoittavia signaaleita eli koiran kieltä.Samoin kun seurasin kahden nartun kohtaamista niin sanoin,että nyt tulee tappelu ja niin siinä kävi,onneksi ei paha.
Suosittelen kaikille ja etenkin ennen pennun hankintaa lukemaan ko kirjan.
Suosittelen kaikille ja etenkin ennen pennun hankintaa lukemaan ko kirjan.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Minäkin olen lukenut sen. Meillä koirat usein jähmettyy paikoilleen käyttäen niin rauhoittavia signaaleja, kun tulee koiria vastaan. Monet vastaantulevat koirien omistajat alkavat aina lässyttämään, että kylläpä ne pelkäävät kauheasti...
Minulla on tuo ollut jo ilmestymisestä asti.Se on niitä harvoja "must" koirakirjoja ;=)
kaikille jotka haluavat edes pikkuisen oppia "puhumaan koiraa". :) Mulla oli tuo kirja lainassa, mutta kyllä se varmaan pitäisi omaan hyllyyn ostaa. Oikeasti sen kirjan nimi on Puheväleissä koiran kanssa - rauhoittavat signaalit, ja se on vähän kuvaavampi nimi kun minusta tuo suomennos Rauhoittavat signaalit kuulostaa niin tylsältä.
joista ainakin ennen ja vielä nykyäänkiin on selvinnyt ihan normaalilla koulutuksella. Siis koiran OPETTAMISELLA ja sori nyt vain, mutta en kyllä ymmärrä mitä eroa nyt yhtäkkiä on tuossakin hommassa ruvennut olemaan.
Minä olen aina panostanut koiran kouluttamiseen/opettamiseen ihan pennusta lähtien ja sillä on aina pärjätty, mutta nyt yhtäkkiä ei niillä vanhoilla metodeilla olekaan mukamas mitään virkaa, kun on tullut noita eepoksia, jotka ovat ah niin tosi loistavia... Sory, mutta ei ymmärrä ei!
mistään vanhasta minusta luopua jos tuota kirjaa pikkuisen selaileekin. :) Oisko se vähän niin, että näissä on yritetty selittää asiaa koiran kannalta ja koiran perspektiivistä eikä vain ihmisen. Varmaan vuosikymmenet koirien parissa olleet tekevät monta juttua ihan miettimättä, koska koirien kieli on tullut tutuksi.
Tämä Turid on kohta 70-vuotias ihana mummeli, joka on siis ollut koirien kanssa lähes 60 vuotta, hänestä ihminenkin voi oppia kuuntelemaan koiraa eikä vain päinvastoin, ja hän puhuu ja kirjoittaa paljon esim. koirien stressistä ja sen tekijöistä. Ei mitään uutta eikä mullistavaa varmaan kenellekään kasvattajalle tai muuten koiraharrastajalle, mutta ihan hyödyllistä meille vähemmän kokeneille, joille ei koirien käyttäytymisen laaja kirjo ole vielä oikein avautunut. :)
No eihän tuo kirja mikään koulutusopas ole edes.Sehän keskittyy nimenomaan koirien eleisiin ja "kieleen".Tavallaan samaa,kun joka kirjassa aikoinaan oli ne "luotaantyöntävät" eleet sun muut,mitä nyt eniten ja helpoimmin me ihmiset olemme koirissa aina huomanneet.Eli tuossa kirjassa annetaan esimerkkejä miten koiran eleiden,nimenomaan nyt niiden rauhoittavien avulla myös,tai siis niitä voi hyödyntää kasvatuksessa ja koulutuksessa monella tapaa.
Parhaiten siitä saattaa saada irti vähän vaikeitten rotujen kanssa ja ongelmajutuissa esimerkiksi.
Eli ei tuo kirja ole tarkoitettukaan tehdä miksikään besserwisser koulutuskirjaksi,eikä miksikään eri "koulutustyylien" ainoaksi ja oikeaksi.Se on ihan jotain muuta.
