Kenties tuleva kissanisäntä?

Ehdottaisin heti alkuun että otat kaksi kissaa.
Ja perustelen sillä, että vaikka kissa ei ole yhtä helposti yksinäinen kuin koira, niin kyllä se silti pitkästyy yksin.

Esim. ensimmäinen kissamme joka kaupunkialueella luonnollisesti oli sisäkissa ehti hajottaa muutamat sohvakalustot yms yksin ollessaan. Nyt minulla on jo kohta 7 vuoden ajan ollut kaksi kissaa ja kalusteet ovat paljon paremmassa kunnossa ja kissat selvästi paremmalla tuulella.

Kannattaa ottaa huomioon se, että kissat tottuvat aika huonosti uusiin kavereihin, siksi kannattaa ottaa heti kerralla 2 pentua samasta pentueesta.
Jos otat aikuisen kissan vaikka löytökissalasta niin siellä varmasti osataan sanoa mikä kissa on tottunut olemaan seurassa.

Toinen tärkeä pointti on ottaa kissa kotiin vasta kun se on vähintään 10 vko, mielellään enemmänkin.Kun kissa on saanut rauhassa kasvaa luovutusikään, sen kanssa tulee kaikin puolin helpommin toimeen. Silloin emo on jo ehtinyt opettaa sille vessan käytön yms, jolloin ongelmia ei pääse tulemaan.

Pikkukissojen kanssa kannattaa varata pikkuisen tavallista pidempi pinna. Nehän ovat lapsia ja siksi kohtalaisen villejä. Pienet kissat kiipeävät joka paikkaan, ja voivat siksi tiputtaa tavaroita kirjahyllystä ja kiipeillä verhot reikiä täyteen tai roikkua farkkuissasi niin että jalat on naarmuilla. Pikkuinen kissa ei välttämättä erota vessaa ja suuren kukan purkkia toisistaan ja käy asioilla sinne kasviin. Lisäksi pienet pennut eivät aina osaa käyttää kynsiään, siis vetää niitä tassun sisään ja saattavat siksi raapia ihmistä. Mutta iän myötä järki lisääntyy myös kissan päässä ;-)

Ja jos et ota rotukissaa tai todella aio hankkia kissanpentuja, niin leikkauta kissasi eläinlääkärillä.

Netissä on aika paljon kissasivuja joista löytyy tarkkoja ohjeita ja neuvoja ongelmatilanteisiin.
Mutta ei taival ole tuskainen, ollenkaan.

tuu vierailulle www.lemmikkipalstat.net sivuille kissanpäiviin niin saat neuvoja.

Kissanhoitokirjoja on kirjastoissa runsaasti. Painele lähimpään kirjastoon ja hanki tietoa ennen kuin otat yhtään kissaa.

Kissat kaipaavat seuraa, toiset enemmän, toiset vähemmän ja jos kissa joutuu olemaan paljon yksin kotona, olisi parasta ottaa kaksi kissaa saman tien, jotta niillä olisi seuraa esim. työpäivän ajan. Tylsä ja virikkeetön ympäristö saattaa aiheuttaa sen, että kissa tekee mielenosoituksia.
Siksi olisi hyvä huolehtia, että kissalla olisi ainakin virikkeitä, oma kiipeilypuu ja leluja.

Kun kissa astuu uuteen kotiin, tulisi sille näyttää heti ensiksi hiekkalaatikko ja ruokakupit. Kissanpennun tullessa taloon on oltava erityisen tarkka, että lattialta tai muuten ympäristöstä ei löydy mitään vaarallista. Pienet esineet, kuten neulat ovat vaarallisia ja ne on pistettävä piiloon. Pesukoneen luukku on muistettava pitää kiinni, koska kissanpentua saattaa kiinnostaa pesukone. Myös jotkin huonekasvit ovat kissalle myrkyllisiä.

Sen otatko pennun vai täysikasvuisen saat itse päättää. Itse otin ensimmäisen kissani pentuna, mutta toiseen ihastuin löytöeläinkodissa ja tämä on jo aikuinen kissa. Kissa on yleensä aika sopeutuvainen eläin, mutta muutokset tietty vaativat oman aikansa. Pentuaika on todella lyhyt, mutta onhan sekin ihana kokea. On kuitenkin muistettava, että kissan luovutusikä on 12vko:a eikä pidä mennä ottamaan alle luovutusikäistä. Niillä esiintyy usein käytösongelmia. Meilla kaksi sellaista tapausta.
Pentu osaa käydä laatikolla yleensä ilman kouluttamista, sillä emo opettaa tämän taidon pienokaisilleen. Joskus pentua pitää auttaa laatikolle ja kuopia hiekkaa malliksi. Matalareunaisia laatikoita voi sijoittaa vaikkapa kaksi eri paikkoihin.

Kissan kanssa eläminen on mukavaa ja kissa palkitsee aina omistajansa. Ko. eläimestä kannattaa ottaa kuitenkin selvää esim. kissakirjoja lukemalla (mirjamin kissahoidon opas erinomainen opus).

