Ystäväni kertoi jutun, joka kuulosti minusta oudolta näin maallikon korvin. Ehkä täällä joku asiaa tuntevampi osaa kertoa miten tämä on mahdollista:
Isä on tunnustanut lapsen, verikokein todettu, maksanut elatusmaksuja sovitusti.
Isä on mennyt uudestaan naimisiin, saanut 2 lasta lisää.
Isä on kuollut vuonna -99, tietoa hänen silloin jo aikuiselle biologiselle tyttärelleen ei ole koskaan toimitettu ja koska eivät ole olleet muutenkaan tekemisissä, (asuvat eri puolella Suomea) tieto saavutti tyttären vasta pari vuotta sitten. Hän kävi asianajajan juttusilla (huomattavan) perinnön suhteen, mutta sai vain tiedon, ettei tule saamaan perintöä.
Minua alkoi kiinnostaa tilanne, tai se miten tämä on mahdollista ja olisiko hänellä enää oikeutta mihinkään, kun aikaa on jo kulunut kuolemasta noinkin paljon.
Eli viisaammat; onko häntä huijattu, vai onko tähän joku laillinen mahdollisuus?
Isä on tunnustanut lapsen, verikokein todettu, maksanut elatusmaksuja sovitusti.
Isä on mennyt uudestaan naimisiin, saanut 2 lasta lisää.
Isä on kuollut vuonna -99, tietoa hänen silloin jo aikuiselle biologiselle tyttärelleen ei ole koskaan toimitettu ja koska eivät ole olleet muutenkaan tekemisissä, (asuvat eri puolella Suomea) tieto saavutti tyttären vasta pari vuotta sitten. Hän kävi asianajajan juttusilla (huomattavan) perinnön suhteen, mutta sai vain tiedon, ettei tule saamaan perintöä.
Minua alkoi kiinnostaa tilanne, tai se miten tämä on mahdollista ja olisiko hänellä enää oikeutta mihinkään, kun aikaa on jo kulunut kuolemasta noinkin paljon.
Eli viisaammat; onko häntä huijattu, vai onko tähän joku laillinen mahdollisuus?
Vastaukset 18
Vanhimmat
se olisi hyvä tietää?
Ihan nämä samat tiedot kuin minäkin, oli nähnyt paperit isyydestä ym.
Mietityttää, että voisiko isän omaisuus olla vaimon nimissä, tms.?
Joku ihmeellinen veto tässä nyt on, mutta en keksi mikä.
Miten esim. uusi vaimo lapsineen pystyisi sivuuttamaan isän esikoisen perinnönjaossa?
Hmm...
elinaikanaan antanut avioliitosta syntyneille lapsilleen omaisuutensa lahjana. Jokainen saa tehdä omaisuudellaan mitä itse tahtoo.
Sorry vaan, mutta näin se usein menee.
Ennen ei saanut antaa vaimolle lahjana omaisuutta, vaan piti tehdä kauppa.
Lapsia sai lahoja (lapsellahan ei syntyessään ole vielä varoja ostaa). Etukäteen suunniteltuna voi säästää huomattavia summia perintöveron maksussa.
ottaa lapsi virallisesti nimelleen.
Isyyden tunnustaminen epävirallisesti lapsen äidille ja elatusavun maksu, ei ole perintötilanteessa sama kuin lain mukaan oikeuden leimalla vahvistettu isyys
aviottoman lapsen ollessa kyseessä.
Näin monen vuoden jälkeen ei laillisilta perillisiltä, kahdelta avioliitossa syntyneeltä lapselta ja heidän äidiltään voi mennä ottamaan perintöä pois.
Kyllä lapsi oli virallisesti tunnustettu, ei pelkästään äidille, vaan käsittääkseni oikeudessa verikokeiden (jotka eivät siihen aikaan olleet niin helppoja kuin nykyään) jälkeen.
Lapsella ei ollut isän nimeä, vaan äidin, mutta eikö se ole yleinen käytäntö?
Niin kenen omaisuus oli, eli oliko isällä jaettavaa omaisuutta. Jos omaisuus oli vaimon, niin omaisuutta saavat vain vaimon lapset sitten kun äiti on kuollut.
Onko varmuus, että omaisuutta ovat saaneet nämä toisen vaimon lapset. Asiaan olisi pitänyt tarttua oikeusteitse vuoden sisällä siitä kun tieto tuli, että isä on kuollut.
Oikeusapautoimistosta voi vielä asiaa tarkistaa miten on voi tapahtua nin kuin on tapahtunut.
Ystäväni ei tiedä ovatko sisarpuolet saaneet perintöä, koska hän ei ole ollut vuosikymmeniin missään tekemisissä isän uuden perheen kanssa.
Virallista tietoa isän kuolemasta hänelle ei ole tähän päivään mennessä toimitettu, vaan oli kuullut kylässä käyneiltä tutuilta.
Isällä oli iso omaisuus ja hyvät tulot, mutta onko ne kaikki voitu siirtää muiden nimiin ennen kuolemaa, jos vaikka oli tiedossa pitkällinen sairaus?
nyt ensin "isän" virkatodistus ja katsokaa, keitä siihen on merkitty lapsiksi.
Jos ystäväsi on lapseksi merkitty, hankkikaa "isän" perukirja lukekaa se ja päättäkää sitten jatkotoimista.
Hyviä neuvoja, kiitos!
Olen kyllä niin tumpelo, etten tiedä mistä perukirja hankitaan :(
Kysy ensin ja hae vainajan viimeisen asuinpaikan verotoimistosta, mutta yleensä kopion saa vain perikuntaan kuuluva. Virkatodistus siis tarpeen, ellei pyytäjää ole mainittu perukirjassa.