Koiran kasvatus ja koulutus on siis ihan oma juttunsa,jonka kaikki,kuten täälläkin on kirjoiteltu,tekee hyvinkin omalla tyylillään.
tuon kirjan lukeminen saattaa antaa kokeneillekin koiraihmisille jotain uutta ja ehkä itsesäänkin selvää,jota vaan ei ole ennen tunnistanut.
Ja omasta puolestani sanon,että olen lukenut/omistan jokusiakin Suomessa ilmestyneitä koirakirjoja,sanoisinko jonkin sortin "asia"kirjoja(kaikki mitä vaan olen bongannut ilmestyneeksi,nytkin odotan erästä keväällä ilmestyvää),niin kyllä tuo on ihan huippu.
Eli Issu,todellakin tuo kirja on "ah,niin tosi loistava" :O)
Ps.Sitten kun vielä saa omistaa koiran,jolla nuo eleet ja kieli on vimpan päälle hallinnassa tilanteessa kun tilanteessa,niin Voilaa,mahtava seurata ;=)
on mestari käyttämään koirankieltä.Ja nyt kun olen sen oppinut niin sen maailma on avautunut ihan uudella tavalla.Mahtava kokemus.
Se ei todellakaan ole koulutuskirja.Ja kaikki koulutus ja opettaminen lähtee siitä ,että osaa lukea koiraa.Miten voi kouluttaa ja opettaa koiraa jos ei tiedä mikä se on ja miten se toimii??Eikä tämä ole mikään uusi juttu.Ja jos ihmiset opettelisi koirankielen niin ei olisi yhtään ongelmakoiraa.Koska kaikki eroahdistukset ja muut ongelmat on ihmisen tekemiä.
Pakko tyhmänä kysyä, että eivätkö kaikki koirat käytä KOIRANKIELTÄ ? Minusta ne käyttää juuri sitä koirankieltä...ihmisen on vaan opittava oikein tulkitsemaan tuota ja koirienkanssa elämällä ja koiria "kuuntelemalla" tuon kyllä oppii..
kun vain pienen osan kielestä.Ihminen "tappaa"koiran luonnollisen kielen.Koira oppii hyvin äkkiä,että sen rauhoittavat eleet menee hukkaan eikä käytä niitä enää.Esim meidän saksanpaimenkoira ei käytä samalla tavalla koirankieltä kun venakko.Ne tulee aika hyvin toimeen keskenään mutta klekkejä sattuu kun sakemanni ei osaa lukea venakkoa.
Monet koiran rauhoittavat eleet ihminen lukee uhmakkuutena ja tottelemattomuutena ja rankaisee siitä.
Riva jo vastasikin ;=)
Kyllä koirat kaikki käyttää,mutta erot on siinä,miten hyvin ja selkeästi.
Esim.se vaihe,kun pentu lähtee emän hoivista maailmalle,on ongelma,koska monien kontaktit muihin ( hyviin)koiriin katkeaa,kun pidetään ne erossa muista.Se aika on hirmu tärkeää,koska pentu on oppinut juuri koiran kieltä ja yht`äkkiä se ei saakaan sitä harjoittaa muiden kanssa.
Ihanteellista olisi,että pentu saisi alusta asti olla tekemisissä sellaisen aikuisen koiran kanssa,jolla se kieli on vahva.
Tämä on hankalaa,koska sitä kaikilla ei vahvana ole.Eikä nykypäivänä kaikki emätkään käytä niitä rauhoittavia eleitä niin riittävästi,että pentu oppisi ne jo emältä.
