Leeviä nolotti niin paljon, ettei hän poistunut sinä iltana huoneestaan muuten kuin vessassa käydessään. Musiikki soi täysillä ja hän yritti turhaan hukuttaa epätoivonsa siihen. Leevi teki vatsalihaksia punnersi ja veti leukoja oven karmeihin asennetussa tangossa, sekin aivan turhaan, paha olo ei kaikonnut minnekään.
Viimein hän kyllästyi ja päätti mennä nukkumaan. Leevi riisuutui alushoususilleen ja kömpi peiton alle. Tietenkään uni ei tullut. Hän mietti kuumeisesti eri vaihtoehtoja. Anteeksipyytäminen olisi todella kinkkistä, mutta toisaalta elämä ilman Miksua olisi helvettiä. Pienenä poikana hän oli joskus miettinyt, että mitä jos Miksu kuolisi ja alkanut melkein itkeä jo pelkästä ajatuksesta. Leevi ei ollut varma, milloin viimeksi hän oli kunnolla halannut Miksua, varmaan vuosia sitten, mutta nyt totta vieköön tekisi mieli rutistaa toinen kainaloon ja halata koko inhottava tapaus tyhjäksi.
Mutta se ei olisi niin helppoa. Leeviä raivostutti edelleen, että Miksu oli rakastunut häneen. ”Miten se saattoi! Meidänhän piti olla ystäviä!” Leevi alkoi myös tajuta, miten sokea hän olikaan ollut. Miksi hän ei ollut ihmetellyt koskaan sitä, että Miksu ei puhunut tytöistä samaan sävyyn kuin muut pojat tai sitä, että Miksu ei hänen tietääkseen koskaan ollut ollut sängyssä tytön kanssa. Hän itse oli ollut pari kertaa ja uskoutunut niistä Mikaelille. Ei Leevi kylläkään ollut ikänä seurustellut kenenkään kanssa. Ei sellainen kiinnostanut, oli paljon hauskempi viettää aikaa Miksun kanssa. Mikaelin kanssa pystyi puhumaan asioista aivan eri tasolla kuin tyttöjen, jotka vain pälättivät kaikkea turhanpäiväistä.
Ja sitten Leevi rupesi miettimään, josko Miksu edes antaisi anteeksi. Hän oli sentään aiheuttanut mustan silmän ja neljä tikkiä. Ei sellaista niin vain tehdä tyhjäksi parilla sanalla. Olisi todellinen supernolaus mennä Järvisille ja sitten paeta sieltä Miksun ja tämän vanhempien uloshuutamana. Oli myös muistettava, että Miksu osasi olla pitkävihainen silloin kun joskus harvoin suuttui. Leevi itse taas suuttui helpommin, mutta unohti riidat nopeasti.
.....
Leevi heräsi sunnuntaiaamuna muistamatta milloin oli lopulta nukahtanut. Hän raahautui suihkuun. Sen jälkeen olo tuntui hiukkasen vetreämmältä. Aamiaisella Äiti ja Isä eivät viitanneet sanallakaan eiliseen keskusteluun anteeksipyytämisestä. Leevi tiesi silti, etteivät he olleet unohtaneet sitä.
Hän painui takaisin huoneeseensa ja avasi tietokoneen. Hän klikkasi messenger-ohjelmaa ja pitkä lista kavereita ponnahti ruutuun. Online-tilassa näkyi olevan myös käyttäjä nimeltään ”Mikke”. Leeviä vihlaisi rinnasta. Olisi niin vaivatonta klikata Miksun tunnusta ja aloittaa keskustelu. Voisi vaikka pyytää häntä ulos ja sitten rauhassa pyytää anteeksi. Silti Leevi ei tehnyt sitä, johtuiko se uskalluksen puutteesta, häpeästä vaiko jostain muusta vaikeammin määriteltävästä tunteesta, Leevi ei ollut varma. Turhautuneena hän lopulta sammutti tietokoneen.
