Äitien elämässä ei ole juhlia. Kaikki joulut ja juhannukset ovat samaa arkea. Kyllä miesten elämä on helppoa.
Onneksi rakastan lapsiani, jos olisin samanlainen kuin ex mieheni, lapsilla ei olisi äitiäkään.
Lapseni ovat minusta ylpeitä aikanaan, kun yksin olen heistä huolehtinut. Kun ei ole isä välittänyt, niin ei hän sitä rahallakaan ole korvannut.
Siitä tulen aina muistuttamaan lapsiani, vaikka he tietävät sen jo nyt. Raha ei korvaa ihmistä. Ei ainakaan elatus summa, mikä oikein lasten puolesta hävettää, ettei isän mielestä lapset ole enemmän arvoisia.
Mutta parempi yksi loistava huoltaja( minä) kuin kaksi, joista toinen on huono!
Onneksi rakastan lapsiani, jos olisin samanlainen kuin ex mieheni, lapsilla ei olisi äitiäkään.
Lapseni ovat minusta ylpeitä aikanaan, kun yksin olen heistä huolehtinut. Kun ei ole isä välittänyt, niin ei hän sitä rahallakaan ole korvannut.
Siitä tulen aina muistuttamaan lapsiani, vaikka he tietävät sen jo nyt. Raha ei korvaa ihmistä. Ei ainakaan elatus summa, mikä oikein lasten puolesta hävettää, ettei isän mielestä lapset ole enemmän arvoisia.
Mutta parempi yksi loistava huoltaja( minä) kuin kaksi, joista toinen on huono!
Vastaukset 19
Vanhimmat
yleistys. Häpeä jos osaat
Hinkaapa vähän lisää vielä sitä marttyyrinkruunuasi, että oikein loistaa! Joka itsensä ylentää, se alennettakoon. Toivottavasti lapsesi selviävät täyspäisinä aikuisiksi.
työt ja saavutukset. Lasten synnyttäminen on upein saavutus, heidän kasvattaminen ja aikuiseksi saaminen on melko lähes poikkeuksetta äitien aikaan saamaa.
Miehet viis veisaa siitä työstä, heille se pinta on tärkeempää. On hienoa kehua lapsilla jotka nainen on kasvattanut, on hienoa kehua olla isä, kun äiti tekee työt. Voisin sanoa että miehen osuus lapsen elämässä on varsin pieni. Onhan niitäkin jotka oikeesti välittää, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei toinenkaan mies mulle "lepopäiviä" ym suonu, kyllä se olin minä, joka perhettä pyöritti, oli se arki tai juhla, äidin työ se näkyy, vaikkei sitä arvosteta eikä mieskään sille arvoa anna!
Kyllä minä itse kehun itseäni, tiedän että osaan, tiedän että olen kaunis, tiedän että pärjään, ja tiedän että lapseni arvostavat minua, ja tulevat aina muistamaan, kuka heistä todella huolta piti ja kuka välitti.
Osa lapsista on aikuisia, yhdellä jo oma perhe, ja aina vaan minua muistetaan. Että tiedän olevani korvaamaton.
Viis veisaan mitä vieraat ym ajattelevat, vain minä tiedän miten asia on. Se riittää. Pahat puheet ja arvostelut ovat kateellisten ihmisten turinoita, ja niitä ei tarvitse tosissaan ottaa, kunhan pörisee!;))
kuitenkin ollut parisuhteessa vaikka et miestä mihinkään tarvitse?.
kun ensin perustaa perheen ja kuvittelee et mies jaksaa rakastaa ja huolehtia perheestään samalla lailla kuin nainenkin! Mutta kun mies kyllästyy, peseee täydellisesti kätensä perheestä.
No sitä luulee toisen miehen löytäessä, et se olikin se kohtalo, et ei voi toista yhtä huonoa tulla eteen! Kumpa tietäsi etukäteen, mutta kun ei.
Sama toistuu, ja taas hoidellaan toisen mihen lapsia, yksin. Mulle se riitti, enää ei miehiin usko, yhtään lasta ei tule! Jos miehen otan, olkoon kaverina, oma asunto ym, mitään lupauksia ikuisesta avioliitosta ei tule, ei mitään! En koskaan kuvitellut että mulla olisi kahden eri miehen kanssa lapsia! Nykyään se on sääntö eikä poikkeus, ja ihan arkipäivää.