Tämä on se,jota olen joskus yrittänyt kertoa,kun on ollut puhetta,että emät selättää pentujaan.Ne emät ei selätä,jotka pelaa siis vahvalla koirankielellä ja rauhoittavilla eleillä pääasiassa.Ja ihan oikeassa elämässä olen näitä emoja nähnyt ;)
Osa syy,että se kieli ei pelaa,ninkuin olisi ihanne,on toki jalostus.Ihmiset olemme puuttuneet jalostuksella niin,että tiettyihin tarkoituksiin on aikojen alussa valittu tietynlaisia koiria.Eli ollaan sitä "luonnollisuutta" siinä sivussa hävitetty.
Yksi syy on myös se,että kun me ihmiset emme tunne noita eleitä riitävästi,niin me saatamme "rangaista" niiden käytöstä,kun on mielestämme jossain tilanteessa sopimattomia.Toki koirat silloin alkaa välttämään niitä.
Otetaan esimerkki.Kuljetaan kadulla ja tulee toinen koirakko vastaan.Oma koira alkaakin nuuskia maata ja pysähtyy.Mitä ihmiset yleensä tekee?Kiskasee sen mukaansa ja sanoo vielä monesti,että nyt mennään eikä meinata.
Vaikka koira on juuri näyttänyt rauhoittavia eleitä vastaantulevalle.
Esim.ongelmakoirien kanssa on erittäin hyvä tuntea nuo.Koska kun niiden käytöstä alkaa muokkaamaan oikeaan suuntaan,niin siinä on erittäin suuri apu,kun huomaa pienenkin häivähdyksen eleiden käytöstä.Niitä sitten vahvistetaan kannustamalla,jolloin koira oppii myös luonnollisesti oikeaa mallia.
Tätä ihan samaa voi tehdä jokaisen koiran kanssa pennusta lähtien.
Harmittaa,kun ei ole itsellä videokameraa.olisi helppo selittää,kun olisin pystynyt kuvaamaan tuota meijän "alan mestaria",heh.Minulla on se ollut muutaman kerran mukana,kun olen jollekin porukalle puhunut tästä.Kun näkee livenä,miten tuollainen koira toimii,vaikka itseään täynnä olevien murkku-koirien kanssa,niin tuo homma avautuu kunnolla.
Huh huh,en tiedä selvensikö yhtään,mutta kun kaikkea ei osaa oikein pukea sanoiksi...
olisi muuten hyvä juttu. Kun sinulla kerran on koira, jolla nuo signaalit ovat hyvin vahvat ja selkeät, niin sitä kuvaamalla ja lyhyesti sanoin selittämällä saisit varmaan hyvän "opetusvideon" tehtyä. :)
Just tuo pysähtyminen nuuskuttelemaan kun toinen koira tulee vastaan oli mulle uusi ja tärkeä tieto, koska tuossa olen kyllä itse töpännyt rankemman päälle. Jos vastaan on tullut selvästi hermostunut koira, niin aiemmin yritin saada oman koiran kulkemaan minun vierellä ihan "normaalisti" (mukamas) jotta sillä näyttäisimme toisellekin koiralle että eihän tässä mitään. Vaikka oma koira nimenomaan sillä pysähtymisellä oli halunnut osoittaa että rauha vaan, ei tässä mitään.
Työkaverilla on ruotsinlapinkoira, jolla myös nuo rauhoittavat eleet ovat erittäin selkeitä ja tehokkaita. Se on lempeä narttu, joka on koirajoukon pomo, ja sen ei tarvitse milloinkaan murahtaa eikä tehdä mitään muutakaan "ihmisen mielestä näkyvää" saadakseen koko porukan rauhoittumaan. Se vain yksinkertaisesti menee keskelle lattiaa makaamaan, ja hillumaan yltyneet koirakakarat hiljenevät kuin katkaisimesta kääntämällä.
Miten paljon itse olen onnistunut pilaamaan oman koiran rauhoittavia eleitä, sitä en tiedä, mutta olen takuuvarma että jonkin verran se on niistä luopunut koska tyhmä emäntänsä on suorastaan rankaissut sitä niistä. Harmittaa kovasti kun ei tuon vertaa ollut ajoissa opiskellut. Edelleenkin sillä kuitenkin on todella selviä signaaleja, jotka nyt jopa minä typerys tunnistan.
