Elikkä nyt on perheen edessä hirveän vaikea valinta...mikä sopisi ensimmäiseksi koiraksi?mieluiten kooltaan keskikokoinen eli ei mitään hirveän pientä rotua.Rotuja on niin paljon että ajattelin kysellä muilta ehdotuksia ja niiden perusteella vähän edetä ja tutkia sopivia rotuja.Koulutukseen ja koiran liikuttamiseen on paljon aikaa ja mieluiten ns.lapsirakas rotu on hakusessa...kiitoksia niille jotka laittavat asiallista viestiä tulemaan!Ja hyvää uutta vuotta!!!
ensikoira
feli
291873
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
kertokaa ihmeessä myös minkä rotuisia teidän ensimmäiset koiranne ovat olleet.Sekä hyviä että huonoja kokemuksia ja kommelluksia olisi hauska kuulla!
Hei!
Veljelläni on kaksi ala-asteikäistä ja yksi 2-vuotias poika. He ostivat ensikoiraksi labradorinnoutajan. Keltaisen sellaisen. Ja tämä ihana koira on vallan mainio valinta. Se on aina iloinen, eikä tee pahaa kärpäsellekään. Ts. koskaan ei ole tullut ongelmia koiran ja lasten välille. Tälle koiralle voi tehdä mitä vaan (repiä korvista, hännästä, taputtaa vähän kovemmin, ja kaikki mitä pienet lapset nyt tekee) mutta koira ei pure, vaan lähtee tilaanteesta pois, ilman mitään ärtyilyä. Ja vaikka se onkin luonteeltaan kiltti, se ei ole todellakaan mikään lauhkea lammas. Tarvittaessa se osaa puolustaa sinua, ja olla erittäin pelottava (kokemusta löytyy), ja pitkiä lenkkejä se rakastaa, ja on aina innolla lähdössä ulos. Se on myös helppo kouluttaa, sillä se rakastaa ihmisten miellyttämistä. Oikeestaan, minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa tuosta rodusta. Jos itselläni olisi koiran hankinta edessä lapsiperheeseen, ja vielä ensimmäisen koiran, niin kyllä minä ruskeaan Labbikseen päätyisin. Ja jos mielessäsi pyörii esim. Kultainennoutaja, niin siitä haluan sanoa sen verran, että sellaista koiraa en mielelläni ihan lapsiperheeseen ostaisi, varsinkin jos lapset ovat pieniä. Tunnen yhden perheen joilla tällainen koira on, ja se on ehtinyt jo useampaan otteeseen puremaan perheen lapsia, sillä se ei "kestä" samanlaista roikkumista ja paijaamista kuin Labbis. Jos hakuat kysyä vielä jotain, niin kysy, vastaan mielelläni :)
Itse olen sitä mieltä, että ottammalla rotukoiran säästyy monelta koiraongelmalta. Ei sen takia, että sekarotuinen olisi jollakin tavalla ongelmallisempi tai vähempiarvoisempi.
Vaan sen vuoksi, että rotukoiran ottamalla voit ensimmäiseksi miettiä mihin koiraan sinä tottumuksillasi ja harrastuneisuudellasi sovit;) Toiset rodut vaativat ensikädessä selvän johtajuuden, toiset lämpimän sylin ja toiset jonkin tietyn lajin harrastuneisuutta!
Sekarotuisella on ihan nämä samat tarpeet kuin rotukoirilla. Valitettavan usein tämä unohdetaan, varsinkin kuin usein sekarotuisen rotusekoituksesta ei ihan ole tietoa!
Ota ihmeessä yhteyttä kennelliiton pentuneuvojaan, joka on paras neuvoja tässä asiassa. Kaikki mitä palstalta saat irti on subjektiivisia näkemyksiä ja vielä tavattoman usein uskomusten ja kuulopuheiden värittämää infoa. Ammattilaisen objektiivisen näkemyksen saat kennelliitosta. Sen jälkeen kannattaa rotuyhdistyksistä kysellä kasvattajaa.