Aamupäivän Leevi vietti tekemättä juuri mitään. Hän oli ihminen, joka tarvitsi toimintaa ja siksi turhautui kotona nyhjäämiseen. Äiti tietysti huomasi Leevin rauhattomuuden ja pyysi tätä viemään roskat ulos. Pitihän pojan sentään jotenkin kotitöihin osallistua. Keksimättä mitään syytä kieltäytyäkään, olihan hän kuitenkin auttavainen poika, Leevi marssi biojätepussi toisessa ja sekajätepussi toisessa kädessä kohti lähitalojen yhteistä jätekatosta, joka sijaitsi kadun toisella puolella. Sää oli pilvinen, mutta edelleen oikein lämmin. Hetkeksi eilispäivän kurjat sattumukset haihtuivat Leevin mielestä ja hän vihelteli itsekseen. Leevi tuli jätekatokselle, avasi sen on ja oli melkeinpä törmätä Mikaeliin, joka oli tulossa katoksesta ulos.
Pojat lamaantuivat niille sijoilleen. Leevi katsoi ystävänsä kasvoja ja pala tarttui hänen kurkkuunsa; Miksun silmäkulmasta erottui selvät ompeleitten jäljet ja silmän ympärys oli sinipunainen. Leevin naama vääntyi kauhistuneeseen ilmeeseen hänen tahtomattaan. Hän ei pystynyt lausumaan sanaakaan, vaikka juuri nyt olisi ollut niiden aika. Mikael tulkitsi Leevin ilmeen ja hiljaisuuden toisin. ”Niin, näyttää varmaan kamalalta. Lyö vaan toinenkin silmä umpeen, sitähän sä haluat!”, Miksu sähähti vasten Leevin kasvoja. ”Miksu, mä…”, Leevi sanoi hätääntyneesti. ”Mä en oo sulle enää mikään Miksu…oikeestaan me ei enää edes tunneta”, Miksu tiuskaisi ja samassa hän oli häipynyt Leevin ohitse kadulle. Leevi tuijotti pitkään jätekatoksen seinää ja potkaisi sitten täysillä viereistä biojätepönttöä, joka kaatui tyhjyyttään kumahdellen maahan. Kaikki oli mennyt äsken niin päin helvettiä kuin vain oli mahdollista!
”Näitkö sä jonkun tutun, kun viivyit noin kauan”, Äiti uteli pirteällä äänellä keittiöstä Leevin paiskattua vimmoissaan ulko-oven kiinni tarpeettoman kovaa. ”Näin!”, Leevi ärjäisi ja harppoi vihaisesti portaat ylös huoneeseensa.
Leevi istui kirjoituspöytänsä ääressä ja tuijotti ikkunasta naapuritaloa. Hän mietti mitä mahtoikaan keltaisen talon sisällä tehdä keltatukkainen poika. ”Miksu ei antanut mulle edes tilaisuutta pyytää anteeksi…mä olisin pyytänyt, jos olisin saanut sananvuoron”, Leevi murehti. Sitten uusi aatos tuli hänen mieleensä, ”ehkä Miksu ei enää rakastakaan mua”. Ajatus ei kuitenkin koski kipeästi, vaikka Leevi yritti itselleen toista vakuuttaa.
Siinä tuolilla istuessaan Leevi vaipui muistelemaan menneitä: ”12-vuotiaat Leevi ja Mikael ajavat polkupyörillä kuoppaista metsätietä. Heillä on hauskaa ja molemmat nauravat innoissaan. Tarkoituksena on ajaa yhä kovempaa yhä vaikeammista paikoista. Leevi menee edellä. Hän haluaa näyttää ystävälleen olevansa rohkea ja taitava. Yhteen kurviin hänen maastopyöränsä tulee kuitenkin liian lujaa. Leevi menettää pyöränsä hallinnan ja sinkoutuu ohjaustangon yli pöpelikköön. Tekee kipeää niin helkutisti. Joka paikkaan koskee, etenkin käsivarteen. Se taitaa olla poikki. Leeviä alkaa itkettää. Sattuu liikaa. Silloin Miksu tulee hänen viereensä, kysyy huolissaan mihin Leeviä on sattunut. Miksu auttaa hänet istumaan, silittää hänen hiuksiaan ja halaa. Miksu saa itkevän Leevin rauhoittumaan…” Leevi huokaisi ja palasi nykyisyyteen. Ei tuollaisista tapauksista ikinä jälkeenpäin puheltu. Siltikin ne lujittivat ystävyyttä…”ystävyyttä jonka minä rikoin”, Leevi huoahti uudelleen.