Niinpä :=)
Niin ja vielä klassinen esimerkki.
Ihminen alkaa valokuvaamaan koiraa.Ensin pannaan topakasti koira paikalleen ja sitten,eikun kuvaamaan kovalla tohinalla.
Koira alkaakin kääntää päätä sivulle ja/tai siristellä silmiä.Siitäkös ihminen riehaantuu.Kahta enemmän tunkee kameraa koiran eteen,ääni nousee,kun se moppe on niin tyhmä,ettei tajua katsoa ryhdikkäästi kameraan ja poserata.miten vastaa koira.Vielä enemmän korostaa tekemäänsä.
Miten suurin osa ihmisistä tuon ymmärtää.Siten että koira on tottelematon,kun ei pysy kunnolla paikalla tai tyhmä,heh,kun ei poseraa,kun pitäisi.
Miten koira ajattelee,joka noin tekee?
Sen mielestä tilanne on äärimmäisen outo.Ihmisen omituinen käytös omituisen klöntin kanssa naaman edessä.Pakko alkaa rauhoitella tilannetta.Pakko vielä enemmän,kun ihminen toohottaa enemmän.
Tuo siis tilanne juuri sellaisen koiran kanssa,jolla nuo rauhoittavat signaalit on vahvana ja taas kerran se koiran kieli koko skaalassaan.
Omia koiriani kun olen kuvaillut,niin kuinka sattunutkaan,niin juuri tuo "kielentaitaja" on ollut juuri tuo " vaikein kuvattava".Ja se myös näkyy noissa kuvissa melkein aina.
Tämä on minun lempiaiheita koiriin liittyen.
Pitää vissiin nyt lopettaa,ettei mene ihan fanaattisuuteen,kun kerrankin on aikaa istua koneella.
Ymmärrän Rivan täpinät,kun tuohon maailmaan on päässyt kiinni ja sitä nimenomaan haluaa ymmärtää ja opiskella,niin kyllä se on kokeneellekin koira-ihmisellä mahtavaa :O))))))
Ps.Hieno juttu,että ystävälläsi on tuollainen lappari.Siitä juuri ihminen oppii.
Tuota juuri olen yrittänyt selittää,että itsevarma,hyvän koiran kielen kokonaisuudessaan omaava koira ei alista muita koskaan,kun sen ei tarvi.Koosta riippumatta se on aina ylempänä muita pelkällä olemassaolollaan.
Ihmiset voi ottaa siitä oppia,sen ainakin mitä voivat...
ja kun koiran kouluttamisen ja siihen tutustumisen kokonaisvaltaisesti aloittaa jo heti pennusta ja pitää sen tietyn saman linjan, niin johan on jos ei se kommunikointi ja yhteisymmärrys koiran ja omistajan välillä suju hyvinkin helposti ilman ainuttakaan "ah niin loistavaa" eeposta!
Niin tai jo syntymähetkestä...kyllä siinä oppii myös sen "koirankielen" ymmärtämään ja päinvastoin, koira, ihmisenkielen. Eiköhän nuo riitä yhteiselon hyvään saavuttamiseen.
En niinkuin oikein ymmärrä mix noiden "eeposten" texti on yxi ja pyhä, ihmisen kirjoittamiahan ne on..???
joskus -92 kasvattajaystävältäni lahjaksi samani kirjan Koirani saa pentuja ja se on ainut lukemani eepos.
