kerro koirajuttu

Muistatko?

juttuja mutta kelpaisko kuvat ihanasta persoonallisesta koirattarestani?

....pari viikkoa sitten, paskoi ja oksensi verta. Eläinlääkäri sanoi että kuolee se siihen vanha koira (10 v.), sitte kuitenkin selvisi hengissä kun oli kaksi vrk tiputuksessa.

Kaksivuotias saksanpaimekoira oli juuri kuollut samaan siellä klinikalla.

Ne on jotkut rodut sitkeämpiä kuin toiset.
Meillä on kiinanharjakoira.

Nyt se repii mun päiväpeittoa.

kun haettiin Pieneläinklinikalta hylätty koira iältään abt. 3 kk, ja heti alkuun se oksensi isännän syliin ja päästi muutkin eritteet. Oli sen sydäntä vasten ja siitä saakka olikin sydämen asia, vei sen mennessään 12 vuodeksi ja särki kuollessaan. Enpä silloin keksinyt pahempaa kuin katella aikuista miestä joka itkee koiraansa, vaikka onhan maailmassa vaikka mitä murheita. Mutta tällaista.

Otin reilut viisi suotta sitten koirien turvatalosta hylätyn 2,5 v uroksen. Se oli luurangonlaiha ja hermoheikko, mutta mennessäni sinne se tuli heti tervehtimään eikä päästänyt sen jälkeen silmistään, vaan istui sylissä kuin tatti. Niinpä se lähti kotiin mukanani. Turvatalon isäntä kertoi, että siellä se oli tulonsa jälkeen ulvonut kaksi ensimmäistä vuorokautta.

Meillä koiruus oli heti kuin kotonaan. Ihmettelin vain, kun se ei meinannut uskaltaa syödä. Kuulin myöhemmin, että se oli aikaisemmassa paikassaan ollut vahvemman uroksen alistettavana, ilmeisesti toinen oli vahtinut ruokakuppia.

Hermojen huono kunto näkyi myös siinä, että alkuun poika pissasi alleen nukkuessaan. Tämä oire katosi kuitenkin aika pian. Ainoa mikä jäi pysyväksi, on eroahdistus, mutta senkin kanssa on pärjätty.

Puolen vuoden kuluttua otin koiralle seuraksi urospennun. Poika piristyi silmissä ja oli erittäin ihastunut pentuun. Nyt ne ovat kavereita ja painivat keskenään tuhistellen. Pennusta on tullut pomo, mutta pidän itse huolen siitä, ettei alistaminen mene liian pitkälle. Eroahdistuksestakaan ei enää ole kiusaa; kun "pomo" on kaverina kotona, se ei koe jäävänsä yksin.

Sivuseikka onkin jo sitten se, että tästä "pomosta" tuli kolmoisvalio...

Reilu pari vuotta sitten tämä nykyinen pentuna ollessaan oli niin touhukas, että yhtään sitä ei voinut päästää silmistään, jollei halunnut yllätyksiä.
Kerran sitten joku mielenkiintoinen juttu töllössä vei kaiken huomion ja yks kaks havahduin, että missäs pentu on.
No, vessan ovi oli jäänyt auki ja eteisen lattialla oli metritolkulla vessapaperia suoraksi vedettynä niin paljon kuin noin puolikkaasta rullasta tulee.

Toinen tapaus kun pentu oli vähän isompi ja pahanteot oli vähentyneet. Menin yläkertaan makuuhuoneeseen, jossa oli sängyt petaamatta.
Koira makasi sängyssä edessään iso kasa peiton sisältä nyhtämäänsä vanua. Se kasa oli isompi kuin koira ja kolmasosa peitosta tyhjää täynnä.

Uusi vuosi. Kello on 19 ja raketit räiskyy. Koira ei tule minun kanssa tupakalle takapihalle. Ei ole ennen pelännyt raketteja. Nyt on varmaan pelko iskenyt. Tarjosin sille "rohkaisevaa" mutta se aivasti. Taitaa tulla hankala iltalenkki jos ollenkaan. Hei, jos täällä on koiraihmisiä niin käykää katsomassa YOU TUBE:lta; puhuvat koirat. Hauskaa !! Meidän koira osaa sanoa; ANNA

liukastua jo koiran paskaan.