Leevi päätti tehdä jotain kurjalle ololleen ja soitti Sakelle. Jos vaikka lähdettäisiin futismatsiin niin kuin oli puheltu, lippuja saisi varmasti eihän katsomo ollut ikinä täynnä. Sakke kuitenkin kierteli ja kaarteli ennen kuin lopulta sanoi puhelimeen, ”Ei se kyllä onnistu, kun sovittiin ettei mennä, kun Mikkekään ei kerran voi tulla sen silmänsä kanssa”. ”Ei sitten”, Leevi sanoi masentuneesti ja oli jo lopettamassa puhelua. Sakke kuitenkin ehdotti, että mentäisiin kapakkaan pelaamaan muutama erä biljardia illalla. Leevi suostui oitis, mikä tahansa pieni ohjelma tekisi hyvää.
…….
”Leevi hei, mä tajuan kyllä sun tilantees, mut et sä vois edes yrittää selvittää tätä juttua Miken kanssa?” ”Vittu, kun se olisikin niin helppoa”, Leevi mutisi ja iski taitavasti keltaisen ja oranssin pallon pussiin. ”Kato ottaisit asian silleen imarteluna, täytyyhän sun myöntää, että Mikke on aika pantavan näköinen jätkä. Te kaks voisitte olla kaunis pari”, Sakke nauroi omalle typeryydelleen niin kovasti, että oli lähellä lyödä mustan pallon pussiin. Leevi ei viitsinyt vaivautua vastaamaan mitään, niinpä Sakke jatkoi, ”niin tai muuten se löytää, jonkun toisen. Aattelepa Mikkeä jonkun nelikymppisen nahkahousujätkän kanssa.” Taas Sakke nauroi, mutta Leeviä puistatti. Hän ei kyllä antaisi minkään limaisen vanhan hintin koskea Miksuun! Miksu ansaitsi parhaan mahdollisen poikaystävän, sellaisen joka todella välitti Miksusta. Leeville ei vain tullut ketään kelvollista mieleen…
....
Kesäyö oli raikas ukkoskuuron jälkeen, kun Leevi käveli kotiin kapakasta. Keltaisen talon kohdalla hän katsahti vaistomaisesti Mikaelin huoneen ikkunaan. Sieltä kajasti hento lampunvalo. ”Mitäköhän Miksu mahtoi tehdä? Mitä jos sillä oli yhtä paha olo tästä kaikesta kuin mullakin? Tai mitä jos sitä ei enää vähempää voisi kiinnostaa koko meidän ystävyys!” Ikävä kaihersi Leevi mieltä. ”Olisi niin hauska viettää taas aikaa Miksun kanssa. Ihan vain olla yhdessä. Voisipa tän koko sotkun jotenkin selvittää…”
Päästyään vanhempiaan herättämättä huoneeseensa Leevi ryhtyi riisuutumaan. Farkut haisivat inhottavasti tupakalta, ne oli pakko laittaa pesuun. Äidin neuvon muistaen Leevi tarkisti, ettei taskuissa olisi mitään ennen kuin heittäisi housut pyykkikoriin. Hänen kätensä tunnusteli taskuja ja löysi toisesta jonkin paperin. ”Mikäs tämä sitten on?”, Leevi kysyi itseltään ennen kuin ymmärryksen valo syttyi hänen aivoissaan. Sivu Miksun päiväkirjasta!