Mutta minulle yhteisasuminen miesten kanssa riitti. Minä en ole heittopussi. Sapettaa miesten ylimielisyys! Luulevat et he saavat tehä miten lystää, vastuuta tuntematta. He eivät kysy, he jättävät kun kyllästyy! Kaksi kertaa sama juttu, kolmatta kertaa ei tule. Olisi pitäny jo ekasta kerrasta oppia, mutta rakkaus on sokea. Aina kuvittelee, et ei voi kahta kertaa tapahtua samaa peräkkäin. Mutta pitkät tuli!
takana,niin oot varmaan miettinyt syitä näihin?Miesten tekemät tai tekemättä jättämät asiat jo tuli selviksi,mut mites on omiesi virheiden laita?.
puoliso! En ehkä täydellinen, mutta tulin toimeen itseni, lasteni ja läheistenikanssa.
Miehelle se ei riittänyt. Hänelle ei riittänyt edes omat lapset.
Minussa on varmasti virheitä ja asioita jotka toisia ärsyttävät, mutta kenessä ei ole. Ei minun tarvi olla täydellinen, ei kukaan ole.
Täydellisyys on pintaa, ei todellista. Jos en kelvannut omana itsenäsi sitten en kelpaa.
sillä sellainenkin löytyy. Eli voithan sinä tehdä juhlapäivistä juhlaa myös lasten kanssa. Pienellä vaivalla saa juhlan tuntua, eihän aina tarvitse "raataa" sitä samaa arkea. Kyllä lasten kanssa voi juhlia. Tehkää asiat toisella tavalla kuin arkena ja ota vähän rennommin. Lapset ovat kaikenlisäksi aika pienestäkin iloisia. Ymäärrän kyllä kantasi että isä vain juhlii ja äiti hoitaa työt, mutta yritä kääntää asia omaksi eduksesi. Parhaat juhlani olen juhlinut lapseni kanssa, kokeile sinäkin!
kun minuu kipeesti supisteleekin ja sattuu alavatsaa pirusti, nii minuu suututtaa kirjoituksesi. Suututtaa koska on uusi vuosi, suututtaa jos sinúl kerta lapsia miksi et juhli heidän kanssa uutta vuotta. Voisitko ystävällisesti rakastaa lapsiasi enemmän ja juhlia nauraen heidän kanssaan vuoden vaihtumistaan tai toivon että lapsesi juhlivat sitä parasta aikaa ihan muualla, kuin sinä!!!
Itse olen 15-vuotta jo juhlinut, niin vaput ja vuoden vaihtumiset ja varsinkin joulun yn.muut bileet lasten kanssa, ja ei todellakaan samaa arkea. Tällä hetkellä minun isot tenevat juhlivat uutta vuottansa muualla, koska itse en jaksa juhlia, mutta olen iloinen tietäen heidän saavan juhlia, eikä katsella supistelujani ja juhlaa on jos synnärille pääsen lähtemään. Olen myöskin helevetin onnellinen ettei minun tarvitse mennä ulos tällä hetkellä, eikä myöhemminkään paukuttelemaan raketteja, siltikin olen onneissani ettei ole lapsiltani pois tämä juhla. Lähden imuroimaan.
Olihan kirjoituksesi täyttä paskaa, eikä totta? En tahtoisi tällä hetkellä tietää, että joku äiti on noin paskapää, sorry ruma kielenkäyttöni!!!
Isä oli luvannut hakea lapsensa uudeksi vuodeksi.Taisi tulla unhoiutus,kun ei ole isää kuulunut.
No eipä lapset juuri enää odottelekaan,on senverran usein tehnyt oharit,ei ole edes soitellut,miksi ei tule.
