mä oon ollu jo pitkään aivan maassa sen takia et oon miettiny asioita ja huomannu et tää maailma ei oo sellanen paikka missä oikeesti haluisin elää, mut ku tänne nyt on synnytty ni eikai auta muu ku vaan yrittää jaksaa.
Ennen tuntuneet pienet harmit tuntuvat nyt kerrostalon kokeiselta suututus, raivo ja kipu möykyltä jota ei saa hajoitettua edes ydinpommilla. Mulla ei oo kotona asiat huonosti, koulu menee ihan hyvin ja kavereita on, mutta silti mulla tuntuu sisällä kuin siellä olisi 3 maailmansota käynnissä. Tuntuu hirveältä ja stressaavalta en tiedä mitä mun pitäis tehdä. Pitäiskö vaan unohtaa kaikki ja yrittää löytää elämään jotain merkitystä?
Ennen tuntuneet pienet harmit tuntuvat nyt kerrostalon kokeiselta suututus, raivo ja kipu möykyltä jota ei saa hajoitettua edes ydinpommilla. Mulla ei oo kotona asiat huonosti, koulu menee ihan hyvin ja kavereita on, mutta silti mulla tuntuu sisällä kuin siellä olisi 3 maailmansota käynnissä. Tuntuu hirveältä ja stressaavalta en tiedä mitä mun pitäis tehdä. Pitäiskö vaan unohtaa kaikki ja yrittää löytää elämään jotain merkitystä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
selvitäppä vähän muillekin mistä puhut?
On täysin normaalia että erityisesti nuoruudessa tulee erikoisia tunnejaksoja ja aikoja. Olet kehittymässä aikuiseksi. Se voi tuntua joskus oudolta mutta se on aivan normaalia. Jo vuoden parin päästä saatat jo nauraa menneille huolillesi. Mulla oli aikoinaan samankaltaisia kokemuksia joten ymmärrän sinua täysin. Ristin luota löysin vastauksen. Jumala joka loi maailman on luonut myös sinut. Ala käymään seurakunnan järjestämissä nuortenilloissa niin huomaat miten fiksua porukkaa siellä käy. Suosittelen sinua rukoilemaan Jumalalta johdatusta elämääsi. Se ei maksa mitään. Ei tarvitse epäröidä jotta Luoja ei kuulisi. Onhan hän muovannut meidän korvat ja suun. Hänkö ei kuulisi. En pakota suosittelen vaan kaikille "ei vielä uskovaisille". Ette tiedäkään mitä missaatte. Ei me uskikset ihan turhaan julisteta Jeesuksen nimeä. Herra on niin mahtava että hän haluaisi kaikkien tuntevan hänet. Myös sinun. Jos tahdot löytää? Ala etsiä! Ennakkoluulosi hylkää. Sinun Jumalasi odottaa sinua. Hän tahtoisi sisäiset haavasi hoitaa. Mutta hän odottaa myös sinun tahtoasi. Ala rukoilemaan säännöllisesti. Jumala vastaa sinulle taatusti. Olisi mukavaa vaihdella kuulumisia myöhemminkin. Herra olkoon lähelläsi.
Mutta se on....tiditiditidi...TADAA!! Murrosikä! Kuulostaa kamalalta! Kylä se tästä ohi menee! Tsemppiä vuan! ^__^
Olen kokenut kaiken saman. Tosin silloin minulla ei ollut kuin yksi kaveri ja muutenkin meni huonosti. Haudoin välillä jopa itsemurhaa. Mut meinattiin viedä terapeutille, mutta se maksaa niin V*****I! Kävin siel kerran ja olin siel tunnin se makso 70€! joten... Mä oon päässy siitä yli sillä että olin paljon harrastuksia ja yritin olla aina menossa. Silloin ei jäänyt aikaa murehtimiseen ja päivän päätteeks halus mennä heti nukkuu joten silloinkaan ei jaksanut murehtia.
Parin viikon päästä mulla alko olee ongelmii koska tuo ei auttanut. Kaikki juttu keräänty päähän. Toisaalta silloin kun olin liikkeellä minulla oli NIIIIN hauskaa...
Nykyään elän niin että päivisin elän täysillä ja tulen joka ilta 20.00 kotiin ja sitten mä rauhotun. Käyn pitkässä suihkussa/saunassa ja meen sänkyyn. Mietin päivän asiat läpi.
Tämä oli hyvä juttu sillä en ehtinyt murehtia päivässä kun yhden/kaksi tuntia... On myös hyvä laittaa ajatuksia ylös. Niitä voi lueskella silloin kun itsellä on ollut hyvä päivä ja kirjoitella sinne mukavia asioita. Sitten kun mietit taas asioita ne tuntuvat taas isoilta...
Kannattaa jutella jonkun kanssa ja saada sen näkökulmaa asioihin...
Kyllä se siitä
Rausku
Olen kokenut kaiken saman. Tosin silloin minulla ei ollut kuin yksi kaveri ja muutenkin meni huonosti. Haudoin välillä jopa itsemurhaa. Mut meinattiin viedä terapeutille, mutta se maksaa niin V*****I! Kävin siel kerran ja olin siel tunnin se makso 70€! joten... Mä oon päässy siitä yli sillä että olin paljon harrastuksia ja yritin olla aina menossa. Silloin ei jäänyt aikaa murehtimiseen ja päivän päätteeks halus mennä heti nukkuu joten silloinkaan ei jaksanut murehtia.
Parin viikon päästä mulla alko olee ongelmii koska tuo ei auttanut. Kaikki juttu keräänty päähän. Toisaalta silloin kun olin liikkeellä minulla oli NIIIIN hauskaa...
Nykyään elän niin että päivisin elän täysillä ja tulen joka ilta 20.00 kotiin ja sitten mä rauhotun. Käyn pitkässä suihkussa/saunassa ja meen sänkyyn. Mietin päivän asiat läpi.
Tämä oli hyvä juttu sillä en ehtinyt murehtia päivässä kun yhden/kaksi tuntia... On myös hyvä laittaa ajatuksia ylös. Niitä voi lueskella silloin kun itsellä on ollut hyvä päivä ja kirjoitella sinne mukavia asioita. Sitten kun mietit taas asioita ne tuntuvat taas isoilta...
Kannattaa jutella jonkun kanssa ja saada sen näkökulmaa asioihin...
Kyllä se siitä
Rausku