Hän avasi taitellun paperin. Mikaelin käsiala oli niin tuttua ja helposti luettavaa. Sydän pamppailen Leevi ryhtyi lukemaan. ”2.7. Oli pakko lähteä kirjoittamaan yksin tänne rannalle. Tuli sellainen olo, että tarvitsee rauhaa. Eilen illalla lähdin Leevin kanssa ajelemaan. Kun olimme valtatiellä ja vauhti oli jo melkoinen, hirvi pomppasi pientareelta eteemme. Jarrutin kuin viimeistä päivää ja vältyimme törmäykseltä. Mutta paljon suurempi asia oli se, että sitten kun pysähdyimme, menin istumaan konepellille Leevin viereen ja kiedoin käsivarteni hänen ympärilleen. En tiedä miksi tein sen, kai vain siksi, että rakastan Leeviä ja halusin olla hänen lähellään sen läheltä piti –tilanteen jälkeen. Leevi ei vetäissyt kättäni pois, vaan antoi minun istua siinä hänen kyljessään. Se hetki tuntui niin hyvältä, ihan kuin olisimme ollut pari. Vain me kaksi ihan lähekkäin. Leevin vartalo oli niin lämmin ja turvallinen siinä vieressäni. Se oli ihmeellistä. Vaikka ei Leevi tietenkään niin ajatellut. Onneksi en mennyt pidemmälle, olisin voinut tuhota meidän ystävyytemme. Leevi on kuitenkin niin tärkeä minulle, etten kestäisi jos välimme ”
Tähän Mikaelin kirjoitus loppui ja Leevi hoksasi, että siinä vaiheessa heidän on täytynyt yllättää Saken ja kumppaneiden kanssa päiväkirjaansa kirjoittava Miksu. Leevi katseli paperia vielä pitkään ennen kuin laski sen pöydälle. Hyvin kiusallinen ajatus hiipi hänen mieleensä, Leevi alkoi tajuta ajattelevansa Miksusta aikalailla samaan tapaan kuin tämäkin hänestä. Sitähän hänkin vain halusi, Miksua lähelleen.
”Mutta enhän mä ole homo, ainahan mä olen ollut kiinnostunut tytöistä. Mitä helvettiä tämä oikein on?! Olenko mä bi tai jotain sellaista?” Lopulta Leevi alkoi käsittää että se nyrkinisku oli enemmänkin vihaa hänen omaa epätietoisuuttaan kohtaan. Kyynel vierähti Leevin poskelle. ”Voisipa kaiken särkyneen vielä korjata. Mä lupaisin olla hyvä Miksulle ja olla sen kanssa ikuisesti”, murheellinen Leevi toivoi ennen nukahtamistaan.
.............
Ensiksi lämmin kiitos kaikille palautetta kirjoittaneille! Lukijoitakin näyttää olevan kivasti, ellei sitten joku yksi ole klikannut näitä novellejani satoja kertoja:)
Joku sanoi, että tarinani juoni on kuin kauniista ja rohkeista. Ehkä näin, mutta ilman tuollaisia nyrkiniskuja sun muita ei tarinaan saa mitään konfliktia, joka tekee siitä jännittävän. Niinpä en ihan tuota kritiikkiä allekirjoita. Risut ovat silti aina vähintään yhtä tervetulleita kuin ruusut, itse on omille teksteilleen kuitenkin aika sokea.
Neljäs osa tulee sitten, kun saan kirjoitusinspiraation taas kulkemaan. Ehkä viikko tai kaksi.
Viimein hän kyllästyi ja päätti mennä nukkumaan. Leevi riisuutui alushoususilleen ja kömpi peiton alle. Tietenkään uni ei tullut. Hän mietti kuumeisesti eri vaihtoehtoja. Anteeksipyytäminen olisi todella kinkkistä, mutta toisaalta elämä ilman Miksua olisi helvettiä. Pienenä poikana hän oli joskus miettinyt, että mitä jos Miksu kuolisi ja alkanut melkein itkeä jo pelkästä ajatuksesta. Leevi ei ollut varma, milloin viimeksi hän oli kunnolla halannut Miksua, varmaan vuosia sitten, mutta nyt totta vieköön tekisi mieli rutistaa toinen kainaloon ja halata koko inhottava tapaus tyhjäksi.