Nimenomaan Riva siitähän se lähtee tai ainakin pitäisi lähteä, että sitä koiraa opetellaan lukemaan! Jokainen koira, jokainen rotu ja jokainen jopa samaa rotua oleva pentu on oma yksilönsä ihan samoin kuin me ihmisetkin...erolla vain, että koira ei osaa puhua ihmisen kieltä ja siksi onkin tärkeää opetella lukemaan sitä koiraa. Sen jokainen ilme, jokainen ele kertoo kertoo aina jotain ja jos ei sitä koiraa ymmärrä, niin silloin mennään tai oikeastaan ollaan menty täysin hakoteille!!
Ei, koiran kielen lukeminen ei todellakaan ole mikään uusi juttu...uudeksi sen nyt vain tekee joidenkin kohdalla se, etteivät ole tuota varsin tärkeää juttua tajunneet, tai sitte eivät ole kasvattajan antamista ohjeista jne. mitään piitanneet!!
ja siinähän se yksi vitsi taas onkin, että on unohdettu se toisinpäin järjestys. Eli tokihan sen koirankin on opittava se ihmisen kieli...vaikka olis sitte sanatonkin...elekieli.
En kuule ymmärrä minäkään...ihminen kirjoittaa ihmiselle suurta filosofiaa ihmisen kielellä ja ihmisen olettamuksin, mutta homman alku ja juuri unohdetaan periaatteessa kokonaan...hmmm.
Signaali sinne ja signaali tänne...heh, meillä töllökin joskus mouruaa että no signal :=))).
Ihmettelen kyllä tosissaan, eli kenenkään ei koskaan pitäisi lukea ainuttakaan koirakirjaa, kun oppii sitä muutenkin? Koska kirjat ovat vain ihmisten kirjoittamia, niin eihän niitä kannata ottaa tosissaan, ketähän täällä kirjoittelee, jos ei ihmisiä ja kaikki ovat aivan yhtä oikeassa kuin jokainen koirakirjan kirjoittanut, ainakin omasta mielestään..
Tässä on issullekkin sanottu, että kyllähän kokemus tuo tietoa, mutta kuka tuota vääntämistä taas jatkaa..
älä sitten rupea vääntämään, jos niin työläältä tuntuu!!!
Olen myös lukenut kyseisen kirjan (viime keväänä), ja innostuin siitä niin että koko koiran kasvatukseni meni ihan puihin, kun luulin että koirani eleet olivat rauhoittavia signaaleja ja toimin sen mukaan.
Mutta koirani eleet olivatkin pomostusta, joten pönkitin vain koirani egoa ja siitähän seurasi vain ongelmia.
Onneksi on koiraongelmakouluttajia, sellaisen avulla selvisin.
Eli kannttaa kuitenkin olla varovainen, eikä jättäytyä vain yhden kirjan varaan, ja eihän tämä kirja olekkaan mikään kasvatuskirja vaan siinä kerrotaan VAIN YHDENLAISISTA signaaleista, ja nämä pomotus-signaalit on vähän samanlaisia, eli aloittelija ei ole helppo niitä erottaa.
koiran signaaleihin varmaan on yhtä paha asia kun kielen tappaninen.Meillä noi rauhoittavat signaalit on toiminut päinvastoin.Koiralla on hyvin voimakas saalivietti ja tulee esiin kun se saa saaliin niin se murisee ja jopa käy käteen kiinni jos sen ottaa pois.Nyt kuukauden ajan olen käyttänyt tässä tilanteessa koiran rauhoittamista ja se toimii loistavasti.
Innostukseni johtuu lähinnä siitä miten koira käyttää signaalia muihin koiriin.Tänään oli todella mahtava seurata miten kaksi koirankieltä taitavaa koiraa kohtasi koirapuisossa.Vastapuoli on iso rottisuros.
Voitko kertoa mitkä asiat tulkitsit väärin,eli mikä olikin pomotusta?
Käskin koiraa tänne!
Koira ei tullut, hidasteli ja katsoi muualle
- luulin että koira rauhoitteli, mutta koira ei välittänyt vähempiarvoisen käskystä vaan näytti että ei kiinnosta
Eli kysymys ai ollut rauhoittavista signaaleista, vaan minä tulkitsin niitä rauhoittavina.
