Olen miettinyt, mitä biologia mahtaa tuumata luonteen periytyvyydestä. Eikös se pitäisi muovautua puhtaasti vanhempien reaktioista kohtaamiinsa asioihin, siis mallioppimisen kautta? Siis että lapsi kopioisi sen vanhemman käyttäytymismallin, joka häneen enemmän vaikuttaa, ja sitä kautta muodostaisi itselleen perusluonteenlaadun: positiivisen, negatiivisen, rohkean, aran jne.
Minun suvussani ollaan hyvin lyhytjänteisiä ja perfektionistisia. Kun eteen tulee ongelma, sitä yritetään ratkoa vain lyhyen aikaa, ja ellei se onnistu, reagoidaan ärtymyksellä; asioiden pitäisi onnistua kerralla.
Saman taipumuksen olen huomannut vähän yli vuoden ikäisellä pojallani. Jos esim. hän työntelee jotain esinettä, joka takertuu maton reunaan eikä liiku, tulee heti armoton itku ja huuto. Samoin, jos häntä kielletään penkomasta jotain laatikkoa. Olen kuitenkin pojan läsnäollessa tietoisesti muuttanut käyttäytymistäni niin, etten ole ylireagoinut asioihin joissa olen kokenut vastoinkäymisiä enkä ole raivostunut niiden takia, minimoidakseni oman käyttäytymiseni vaikutuksen poikaan. Kuitenkin näyttää siltä, että hän on perinyt kärsimättömyyteni - niin kuin muuten myös minun huonounisuuteni. Hän heräilee öisin kolme, neljä kertaa.
Minun suvussani ollaan hyvin lyhytjänteisiä ja perfektionistisia. Kun eteen tulee ongelma, sitä yritetään ratkoa vain lyhyen aikaa, ja ellei se onnistu, reagoidaan ärtymyksellä; asioiden pitäisi onnistua kerralla.
Saman taipumuksen olen huomannut vähän yli vuoden ikäisellä pojallani. Jos esim. hän työntelee jotain esinettä, joka takertuu maton reunaan eikä liiku, tulee heti armoton itku ja huuto. Samoin, jos häntä kielletään penkomasta jotain laatikkoa. Olen kuitenkin pojan läsnäollessa tietoisesti muuttanut käyttäytymistäni niin, etten ole ylireagoinut asioihin joissa olen kokenut vastoinkäymisiä enkä ole raivostunut niiden takia, minimoidakseni oman käyttäytymiseni vaikutuksen poikaan. Kuitenkin näyttää siltä, että hän on perinyt kärsimättömyyteni - niin kuin muuten myös minun huonounisuuteni. Hän heräilee öisin kolme, neljä kertaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tietysti luonne periytyy. Ihan samalla tavalla, kuin poikasi kasvonpiirteet muistuttavat vanhempien kasvonpiirteitä, myös aivot muistuttavat vanhempien aivoja. Vai ajatteletko niin, että kaikki muu periytyy paitsi aivot!
Se millaiset aivot pojallesi muodostuvat, taas vaikuttaa luonteeseen niin hyvässä kuin pahassa.
Tokihan ihmisen luonnetta ja käyttäytymistä säätelevät aivot!
Kuulostaapa tuo sinun tilanteesi kovin samalle kuin minun!!! Meillä kanssa reilun vuoden ikäinen poika jolla ns.tempperamenttia löytyy ;) JA näin on ollut koko hänen pienen ikänsä. Pinna on siis kovin lyhyt, jos asiat ei mene niin kun hän haluaa. Eikä kyse ole siitä että oltais vanhempina annettu hänen ennen tehdä kaikkea mitä hän haluaa ja nyt alettu kieltämään.
Minä olen myös kovin tempperamenttinen, lauon mielipiteeni suoraan, en pelkää ja kainostele näyttää koko tunneskaalaa yms.yms. Tässä samalla olen myös koittanut hioa itseäni hieman "tasaisemmaksi" mutta täytyykö niin edes olla?!
itse olen kanssa erittäin huono uninen ja niin on poikakin. EI hän ole syönyt öisin sitten 6 kuukauden iän mutta heräilee joitakin kertoja yössä. Nyt tosin on ollut muutamia hyviäkin öitä että eiköhän tämä tästä;)
Täytyy vielä todeta että mieheni on täysin vastakohtani - viilipytty/mietiskelijä ja nukkuu kun tukki! Ihmettelenkin miksi lapsi ei ole puoliksi kumpaakin...
Mä uskon että tuo luonne tulee niin geeneistä kun sitten eletystä elämästäkin.
Minun ajatukseni on, että eräänlainen persoonallisuuden peruslaatu periytyy, ja se mihin suuntaan se kehittyy, riippuu sitten ympäristötekijöistä, kasvatuksesta ja vanhempien mallista.
Esim. toinen lapsi on syntyjään rauhallinen, toinen temperamenttinen. Ympäristöstä riippuu, tuleeko rauhallisesta tasapainoinen, itsetunnoltaan hyvä ja sosiaalisesti vahva, vai tuleeko hänestä arka ja vetäytyvä, joka on hiljaisena jätetty yksikseen eikä ole oppinut olemaan toisten kanssa.
Tai ympäristön suhtautumisesta riippuu, syntyykö sille vilkkaalle toistuvien kieltojen ja rangaistusten tiellä kielteinen käsitys itsestä, uhmaa ja lisää kielteistä käytöstä ja luuserin osa. Vai saadaanko kärsivällisellä kasvatuksella esiin hänen hyvät puolensa: aktiivisuus, itsenäisyys, idearikkaus, jolloin hänestä tuleekin todellinen menestyjä.
Teoriani on, että kun samassakin perheessä on perimältään erilaisia lapsia, niin vanhempien pitäisi pystyä näkemään ja vahvistamaan kustakin lapsesta tämän yksilöllisten ominaisuuksien parhaat puolet. Joku lapsi on helpompi, toinen vaatii enemmän työtä ja kärsivällisyyttä, kummastakin voi tulla "onnistunut" lopputulos.