Mutta se ei olisi niin helppoa. Leeviä raivostutti edelleen, että Miksu oli rakastunut häneen. ”Miten se saattoi! Meidänhän piti olla ystäviä!” Leevi alkoi myös tajuta, miten sokea hän olikaan ollut. Miksi hän ei ollut ihmetellyt koskaan sitä, että Miksu ei puhunut tytöistä samaan sävyyn kuin muut pojat tai sitä, että Miksu ei hänen tietääkseen koskaan ollut ollut sängyssä tytön kanssa. Hän itse oli ollut pari kertaa ja uskoutunut niistä Mikaelille. Ei Leevi kylläkään ollut ikänä seurustellut kenenkään kanssa. Ei sellainen kiinnostanut, oli paljon hauskempi viettää aikaa Miksun kanssa. Mikaelin kanssa pystyi puhumaan asioista aivan eri tasolla kuin tyttöjen, jotka vain pälättivät kaikkea turhanpäiväistä.
Ja sitten Leevi rupesi miettimään, josko Miksu edes antaisi anteeksi. Hän oli sentään aiheuttanut mustan silmän ja neljä tikkiä. Ei sellaista niin vain tehdä tyhjäksi parilla sanalla. Olisi todellinen supernolaus mennä Järvisille ja sitten paeta sieltä Miksun ja tämän vanhempien uloshuutamana. Oli myös muistettava, että Miksu osasi olla pitkävihainen silloin kun joskus harvoin suuttui. Leevi itse taas suuttui helpommin, mutta unohti riidat nopeasti.
.....
Leevi heräsi sunnuntaiaamuna muistamatta milloin oli lopulta nukahtanut. Hän raahautui suihkuun. Sen jälkeen olo tuntui hiukkasen vetreämmältä. Aamiaisella Äiti ja Isä eivät viitanneet sanallakaan eiliseen keskusteluun anteeksipyytämisestä. Leevi tiesi silti, etteivät he olleet unohtaneet sitä.
Hän painui takaisin huoneeseensa ja avasi tietokoneen. Hän klikkasi messenger-ohjelmaa ja pitkä lista kavereita ponnahti ruutuun. Online-tilassa näkyi olevan myös käyttäjä nimeltään ”Mikke”. Leeviä vihlaisi rinnasta. Olisi niin vaivatonta klikata Miksun tunnusta ja aloittaa keskustelu. Voisi vaikka pyytää häntä ulos ja sitten rauhassa pyytää anteeksi. Silti Leevi ei tehnyt sitä, johtuiko se uskalluksen puutteesta, häpeästä vaiko jostain muusta vaikeammin määriteltävästä tunteesta, Leevi ei ollut varma. Turhautuneena hän lopulta sammutti tietokoneen.
Aamupäivän Leevi vietti tekemättä juuri mitään. Hän oli ihminen, joka tarvitsi toimintaa ja siksi turhautui kotona nyhjäämiseen. Äiti tietysti huomasi Leevin rauhattomuuden ja pyysi tätä viemään roskat ulos. Pitihän pojan sentään jotenkin kotitöihin osallistua. Keksimättä mitään syytä kieltäytyäkään, olihan hän kuitenkin auttavainen poika, Leevi marssi biojätepussi toisessa ja sekajätepussi toisessa kädessä kohti lähitalojen yhteistä jätekatosta, joka sijaitsi kadun toisella puolella. Sää oli pilvinen, mutta edelleen oikein lämmin. Hetkeksi eilispäivän kurjat sattumukset haihtuivat Leevin mielestä ja hän vihelteli itsekseen. Leevi tuli jätekatokselle, avasi sen on ja oli melkeinpä törmätä Mikaeliin, joka oli tulossa katoksesta ulos.
