Jo meinas tulla sopurikko
Sanallinen vihakiista kiihtelikö?
Yö synkkänä kulki
muassansa
liekit leimuavaiset
kateuden kaamea raiku.
Ei suotuisia sanoja
saa aina lörpöttelijä
ahne elämälle.
Voi Sua polkijaa!
Vaan muistaisitko kuitenkin:
Minä olen Minä.
En sanoistasi piittaa,
vaan ihmettelen
aina yhä uudelleen,
miksi Sinä et halua olla Sinä?
Sanaa virka en Sua vastaan,
joskus ihmettelen ainoastaan.
Ma toivon, että sydämessäs
mietit mielessäs
kerran jos toisenkin
olisiko sittenkään niin hauskaa
olla Minä,
joka aina tanterelle rynnistän
kuin tupruaviin pölynpyörteisiin
miss´ rajut koirat kimppuun käy
ja siitä toivun vain
kurkottaen omiin uljaisiin
uusiin unelmiin.
Solvaukset sikseen siis!
¤
Ja taas noustaan laivaan,
kuljetaan pois
meriin möyryäviin,
kuin kolkko jylinä
siell´ aallot usvana jo nousee,
eikä lähelläkään loistavan auringon,
ei edes tähtenäkään lentävänä,
vaan välillä riutuen, kituen kärsien
kuin käärmeenpiston puremia laskien.
Mut meidän onneksemme
on aamuun silti ehkä aikaa.
Vaik´ välillä niin sysimustat kulmat
ja yö synkin on
ennen nousua auringon,
silti aina lähdettävä on,
ett´ palata voi matkalta.
Siis antaa palaa!
Kierrellen kaarrellen
puhaltelee taas itäinen tuuli
puhkua puhurtaen kuin
aaltoileva meri,
joka siellä sittenkin on
ehkä takana aavikon.
Ken tietää?
¤ ¤ ¤
Onnellista Uutta Vuotta 2007 !
Tässä samalla kiitän Teitä Runoniekkoja ja sanansäilän sieppoja.
Teidän hienot ja inspiroivat säkeenne ja lauseenne
ovat niin usein vuoden mittaan antaneet hienot lukuelämykset.
Kirjoittamisiin!
Sanallinen vihakiista kiihtelikö?
Yö synkkänä kulki
muassansa
liekit leimuavaiset
kateuden kaamea raiku.
Ei suotuisia sanoja
saa aina lörpöttelijä
ahne elämälle.
Voi Sua polkijaa!
Vaan muistaisitko kuitenkin:
Minä olen Minä.
En sanoistasi piittaa,
vaan ihmettelen
aina yhä uudelleen,
miksi Sinä et halua olla Sinä?
Sanaa virka en Sua vastaan,
joskus ihmettelen ainoastaan.
Ma toivon, että sydämessäs
mietit mielessäs
kerran jos toisenkin
olisiko sittenkään niin hauskaa
olla Minä,
joka aina tanterelle rynnistän
kuin tupruaviin pölynpyörteisiin
miss´ rajut koirat kimppuun käy
ja siitä toivun vain
kurkottaen omiin uljaisiin
uusiin unelmiin.
Solvaukset sikseen siis!
¤
Ja taas noustaan laivaan,
kuljetaan pois
meriin möyryäviin,
kuin kolkko jylinä
siell´ aallot usvana jo nousee,
eikä lähelläkään loistavan auringon,
ei edes tähtenäkään lentävänä,
vaan välillä riutuen, kituen kärsien
kuin käärmeenpiston puremia laskien.
Mut meidän onneksemme
on aamuun silti ehkä aikaa.
Vaik´ välillä niin sysimustat kulmat
ja yö synkin on
ennen nousua auringon,
silti aina lähdettävä on,
ett´ palata voi matkalta.
Siis antaa palaa!
Kierrellen kaarrellen
puhaltelee taas itäinen tuuli
puhkua puhurtaen kuin
aaltoileva meri,
joka siellä sittenkin on
ehkä takana aavikon.
Ken tietää?
¤ ¤ ¤
Onnellista Uutta Vuotta 2007 !
Tässä samalla kiitän Teitä Runoniekkoja ja sanansäilän sieppoja.
Teidän hienot ja inspiroivat säkeenne ja lauseenne
ovat niin usein vuoden mittaan antaneet hienot lukuelämykset.
Kirjoittamisiin!
Vastaukset 1
Vanhimmat
mutta sitähän en tietenkään tässä yhteydessä mitenkään tarkoita, se kun on vaan se sanonta jatkona otsikolles'... :)
****************
KIITOS itselles',
lauseistas' ja säkeistäs',
ja Onnekasta Uutta Vuotta 2007!