Koiralla kun on niin paljon niitä muitakin eleitä, eikä vain niitä rauhoittavia.
*Koiralla on hyvin voimakas saalivietti ja tulee esiin kun se saa saaliin niin se murisee ja jopa käy käteen kiinni jos sen ottaa pois.*
Tuo pisti nyt väkistenkin silmään ja olen kyllä nyt taas ihan toista mieltä, eli tuossakin on kyseessä pelkkä koulutuksen/opettamisen puute!!
Jokaiselta koiralta saa tasan varmaan pois vaikka millaisen herkkuluun tai sen löytämän ötökän, jos se palauttaminen ja "saaliin" luovuttaminen on sille koiralle opetettu jo ihan pennusta alkaen!!
pakko puuttua...miksi revit pätkiä asiayhteyksistä??? Sehän jatkui:
"Nyt kuukauden ajan olen käyttänyt tässä tilanteessa koiran rauhoittamista ja se toimii loistavasti."
Juu meidän rottis oli kyllä niin "älee" omasta saaliistaan, jos sitä meni osaamaton siltä pois ottamaan niin varmasti tuli hammasta, minun piti vaan kuiskata se opettamani käsky niin heti se aarre mulle pudotettiin.
että millä alottaja sitä koiraa rauhottaa kun se koira uhkailee, ettei vaan rauhottaisi sillä että näyttää alistumiseleitä itse.
saalisviettiseltä venakolta? Mulla on ollut kuten tiedät 10 koiraa ennen tätä,joten tiedän kyllä miten koira opetetaan luovuttamaan saalis.Tämä pakkaus on eka joka ylipäätään on murissut ja teki sen jo 7 vk eka päivänä kun tuli meille.Huom pentu on vasta 6 kk joten opettaminen on kokoajan käynissä ja nyt kun löytyi yhteinen kieli niin ongelmaa ei ole enää.
Aika hassua ,että sinä sanot 6 kk ikäsestä pennusta,että on koulutuksen puute.Harva koira on siinä iässä täysin koulutettu,ei ainakaan venakko.
en koske koiraan ollenkaan vaan minulla on erityinen ääni jota käytän kun rauhoitan koiraa.
Venakkoa ei muutenkaan alisteta jos siitä mielii tehdä juoksijan samoin kun sen saalisviettiä ei saa tappaa.
kirjoitukseni kokonaisuudessaan, niin et olisi moista taas(kaan) tehnyt. Luehan siis nyt uudelleen se kirjoitukseni!!!
onkin nimenomaan loppuviimein siinä ja nimenomaan siinä...KUKA ne käskyt antaa ja KUINKA, sillä ei ole kait ole tarkoituskaan, että koira tottelisi laakista jokaista vastaantulijaa.
Ihan samoilla linjoilla mennään Sikra!
Minä nyt en kuitenkaan jaksa uskoa että tuo venakko olisi yhtään kovapäisempi kuin rottiskaan.
Kyllä se yhteinen kieli oli ainakin osittain rottiksen kanssa löydettävä jo ennen puoltavuotta....
Venakko on kyllä mulle outo rotu, eglannin vintti mulla on kyllä ollut.
no kerrohan nyt mulle, missä kohtaa olen maininnut jotenkin jotain muuta kuin sanan PENTU. En tosiaankaan ole!!
Kerrompa nyt sulle yhden 7kk sällin kanssa tapahtuneen jutun. Isäntä oli koirien kanssa pihalla ja hädissään suli sitte mua huhuilemaan, että tuu tänne kun ****:lla on jotain suussa, eikä suostu sitä luovuttamaan. Minä menin, sanoin koiran nimen ja tein muutaman eleen/liikkeen ja kappas kun tuli poika taatia suoraan eteeni, pudotti aarteensa joka luikki kiireen vilkaa läheiseen puskaan täysin vahingoittumana. Sillä oli harakanpoikanen suussaan ihan täysin oikeaoppisesti pehmeällä otteella ja lintu säilyi täysin vahingoittumattomana!!
toiminut meilläkin sakemannin kanssa,mutta ei venakon. Se jos saa jotain mikä on vähänkin syötävää niin se syö sen ennen kun ehtii tehdä mitään.