Pojat lamaantuivat niille sijoilleen. Leevi katsoi ystävänsä kasvoja ja pala tarttui hänen kurkkuunsa; Miksun silmäkulmasta erottui selvät ompeleitten jäljet ja silmän ympärys oli sinipunainen. Leevin naama vääntyi kauhistuneeseen ilmeeseen hänen tahtomattaan. Hän ei pystynyt lausumaan sanaakaan, vaikka juuri nyt olisi ollut niiden aika. Mikael tulkitsi Leevin ilmeen ja hiljaisuuden toisin. ”Niin, näyttää varmaan kamalalta. Lyö vaan toinenkin silmä umpeen, sitähän sä haluat!”, Miksu sähähti vasten Leevin kasvoja. ”Miksu, mä…”, Leevi sanoi hätääntyneesti. ”Mä en oo sulle enää mikään Miksu…oikeestaan me ei enää edes tunneta”, Miksu tiuskaisi ja samassa hän oli häipynyt Leevin ohitse kadulle. Leevi tuijotti pitkään jätekatoksen seinää ja potkaisi sitten täysillä viereistä biojätepönttöä, joka kaatui tyhjyyttään kumahdellen maahan. Kaikki oli mennyt äsken niin päin helvettiä kuin vain oli mahdollista!
”Näitkö sä jonkun tutun, kun viivyit noin kauan”, Äiti uteli pirteällä äänellä keittiöstä Leevin paiskattua vimmoissaan ulko-oven kiinni tarpeettoman kovaa. ”Näin!”, Leevi ärjäisi ja harppoi vihaisesti portaat ylös huoneeseensa.
Leevi istui kirjoituspöytänsä ääressä ja tuijotti ikkunasta naapuritaloa. Hän mietti mitä mahtoikaan keltaisen talon sisällä tehdä keltatukkainen poika. ”Miksu ei antanut mulle edes tilaisuutta pyytää anteeksi…mä olisin pyytänyt, jos olisin saanut sananvuoron”, Leevi murehti. Sitten uusi aatos tuli hänen mieleensä, ”ehkä Miksu ei enää rakastakaan mua”. Ajatus ei kuitenkin koski kipeästi, vaikka Leevi yritti itselleen toista vakuuttaa.
Siinä tuolilla istuessaan Leevi vaipui muistelemaan menneitä: ”12-vuotiaat Leevi ja Mikael ajavat polkupyörillä kuoppaista metsätietä. Heillä on hauskaa ja molemmat nauravat innoissaan. Tarkoituksena on ajaa yhä kovempaa yhä vaikeammista paikoista. Leevi menee edellä. Hän haluaa näyttää ystävälleen olevansa rohkea ja taitava. Yhteen kurviin hänen maastopyöränsä tulee kuitenkin liian lujaa. Leevi menettää pyöränsä hallinnan ja sinkoutuu ohjaustangon yli pöpelikköön. Tekee kipeää niin helkutisti. Joka paikkaan koskee, etenkin käsivarteen. Se taitaa olla poikki. Leeviä alkaa itkettää. Sattuu liikaa. Silloin Miksu tulee hänen viereensä, kysyy huolissaan mihin Leeviä on sattunut. Miksu auttaa hänet istumaan, silittää hänen hiuksiaan ja halaa. Miksu saa itkevän Leevin rauhoittumaan…” Leevi huokaisi ja palasi nykyisyyteen. Ei tuollaisista tapauksista ikinä jälkeenpäin puheltu. Siltikin ne lujittivat ystävyyttä…”ystävyyttä jonka minä rikoin”, Leevi huoahti uudelleen.
Leevi päätti tehdä jotain kurjalle ololleen ja soitti Sakelle. Jos vaikka lähdettäisiin futismatsiin niin kuin oli puheltu, lippuja saisi varmasti eihän katsomo ollut ikinä täynnä. Sakke kuitenkin kierteli ja kaarteli ennen kuin lopulta sanoi puhelimeen, ”Ei se kyllä onnistu, kun sovittiin ettei mennä, kun Mikkekään ei kerran voi tulla sen silmänsä kanssa”. ”Ei sitten”, Leevi sanoi masentuneesti ja oli jo lopettamassa puhelua. Sakke kuitenkin ehdotti, että mentäisiin kapakkaan pelaamaan muutama erä biljardia illalla. Leevi suostui oitis, mikä tahansa pieni ohjelma tekisi hyvää.