Koiraa ei missään tapauksessa kannata ostaa lehti ilmoituksen perusteella mahdollisesti epäpätevältä kasvattajalta. Rituyhdistyksen kautta saat todennäköisemmin fyysisesti terveen ja tervepäisen koiran.
Itsellä on valitettava kokemus lehti ilmoituksen perusteella ostetusta rakennevikaisesta koirasta. Paperit ja lääkärin todistus näyttivät olevan ok. Kun tunneside koiraan on luotu niin sitä ei kykene reklamoimaan samalla tavalla kuin tavaraa.
Onnea koiranhankintaan ja muista ettei pienikokoisuus ole tae helppohoitoisuudesta!
Ei kait sitä elävää koiraaa ollut tarkoitus lapsille leluksi ostaa.
Jos sinulla kokemusta vain ja ainoastaan yhdestä labbiksesta ja yhdestä kultaisesta, niin miksi annat tuollaisia ohjeita ja yleistät molemmat rodut samanlaisiksi, kun tuntemasi koirat ovat.
Etkö sen vertaa tiedä,että koirahan antaa tehdä/ tekee juuri sen, mitä sille opetetaan. Muuten koira toimii vaistojensa varassa.
Minkään rodun EI TARVITSE SIETÄÄ, että ihmislapset roikkuvat korvissa yms.
suosittelisi labradorinnoutajaa ensikoiraksi, totta on, että ne ovat ihmisystävällisiä, mutta ei yleensä mitään kaikista helpoimmin koulutettavia, toisin kuin yleensä luullaan! Ja nuorena monesti melkoisia jääräpäitä. Tietystihän samanrotuisissa on eroja eri yksilöiden välillä.Normaalisti noutajista kultainennoutaja on helpompi kouluttaa ja rauhallisempi - labbiksethan lähes poikkeuksetta ovat tosi vilkkaita ja vaatii reilusti liikuntaa. Tai lue vaikkapa labradorinnoutajasta kirjoja, niin sieltä selviää koulutusohjeita ja luonnekuvausta, niin voit niistä päätellä mitä mieltä olet. Tottumiskysymyshän lasten kanssa olo yleensä on, mutta MINKÄÄN ROTUISIA EI TODELLAKAAN SAA REPIÄ KORVISTA, HÄNNÄSTÄ TMS!!!! Myöskin lasten on osattava kohdella koiraa oikein! Koira on elävä olento eikä lelu!!! Uskomatonta, että tuollaisen kohtelun jälkeen sitten monesti kummastellaan, että koirasta "tuli luonnevikainen" jos se kerran pakon edessä näykkäisee... Surullista.
Ensimmäinen (ja viimeinen) koirani oli japaninpystykorva.Kuin lumipallo,ihmisrakas,valkoinen veijari,jonka sain pitää lukuisista sairauksista huolimatta 14 v.
Uutta en ole uskaltanut ottaa,toista samanlaista ei tule.Tunne on niin pyhä ja arvokas.
Olen miettinyt juuri kumpaakin näistä roduista ja molemmat kyllä mielyttävät paljon!Minä olen 18v. ja pikkusiskoni on 12vuotta joten perheeseen ei kuulu pieniä riiviöitä jotka eivät vielä osaa käsitellä koiraa =)koulutuksesta vastaan minä ja siskoni,joka rakastaa eläimiä yli kaiken,saisi leikkikaverin ja lenkkiseuraa...emme ole ostamassa koiraa leluksi vaan uudeksi perheenjäseneksi jolla tulee olemaan tarkat rajat mitä saa tehdä ja mitä ei.koiraa tulemme hoitamaan rakkaudella ja hellyydellä =)lisää rotu vinkkejä saa laittaa ja pistäkää kokemuksia lisää noista kultaisista-ja labradorinnoutajista...kiitos kaikille etukäteen!