Tarkotin näillä mun jutuilla ,että on muitakin vaihtoehtoja toimia koiran kanssa kun perinteinen "opia tai itke ja opi".
mutta "tappava saalisvietti" tekee joistakin tilanteista haasteellisia.
"opi tai itke ja opi", en ole milloinkaan käyttänyt, sillä moisella systeemillä ei saada kuin vain ja yksinomaan hallaa aikaiseksi niin koiralle, kuin myöskin koiran ja ohjaajan/omistajan väliseen suhteeseen, joka muuttuu tuota käyttäen hyvinkin pian epäluottamuslauseeksi sen koiran taholta ja silloin ei todellakaan mikään toimi!!!
en tiedä saako sitä täältä ruotsista mutta luulis saavan.
olisko sulla neuvoa tilanteeseen missä toimin väärin enkä nyt tiedä miten tämän saisin korjattua.
olin antanut mun isoimmille koirille luut ja olin lähdössä töihin ja pentu (nyt jo 8kk) oli kantokassissa mutta onnistui livahtamaan sieltä ja suoraan Apollon luun perään.
Apollo ärähti ja käänsi päätään niin että sen hammas osui pennun päähän. verta tuli tietty kamalasti ja ennenkuin tajusin että siinä ei huonommin käynyt niin tartuin Apolloa niskavilloista kiinni kun se tuli katsomaan mitä tapahtuu ja varmaan karjaisinkin sille.(olin siis mennyt siinä vaiheessa kylpyhuoneeseen pennun kanssa). ei siis varmaan edes itse tajunnut mitä tapahtui.
no pennulle ei sit käynyt muuta kun nuppineulankokoinen reikä oli päässä.
ongelma on kuitenkin se että jos pikkusen korotan ääntäni niin Apollo lopettaa esim. syömisen. tapahtuneen jälkeen ei koskenut luihinkaan vaikka niitä sai. nyt kyllä jo syö niitäkin.
tajuan että se yhdistää sen syömisen siihen tapahtuneeseen. vahdinkin yleensä aina kun se syö että saa syödä rauhassa. mutta joskus sitten joku koirista saattaa tulla lähemmäksi ja kiellän sitä toista koiraa. silloin taas Apollo luulee että sitä kielletään. :-(
vaikeeta kuitenkin ihan aina koirien erottaminen eri huoneisiin. haluaisin että voisivat syödä luitaan ihan rauhassa kaikki samassa huoneessa.
mutta kun Apollolla on vaikka luu niin en halua että nämä pikkuset menevät lähelle ja siksi on niitä komennettava pois.
Apollon ei tarvitse tietenkään antaa luitaan toisille kuitenkaan. mutta joskus se jättää sen luun kuitenkin ja menee pois. ilmeisesti juuri siksi että se pelkää että tekee jotain väärin. minulla on tosi huono omatunto tapahtuneen vuoksi ja haluaisin että Apollokin saa tuntea olevansa turvassa eikä pelätä.
se on meidän vanhin koira joskin vasta vähän yli vuoden. koirat ei tappele koskaan keskenään.
rähisevät kyllä joskus mutta se on enemmänkin leikkiä.
ihan ensimmäiseen, että kyllä sitä kirjaa myydään Ruotsissa ja ruotsiksi:
http://www.hundbocker.se/bokinfo/9197307920/
:)
Hyvin herkältä koiralta kuulostaa tuo Apollo, mutta kyllä koirat "antavat anteeksi" ajan kanssa...