Oikein hyvää uutta vuotta meille kaikille yh.lle,joita ei kukaan juurikaan arvosta.eivät tiedä poloiset,että jos meitä ei olisi,jotka vuodesta toiseen hoitavat lapsensa yksin,olisivat sijaiskodit jo täpösten täynnä näitä huostaanotettuja lapsia.
en ole juhlimassa minkään,vaan lasten etu meni omien intressien päälle.
ihan meistä jokainen vai mitä? Sanoithan tuossa itsekin, että olet juuri nyt helevatan onnellinen ettei sinun tarvitse lähteä ulos paukuttelemaan niitä raketteja. Eikä se, että mieluummin imuroit kuin lähtisit ystäviesi kanssa vaihtoehto-Uudelle Vuodelle eli juhlimaan aikuisten tapaan tee kenestäkään sen parempaa tai huonompaa. Imuroida ja juhlia voi aina muulloinkin, kenen koskakin tekee mieli.
Jos sinulla olisi siinä jo lapsi, joka jo jotain "ymmärtää", tietenkin menisit paukuttelemaan niitä raketteja lapsesi vuoksi vaikka ehket juuri sitä itse tahtoisikaan. Sitähän se on, toisinaista pakkopakertamista pienten onnen vuoksi, tämä äitys. Ei se, että tunnustaa hiljaa mielessään ettei oikeastaan jaksaisi ja miksi aina minä, tarkoita etteikö lapsiaan rakastaisi ja sitä heille soisi.
muistuttaisit lapsiasi siitä, että olet heidät hoitanut? Äidinrakkaus on pyyteetöntä, eikä vaadi lapsilta kiitollisuudenvelkaan jäämistä -näin ainakin itse koen.
Hienoa tietysti, että olet asettanut lapsesi etusijalle elämässä, mutta eikö se olekin vanhemmuuden tarkoitus?
Miksi olla kiitoksenkipeä ja omahyväinen asiasta, joka pitäisi kaikille vanhemmille olla itsestäänselvää? Sääli, ettei ole, mutta että kerjätä päähäntaputtelua lapsiensa hoivaamisesta, en ymmärrä.
pariton isäkin?
Joulua juhlin lapseni ja sukulaisteni kanssa. Uudenvuoden juhla taas oli sellaista "juhlimista", ei mitenkään mukavaa ilman lasta mutta pitäähän lapsen välillä olla äidilläänkin.
Vanhempien elämässä ei ole juhlia. Kaikki joulut ja juhannukset ovat samaa arkea. (vanhempien pitää päästää ryyppään)
Kyllä alle kaksilahkeisten elämä on helppoa.
Onneksi rakastan lapsiani, jos olisin samanlainen kuin ex tammani, lapsilla ei olisi mitään.
Lapseni ovat minusta ylpeitä aikanaan, kun yksin olen heistä huolehtinut. (Niin varmana) Kun ei ole äiti välittänyt, niin ei hän sitä rahallakaan ole korvannut.
Siitä tulen aina muistuttamaan lapsiani, vaikka he tietävät sen jo nyt. Raha ei korvaa ihmistä. Ei ainakaan elatus summa, mikä oikein lasten puolesta hävettää, ettei isän mielestä lapset ole enemmän arvoisia.(minun käskettiin sanoa)
Mutta parempi yksi loistava huoltaja( minä) kuin kaksi, joista toinen on huono!
FIKSUT AIKUISET OSAA JUHLIA MUUTENKIN!
Juu, meilläkin isä (mieheni) juhli kauheasti kaikki pyhät. Sattui nuo työvuorot osumaan juuri sopivasti kohdalle ja kaikki pyhät meni häneltä töissä. Hänen lapsensa ovat silti jo useampana vuotena peräkkäin olleet meillä joululoman alusta sen loppuun, eivät siis edes vuorovuosin, vaan joka joulu ja uusivuosi meillä.
Miesystäväni hoitaa lapset vappuna, juhannuksena ja uutena vuotena, sillä hänen exänsä matkustaa aina silloin (kun on muutama ylimäär. päivä vapaata). Jouluna hän haluaa pitää lapset "vastapainona" muille juhlapyhille.
Mutta se, mitä sanoit, että lapset muistavat kyllä aikuisena, kuka heidät on kasvattanut, siihen mielipiteeseen yhdyn täysin. Kyllä lapset tajuavat, kuka heistä oikeasti huolehtii (siis muutenkin kuin rahalla) ja rakastaa.