niin eli olemme ostamassa rotukoiraa ja kunnon kasvattajalta,mutta haluamme saada myös ihan perusihmisiltä jonkinlaista näkökulmaa eri rotuihin...kiitos että valistat ja pidät huolen että ihmiset miettivät tarkkaan mitä tekevät ja mistä ostavat koiran...vuoden olemme jo suunnitelleet koiran ostamista ja lukeneet koirista melkein kaiken mitä irti on saanut,että tiedämme mitä olemme tekemässä.tuntuu että joka kirjoissa on aina samat jutut samoista roduista,mutta tätä kautta saa kuulla muunlaisiakin juttuja ja paljon eri näkökulmia joka on hauskaa luettavaa...yritämme tämän palstan avulla viisastua vielä hiukan enemmän koska aina on opittavaa!hyvää uutta vuotta!
Mainitsit, että haluaisit mielelläsi lisää tietoja labbiksesta ja kultaisesta noutajasta. Kirjastosta saattaisi löytyä kirjoja molemmistakin. Labradorinnoutajista on ainakin Peter Nevillen kirjoittama "Labradorinnoutaja - omistajan opas, ja varmaan muitakin ja uskoisin, että kultaisista on vähintäänkin yhtä paljon kirjoja. Sellaisetkin voisi olla hyviä, joissa on noutajista yleensä, koska niistä selviää rotujen väliset erot ( vaikka aina tietysti yksilöiden välilläkin paljon eroja). Itselläni on kokemusta nimenomaan labradorinnoutajasta, ja toki mielelläni kerron siitä enemmänkin, jos on jotain tiettyjä asioita, jotka sinua kiinnostaisi tietää! tästä viestistä vaan tulisi romaanin mittainen, mikäli kirjoitan summassa kaiken historiasta ruokailutottumuksiin ;). Kyllähän noutajat ovat ihania koiria, liikuntaahan ne tarvitsevat melko paljon säällä kuin säällä ja paljon ihmisten seuraa, mutta niitähän koira selvästi tulisi teillä saamaankin!
kiitos viestistä...olen kuullut että labbis lihoaisi todella helposti ja olen usein nähnytkin semmoisia hiukan pullukoita yksilöitä,mutta mitä mieltä itse olet tästä väitteestä?tietenkin oikealla ruokavaliolla ja liikunnalla tuota voi ehkäistä...
Totta on, että labbiksesta saa tosi helpolla liian lihavan, ne kun syö niin paljon kun niille vain antaa ruokaa. Monet koirathan on sellaisia, että juuri mikään ruoka ei meinaa kelvata ja ruokaa saattaa joillain olla tarjolla koko ajan, eivätkä ne silti koske siihen vaan ehkä vain näykkii siitä vähän. Mutta ei labradorinnoutaja; kun sille antaa ruokakipon, niin noin puolen minuutin kuluttua kuppi on tyhjä ja hyväksi nuoltukin. Ja näköjään moni heltyy antamaan ruokaa sitten liikaakin. Hyvin helposti se myös oppii (kuten muutkin koirat) vahtimaan ruokapöydän vieressä, mikäli sieltä on tapana "tipahtaa" jotain koirallekin. Ja ne kyllä osaavat hellyttävän anovan katseen ruskeilla silmillään, mikäli huomaavat sen tehoavan. Siksi ruokapöydästä ei pitäisikään ikinä antaa koiralle mitään, vaan halutessaan vasta sen jälkeen, kun on itse syönyt. Toki suoraan verrannollinen on sekin, että jos liikkuu koiran kanssa enemmän, voi ruokaakin antaa enemmän ja toisinpäin. Aika paljonhan labradorinnoutaja tarvitsee liikuntaa aina, mutta enemmänkin energisen luonteensa kuin varsinaisesti lihomisen vuoksi.
kirjoja silmät kiinni tai sitten et ole kovin fiksu. Susittelen labradorinnoutajaa. Sen kanssa pöllömpikin pärjää!
sama kuin ihmisellä......
omistaa labbiksen viestisi perusteella?!ei pahalla muiden labbiksien omistajille!