Ystäväsi isä ei ole tahtonut olla isä muille kuin avioliitosta syntyneille lapsilleen, sillä jos hän oli varakas ja tiesi aviottomasta lapsestaan, niin toki hän olisi pitänyt jotain yhteyttä ja muistanut jälkisäädöksessään biologista lastaan.
Sitten on vielä niinkin , että pelkkä verikoe isyyden toteamiseksi ei riitä. Veriryhmät saattavat stemmata ja aikoinaan mies voi joutua maksumieheksi toisen miehen lapsesta, jos nainen väitti, että isä on se jonka hän uskoi , tai toivoi olevan.
Sinuna unohtaisin isän, joka on unohtanut sinut!
Ei kannata alkaa rahastaa asialla, joka on ...tai ei ole....
Ei veriryhmä ratkaisen kenenkään isyyttä. Jos löytyy ammattikieltä käyttäen tutkituilta yhteinen "merkkeri" niin dna-isyystutkimuksen kieltä käyttäen - ei voida poissulkea etteikö mies ole lapsen isä. Sitten laketaan isyysindeksi miten todennäköistä on, että todellakin kysessä on isä ja lapsi. Suomalaisen miehen isyys prosenteiessa tulee olla lapseen 98 prosenttia vähintään, jolloin isyys voidaan vahvistaa - huomioiden - mitä muuta näyttöä laki edellyttää isyyden vahvistamiseki.
Kyse ei ole omasta isästäni, eikä ystäväni kohdalla "rahastamisesta".
Eikö rintaperillisille kuulu perintö, vai onko se aina rahastamista?
En tiedä asiasta vielä tämän enempää, mutta uteliaisuuteni heräsi ja aion keskustella ystäväni kanssa ja neuvoa häntä hakemaan isänsä virkatodistuksen (kuten ylempänä neuvottiin).
Itse hän on ollut käsityksessä, että isä on hänet tunnustanut omakseen ja maksanut elatusmaksuja määrätyn ajan.
En tiedä miten tunnustaminen onnistuu, jos ei näy virkatodistukessa?? Ja tätä en vielä tiedä näkyykö vai ei, koska sitä ei ole haettu.
Oletkin saanut jo joukon vinkkejä.
Kun isyyden tunnustamisessa on menty verikokeisiin, niin tämä tarkoittanee, että isä ei ole vapaaehtoisesti tunnustanut lastaan. Kun isä on maksanut elatusapua, niin todennäköisesti vastahakoinen isä on todettu isäksi ja hänelle on määrätty elatusapumaksut oikeudessa.
Kun isä kuoli, lapselle olisi pitänyt tulla kutsu perunkirjoitukseen. Tämän asian hoitaminen kuuluu uskotuille miehille, mutta valitettavasti monet maallikot ryhtyvät tehtäviin, joita he eivät oikeasti osaa hoitaa.
Perunkirjoitus on helppo hoidella lapsen tietämättä. Perinnönjako on on sitten jo vaikeampaa. Rahat ja tavarat voidaan jaella yhden tietämättä mutta osakkeet ja kiinteistöt eivät enää onnistu. Pesä voidaan myös jättää jakamatta.
Kuten aikaisemmin on todettu, virkatodistuksesta saa selville, onko lapsi todella perijä. Jos on niin sitten vaan kyselemään, onko pesä jaettu.
Perunkirjoutuksessa tulee olla kaikki virkatodistukset vainajan asuinpaikasta 15-vuotiaasta lähtien. Kaikki tunnustetut rintaperilliset ovat samanarvoisia perijöitä, ellei sitten vainajalta jäänyt testamenttia jonkun lapsen hyväksi. Tällöinki toisilla lapsilla on oikeus lakiosaan, jota tulee hakea puolen vuoden sisällä.
Lakiosailmoitus on tehtävä puolen vuoden sisällä siitä kun testamentti on annettu rintaperilliselle tiedoksi ja vaatimus lakiosasta on tehtävä kaikille testamentinsaajille todisteellisesti.
Kerroin ystävälleni täällä saamani ohjeet ja hän sanoi, että käytyään (pari vuotta sitten) lakimiehen luona hänelle oli kerrottu, että joku pykälä oli muuttunut 70-luvun alussa ja siitä olisi pitänyt tehdä uusi paperi, josta hänen äitinsä ei tiennyt.
En tiedä mikä lakimuutos olisi kyseessä, osaisiko joku auttaa?
Ystäväni on itse syntynyt 60-luvun lopussa.
samanlainen tarina. Minulle sattui olemaan niin hyvin että minulla oli paperit jossa isä oli minut tunnustanut lapsekseen ja sain perinnön ainoana tunnustettuna lapsena vaikka minulla on täyssisar joka adoptoitiin pienenä pois ja isäni ei ehtinyt tehdä siitä isyystunnusta äitini nopeitten käänteitten vuoksi. Mutta äitini on vielä elossa ja jännittävää tule olemaan koska tämä adoptoitu sisareni on rintaperillinen äidistäni eli meitä on minä, siskopuoleni (äidin toisesta avioliitosta)ja täyssisareni jota en ole koskaan tavannutkaan.Mahtaa meille sotku tulla....
Sun kannattaa ottaa asiasta selvä ja kerro kuinka kävi...
Ote netistä:
Ottolapsi ei peri biologisia vanhempiaan. Toisaalta ottolapsen biologiset vanhemmat eivät myöskään peri lastaan. Sen sijaan ottolapsi on ottovanhempiinsa nähden täysin verrattavissa ottovanhempien mahdollisiin biologisiin lapsiin. Tässä kohden on kuitenkin syytä huomata, että ennen 1.1.1980 adoptoidut lapset saattavat periä sekä ottovanhempansa, että biologiset vanhempansa.