…….
”Leevi hei, mä tajuan kyllä sun tilantees, mut et sä vois edes yrittää selvittää tätä juttua Miken kanssa?” ”Vittu, kun se olisikin niin helppoa”, Leevi mutisi ja iski taitavasti keltaisen ja oranssin pallon pussiin. ”Kato ottaisit asian silleen imarteluna, täytyyhän sun myöntää, että Mikke on aika pantavan näköinen jätkä. Te kaks voisitte olla kaunis pari”, Sakke nauroi omalle typeryydelleen niin kovasti, että oli lähellä lyödä mustan pallon pussiin. Leevi ei viitsinyt vaivautua vastaamaan mitään, niinpä Sakke jatkoi, ”niin tai muuten se löytää, jonkun toisen. Aattelepa Mikkeä jonkun nelikymppisen nahkahousujätkän kanssa.” Taas Sakke nauroi, mutta Leeviä puistatti. Hän ei kyllä antaisi minkään limaisen vanhan hintin koskea Miksuun! Miksu ansaitsi parhaan mahdollisen poikaystävän, sellaisen joka todella välitti Miksusta. Leeville ei vain tullut ketään kelvollista mieleen…
....
Kesäyö oli raikas ukkoskuuron jälkeen, kun Leevi käveli kotiin kapakasta. Keltaisen talon kohdalla hän katsahti vaistomaisesti Mikaelin huoneen ikkunaan. Sieltä kajasti hento lampunvalo. ”Mitäköhän Miksu mahtoi tehdä? Mitä jos sillä oli yhtä paha olo tästä kaikesta kuin mullakin? Tai mitä jos sitä ei enää vähempää voisi kiinnostaa koko meidän ystävyys!” Ikävä kaihersi Leevi mieltä. ”Olisi niin hauska viettää taas aikaa Miksun kanssa. Ihan vain olla yhdessä. Voisipa tän koko sotkun jotenkin selvittää…”
Päästyään vanhempiaan herättämättä huoneeseensa Leevi ryhtyi riisuutumaan. Farkut haisivat inhottavasti tupakalta, ne oli pakko laittaa pesuun. Äidin neuvon muistaen Leevi tarkisti, ettei taskuissa olisi mitään ennen kuin heittäisi housut pyykkikoriin. Hänen kätensä tunnusteli taskuja ja löysi toisesta jonkin paperin. ”Mikäs tämä sitten on?”, Leevi kysyi itseltään ennen kuin ymmärryksen valo syttyi hänen aivoissaan. Sivu Miksun päiväkirjasta!
Hän avasi taitellun paperin. Mikaelin käsiala oli niin tuttua ja helposti luettavaa. Sydän pamppailen Leevi ryhtyi lukemaan. ”2.7. Oli pakko lähteä kirjoittamaan yksin tänne rannalle. Tuli sellainen olo, että tarvitsee rauhaa. Eilen illalla lähdin Leevin kanssa ajelemaan. Kun olimme valtatiellä ja vauhti oli jo melkoinen, hirvi pomppasi pientareelta eteemme. Jarrutin kuin viimeistä päivää ja vältyimme törmäykseltä. Mutta paljon suurempi asia oli se, että sitten kun pysähdyimme, menin istumaan konepellille Leevin viereen ja kiedoin käsivarteni hänen ympärilleen. En tiedä miksi tein sen, kai vain siksi, että rakastan Leeviä ja halusin olla hänen lähellään sen läheltä piti –tilanteen jälkeen. Leevi ei vetäissyt kättäni pois, vaan antoi minun istua siinä hänen kyljessään. Se hetki tuntui niin hyvältä, ihan kuin olisimme ollut pari. Vain me kaksi ihan lähekkäin. Leevin vartalo oli niin lämmin ja turvallinen siinä vieressäni. Se oli ihmeellistä. Vaikka ei Leevi tietenkään niin ajatellut. Onneksi en mennyt pidemmälle, olisin voinut tuhota meidän ystävyytemme. Leevi on kuitenkin niin tärkeä minulle, etten kestäisi jos välimme ”
Tähän Mikaelin kirjoitus loppui ja Leevi hoksasi, että siinä vaiheessa heidän on täytynyt yllättää Saken ja kumppaneiden kanssa päiväkirjaansa kirjoittava Miksu. Leevi katseli paperia vielä pitkään ennen kuin laski sen pöydälle. Hyvin kiusallinen ajatus hiipi hänen mieleensä, Leevi alkoi tajuta ajattelevansa Miksusta aikalailla samaan tapaan kuin tämäkin hänestä. Sitähän hänkin vain halusi, Miksua lähelleen.