beaglea. Ne on suhteellisen lapsirakkaita, mutta ruokakupille lasten ei tulisi päästä näpräämään. Siitähän ei minkään rotuinen koira tykkää. Jos liikuntaan ja koulutukseen on aikaa niin suosittelen vahvasti. Ne ovat mukavia lenkkikavereita joita ei hevin väsymys paina. Huonoina puolina on vahva metsästysvietti ja kovapäisyys varsinkin vanhempana. Mutta jos koiran kouluttaa nuorena hyvin, niin kyllä se sitten vanhempanakin luistaa ;)
noi on kyllä sulosia veitikoita...pistetään mietintämyssyyn!tossa rodussa löytyy siis vähän haastetta =)
sinulla on tavallisen suuri ego.
koiraa olette haluamassa?
Pitääkö koiralla olla vartioiti-, metsästys-, puolustusviettiä ym.?
Itse olen sitä mieltä että koira kuin koira käy lapsiperheeseen, kun vain ymmärtää juuri sen rotuisen koiran vietit, tarpeet ym. ja niiden kautta osaa kouluttaa koiran kunnolla.
Tutuillani joille koira on tullut taloon kun talossa on ollut lapsia, rotuvalinnat ovat vaihdelleet hyvin paljon eikä kenelläkään ole ollut ongelmia. (esim. rhodesiankoira, dogo argentino, kultainennoutaja, amerikanpitbullterrieri, labradorinnoutaja)
olemme miettineet tuota koiran luonteenpiirrettä ja päädyimme siihen että se on aika sama löytyykö vartiointi-,metsästys,puolustusviettiä ym,koska voimme mukautua koiran tarpeisiin ja koulutamme rodun tarvitsemalla tavalla sekä harrastamme sitten sitä mikä on koiran mieleen =)Mutta tärkeää on se että n.140-150cm pitkä 12v tyttö voi viedä koiraa ulos...eli mikään lihaskimppu ei siis meille sovi.itse olen kiinnostunut myös erittäin paljon voimakkaista ja isoista koirista joilta löytyy massaa.kiitoksia sinullekkin paljon!
Mieti vielä jos olet vastuuntuntoinen. Tai osta fretti.
eiköhän tuollaiset asiat käydä läpi jo ennen koiran hankinnan miettimistä!fretti ja koira on kaksi eri asiaa!jos haluaisin fretin niin hankkisin siitä tietoa ja olisin tällä hetkellä frettipalstalla keskustelemassa ja sitten hommaisin sellaisen mutta tässä tapauksessa mielestäni kerron haluavani koiran ja olen keskustelemassa koirapalstalla...ja sinun viestisi ei nyt liittynyt yhtään tuohon aloitusviestiin--->etsi itsellesi sopiva palsta!sitäpaisti koira ja lapsi on usein aivan mahtava pari!lapset ja koirat tulevat usein paremmin toimeen kuin aikuiset ja koirat...
Olin itse myös tutkiskellut kaiken maailman rotuja, mutta päädyin kuitenkin sekarotuiseen koiraan ensi koirakseni (karjalankarhu-, suomenajokoira ja siperianlaian sekoitus). Kova mettäkoira nuorempana, kun asuimme maalla. Nyt muutettuamme kaupunkiin otimme koiran mukaan. 11,5 vuotta yhteistä eloa on kestänyt ja toivottavasti vielä pitkään.
Koiran hankinnassa pitää muistaa, että koira voi elää monen monta vuotta joten sen hoitoon täytyy panostaa ja se ei ole tavara jota voidaan heitellä paikasta toiseen.
