niin elikkäs sijoituskoirista.. en voi ymmärtää miten joku voi ottaa sijoituskoiran esim.vuodeksi!? itselläni on ollut nyt OMA koira pian vuoden enkä ikinä voisi kuvitellakkaan luopuvani siitä enää.
Ja mitä koiran rääkkäämistä. Aina kun koira oppii uuteen perheeseen/laumaansa se taas pian joutuu vaihtamaan sitä. Hirveää! ajatelkaa että itse vaihtaisitte perhettänne vuoden välein.
Ei riitä ymmärrys tuollaiseen hommaan.
Ja mitä koiran rääkkäämistä. Aina kun koira oppii uuteen perheeseen/laumaansa se taas pian joutuu vaihtamaan sitä. Hirveää! ajatelkaa että itse vaihtaisitte perhettänne vuoden välein.
Ei riitä ymmärrys tuollaiseen hommaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
oteta vuodeksi vaan koko sen elämän ajaksi. Kasvattajalla yleensä oikeus teettää koiralla yhdet tai kahdet pennut ja sen jälkeen koiran omistus siirtyy sen haltijalle. Erilaisia sopimuksia on, mutten tuollaisesta vuoden sopimuksesta ole koskaan kuullut.
soppari tehdään kyllä pitemmäksi ajaksi kuin vuodeksi ja tod.näk. koira ei vaihda perhettä ainoastaan se voi olla pois välillä sijoituskodista mm. näyttelyissä, astutuksessa tai synnyttämässä, silloin todnäk. 4viikkoa ennen syntymäajankohtaa plus n7-8viikkoa kunnes pennut ovat lähteneet koteihinsa.
että olet ymmärtänyt jotakin väärin...
Sijoituskoira on ihan normaali perheeseen /jollekin ihmiselle myyty koira, ainoastaan sillä ehdolla, että kasvattaja saa teettää sillä pennut. Sopimuksia on monenlaisia, meillä esimerkiksi sellainen, että pentueen synnyttyä saan (=olen saanut)takaisin vakuusmaksun, jonka olen koirasta maksanut sen meille tullessa kaksi vuotta sitten. Yleensä sopimuksessa on myös mainittu aikaraja, johon mennessä pennut teetetään. Ja vaikka ei teetettäisikään, joka tapauksessa sijoituskoira on sen jälkeen (joko pennut tehtyään tai aikarajan mennessä umpeen) oman perheensä sama ikioma koira ihan kuin ennenkin.
Minusta tämä järjestelmä on sillätavoin upea, että sijoituskoiran omistajana saatan nauttia pennuista ja pentujen hoitamisesta ja vauvojen kehityksen seuraamisesta, ilman että minulla tarvitsee olla huolen häivää pentujen tulevista kodeista. Kasvattaja hankkii ne tulevat hyvät kodit hyvällä ja maineikkaalla kennelnimellään ja pitkällisellä kokemuksellaan. Ja me sijoituskoiran omistajat olemme aivan ihanaa kokemusta rikkaampia!
no olen tainnut sitten ymmärtää pahasti väärin :D
en kai mulla oo ikinä tullut mieleenkään mitään tuollaista.. mikähän tämä juttu sitten on mistä olen kuullut?
-ihminen omistaa koiran
-ihminen lähtee esim. ulkomaille vuodeksi töihin tjn
-jättää koiran jollekkin siksi aikaa
-palattuaan hakee koiransa takaisin
-ihminen joka hoiti koiraa sen aikaa saa rahallisen palkkion tai tämän koiran tulevan pennun.
Kyseessä lienee joku yksittäinen juttu, joku ulkomaille töihin mennyt (europarlamentikkoko? :-)), ja pitempiaikaista hoivakotia koiralleen tarvinnut tapaus.
Noh, näistä tapauksista noin yleensä: miksi ei voi ottaa koiraa mukaan sinne ulkomaille? Se vaatii koiralle europassin, eli voimassaolevat rokotukset ja verestä testin, josta selviää, että rabies-rokotus on vaikuttanut veriarvoihin suotuisasti.
Kyllähän fiksut ihmiset yleensä yrittävät ennakoida tulevan elämänsä siten, että jos ovat koiraa ottamassa, niin myös elämäntyyli ja tavat ovat sellaiset, että koira voi olla koirana mukana perheen /ihmisen elämässä koko ajan.
Jos itse joutuisin (?!!) jättämään koirani noin pitkäksi ajaksi muiden hoitoon (olkoonkin, että en edes suostuisi jättämään niitä edes kolmeksi päiväksi muualle kuin sellaisiin paikkoihin, jotka ovat koiralle ennestään tuttuja, kuten tyttären kotiin tai kasvattajan luo), niin ensimmäinen ajatukseni kyllä olisi luopua siitä ulkomaan keikasta, eikä suinkaan koirieni äiteenä olemisesta...
Joskus ihminen joutuu sellaiseen tilanteeseen että on tehtävä valintoja. Vaikka kuinka suunnittelee elämäänsä niin ei se aina mene niin että saa kaiken haluamansa.
Itse olen yksi niistä joka on ulkomaan komennuksen vuoksi joutunut laittamaan koiran ns sijoituskotiin. Tai joutunut ja joutunut, itse sen valitsin. Koti oli parhaan ystäväni jonka laumaan koira on pennusta asti kuulunut ja joka myös harrasti koiran kanssa. Tuntemattomalle en olisi ikinä antanut.
Ehkä jonkun mielestä olen sitten julma ja itsekäs.
Ja aina ei voi sitä koiraa ottaa mukaan, ei vaikka kuinka olisi passit yms kunnossa.
kun ihminen sairastuu joutuu miettii elämänsä uusiksi, tai sen omaiset miettii,miettiä sopiikin elämä ei ole kiveen kirjoitettu.
...onkin sitten kokonaan toinen juttu, nämä löytökoirat (ja löytökissat)voivat päätyä kiertoon ja olla jossain väliaikaisessa sijaiskodissa pitempäänkin josta ne sitten siirtyvät uuteen pysyvään kotiin, joka useinkaan ei ole se viimeinen pysyvä koti.