”Mutta enhän mä ole homo, ainahan mä olen ollut kiinnostunut tytöistä. Mitä helvettiä tämä oikein on?! Olenko mä bi tai jotain sellaista?” Lopulta Leevi alkoi käsittää että se nyrkinisku oli enemmänkin vihaa hänen omaa epätietoisuuttaan kohtaan. Kyynel vierähti Leevin poskelle. ”Voisipa kaiken särkyneen vielä korjata. Mä lupaisin olla hyvä Miksulle ja olla sen kanssa ikuisesti”, murheellinen Leevi toivoi ennen nukahtamistaan.
.............
Ensiksi lämmin kiitos kaikille palautetta kirjoittaneille! Lukijoitakin näyttää olevan kivasti, ellei sitten joku yksi ole klikannut näitä novellejani satoja kertoja:)
Joku sanoi, että tarinani juoni on kuin kauniista ja rohkeista. Ehkä näin, mutta ilman tuollaisia nyrkiniskuja sun muita ei tarinaan saa mitään konfliktia, joka tekee siitä jännittävän. Niinpä en ihan tuota kritiikkiä allekirjoita. Risut ovat silti aina vähintään yhtä tervetulleita kuin ruusut, itse on omille teksteilleen kuitenkin aika sokea.
Neljäs osa tulee sitten, kun saan kirjoitusinspiraation taas kulkemaan. Ehkä viikko tai kaksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sulla on kivoja novelleja, kiitos niistä, mä aina käyn silloin tällöin katsomassa, onko tänne tullut uusia hyviä novelleja tai jatko-osia mielenkiintoisiin sarjoihin, mutta niitä tulee valitettavasti turhan harvoin... ja nekin liian lyhyitä :) Pienet konfliktit on ihan kivoja, kunhan ei mennä liiallisuuksiin. Mä tykkään eniten tällaisista ihmissuhde/tunnepohjaisista novelleista, seksi on vain mukava lisämauste, mutta ei todellakaan välttämätön..
Todella loistavia ollut nämä tarinat. Oikeasti. Lisää vaan, ja toivottavasti ei mene viikkoa tai paria ;)
Tosi mahtava tarina. Jatka samaan malliin!
Loistavaa tekstiä, sekä mysö paljon kiinnostavampaa kuin sellaiset jotka menee kavan mukaan: Alku-pano-loppu. Hienoa hienoa, jatka samaan malliin vaan. Mutta vinkitän vaan että liian pitkälle ei kannata lykätä anteeksi pyyntöä, koska saattaisi jäädä toistoksi, jos mitään uutta käännettä ei tapahdu.
Ei malta odottaa :P
Kiitos taas mahtavasta tarinasta, nyt tää alkoi mennä taas oikeaan suuntaan. Kunnon konflikti on aina hyvästä...sun tarinat on parhaita tällä palstalla. Itseasiassa ainoita joita mä vielä luen. :) Odotan innolla jatkoa...toivottavasti pojat saa sovittua välinsä ja kaikki päättyyy hyvin.