Onnea koiran hankintaan ja uusia vuosia!
sekarotuiset ovat aivan älyttömän sympaattisia ja ihania otuksia,mutta me nyt aijomme hankkia ihan puhdasrotuisen koska niin pystymme sen luonteenpiirteitä paremmin mielyttämään ja pystymme kouluttamaan sen rodunomaiseksi.vaikea selittää mutta koimme ensikoiraksi puhdasrotuisen helpommaksi!en tarkoita etteikö sekarotuiset olisi yhtä ihania kuin puhdasrotuiset...koira kun koira on aivan ihana!
että usein aluksi nämä keskustelut pysyvät mukavina,mutta aina jostain tulee suorastaan kusipäisiä ihmisiä...kiitos niille jotka ovat niitä asiallisia viestejä pistäneet!!Olen vastuuntuntoinen ja sitoutuva ihminen,joten älkää huolehtiko...koira tulee hyvään ja rakastavaan kotiin!siskoni ei ole tavallinen pikku kakara.hän on rauhallinen ja aina kiltti ihminen,eikä tekisi kärpäsellekkään pahaa.ystäviä hänellä ei ole kuin max.muutama koska hän vaan on niin erilainen muihin ikäisiinsä verrattuna,koira saisi hänestä ikuisen ystävän sekä leikkikaverin ja toisinpäin.Olen sitä mieltä että en voi olla yliviisas vielä kun koiraa ei ole ennen ollu,eli anteeksi niille jotka pitävät tyhmänä ihmistä joka kysyy,mutta kaikilla koiraihmisillä on joskus ollut se ensimmäinen koira ja sitä mukaan oppinut koiralta lisää...en jaksa selittää enempää niille ihmisille jotka pitävät itseään parempana kuin muut.Haluan oppia koirista enemmän ja 100% varma olen että koira saapuu perheenjäseneksi tänä vuonna.haluaisin kuulla vielä ihmisiltä,jotka haluavat jakaa viisauttaan, lisää kokemuksia ja rotuehdotuksia.eli kiinnostuksen kohteina taitaa nyt eniten olla kultsit ja labbikset...kumpaa te suositte enemmän?
senverran, että vaikka mulla onkin labbis, niin olen kuullut, että kultaiset noutajat ovat monesti helpompia koulutettavia pentuina / nuorina koirina. Mutta ei labbiskaan varmasti mistään vaikeimmasta päästä ole.
helppo kouluttaa, mutta voimaa siltä löytyy todella paljon jo suht.pienenä, ainakin urokselta. Itselläni on uroslabbis, nyt 5kk ikäinen (eka koira). Tämä yksilö on kyllä ollut helppo kouluttaa..
Mutta en kyllä antaisi päästäisi kaksitoista vuotiasta sen kanssa lenkille, on sillä NIIN paljon voimaa jo nyt. Noilla labbispennuilla kun tahtoo olla sitä virtaaki enempi ku tarpeeksi ;) että vaikka kuin osaisi kulkea hihnassa sievästi niin silti välillä saa olla pitelemässä voimiensa takaa. Tuo meidän poju on niiin itsepäinen että jos se päättää haluta jotaki niin se ei sitte ihan heti luovutakkaan..
Tämä on kuitenkin yksilöllistä.. mutta silti.
Tässä yksi näkökulma asiaan..
Ensikoiraksi käy mahdollisimman pieni tai kompaktikokoinen sekä hinnltaan kohtuullinen koira.
Osta pelkkå dildo, niitä saa halvalla ja riittää kun ostaa uudet paristot tai lataa akut.
Kaupan leluosastolta sellainen räksyttävä patterilelukoira sekä vuotava kauppakassi, joka täytetään litralla vettä neljän tunnin välein puolen vuoden ajan. Kun se räksytys ja pussin ulkoiluttaminen sekä nesteiden siivoaminen lattioilta alkaa kyllästyttää, olet simuloinut itsellesi koiran omistamista. Jos homma ei miellytä, heitä lelukoira kierrätykseen. Mikäli koirahommat edelleen kiinnostaa, voit simuloida vielä loma-aikoja ja yritä saada siksi aikaa kaverisi jatkamaan sen aikana ko. hommia. Jos vielä senkin jälkeen koirahommat kiinnostaa, soita eläinlääkäriin ja kerro kuvitteellinen koiran vaiva ja tiedustele sen kustannuksia. Jos kaikesta em. asioista huolimatta koiruudet kiinnostaa, hanki sille koiralle iso talo isolla tontilla mahdollisimman kauan ihmisistä.