Omat kokemukseni kissoista ovat olleet mukavia. Pienet pennut vaativat oman vaivansa, kas kun ne haluaisivat pyydystellä varpaita koko yön. Ovatpa ne kuitenkin aivan ihania ja uteliaita. Minun kissoilla on hyvät käytöstavat. Ne ei riko paikkoja ttai varasta pöydältä ruokaa. Kissojani kyllä tarvitsee joskus kieltää esim. raapimasta tuoleihin, mutta pääasiassa ne ovat oppineet raapimaan omaan raapimispuuhunsa.

Ja vielä tärkeitä asioita on muistaa:

-Leikkauta kissa heti 6kk iässä, jolloin se ei ehdi kiimaan ja saa jatkaa kasvuaan normaalisti.
-Muista madottaa kissa usein, ulkokissat 3-4 kertaa/vuosi ja sisäkissatkin 1-2 kertaa. Muista että raaka sisävesikala saattaa olla hyvin matoinen ja madot saattavat kuhista pian kissan suolistossa. Kalat kannattaa antaa keitettynä tai mikron/pakastimen kautta.
-Muista että kissalle kertyy suuhun hammaskiveä, jota pitäisi poistattaa ell:lä taui ennalta ehkäistä se pesemällä kissan hampaat.
-Muista, että kissan ruokavalio koostuu pääasiassa lihasta ja tärkeitä ovat myös sisäelimet(kork.kerran/viikko)ja kala (kork.kerran/viikko) ja kananmunankeltuainen raakana kerran/viikko (valkuainen vain kypsänä)
Suosi eläinkaupan kuivaruokia, koska ne ovat pitkänpäälle halvempia ja kissa hyödyntää ne erittäin hyvin. Markettien kissanruoat ovat viljaisia ja kaikkien ongelmien alku. Hyviä merkkejä ovat purkeissa: Whiskas, Latz ja Sheba.

Kissanpentu kannattaa totutella käsittelyyn, jolloin se ei myöhemmin arista esim. suuhun katsomista tai kynsien leikkuuta. Pentu kannattaa opettaa syömään monipuolisesti.

...ja onnellisempi. pennuthan ovat tietenkin jopa aikuisia kissoja suloisempia mutta HESY:llä odottaa uutta omistajaa monta´kovia kokeneita kissoja.HESY:ssä on myös niin paljon kissoja että sieltä varmaankin löytää SEN/NE(toivottavasti NE) Oikeat kissat jotka hurmaavat sinut ihastuttavilla silmillään ja kissamaisella olemuksellaan.

Tietysti on parempi ottaa samalla kaksi, niin niillä on seuraa toisistaan, mutta jos ei ole mahdollista, niin ei se ole vaarallista ottaa vain yhtä ;) Minulla on kolme, jotka ovat tulleet perheeseen eri aikoihin, kaksi ensimmäistä tulivat toimeen keskenään melkein heti (kunnollisen "esittelyn" jälkeen), mutta tuon pienimmän kanssa on ollut vähän hankalampaa, toiset kissat eivät hyväksyneet sitä heti, vaan meillä meni muutama kuukausi, ennenkuin tulivat toimeen. Mutta se on niin yksilöllistä, riippuu ihan kissasta. Jos otat vain yhden kissan, niin kyllä se pärjää itsekseen jos järjestät sille virikkeitä siksi aikaa kun olet poissa kotoa. Osta raapimispuu, jossa on eri tasoja ja laita se vaikka ikkunan viereen, niin kissa näkee ulos, jos mahdollista, laita lintulauta ulos, kissat tykkäävät lintubongailusta. Jätä erilaisia leluja esille (katso kuitenkin, ettei ole vaarallisia, yksi meidän kolmesta pureskelee ja syö kaikki vähänkin narua muistuttavat) ja piilota vaikka muutama herkkupala jonnekin, kissalla on hauskaa niitä etsiessä ja saa vielä palkinnon. Emokissa opettaa pennut hiekkalaatikolle, muista vain, että kissojen luovutusikä on 12 viikkoa, eikä missään nimessä ennen 10 viikkoa. Jos kissa erotetaan emosta liian aikaisin, voi sille tulla käytöshäiriöitä, aina ei tietysti näin käy ja jos käy, niin niihinkin löytyy parannuskeinot, mutta paljolta säästyy ja kissallekin on parempi jos emo saa opettaa sille kaikki tarvittavat "kissajutut". Pennut tosiaan ovat villejä, tietysti luonteesta riippuen, mutta hepuleita kaikki kissat saavat, eli juostaan ympäri kämppää kuin tuli hännän alla; kaikki särkyvä ja vaarallinen kannattaa siirtää pennun ulottumattomiin ja sen kanssa pitäisi leikkiä ainakin pari kertaa päivässä, niin se saa purettua ylimääräistä energiaansa. Pari hyvää kissakirjaa: Helena Telkänranta, Matka kissan mieleen (suomal.) ja Pam Johnson-Bennett, Think Like a Cat (amer.), molemmat ovat perehtyneet kissojen psykologiaan. Lukemalla tai ostamalla jomman kumman tai molemmat saat paljon vinkkejä ja tietoja. Ja vaikka puhunkin koko ajan pennusta, niin kyllä eläinsuojasta haettu aikuinen löytökissakin on rakas lemmikki. Ystäväni haki viime vuonna itselleen yhden, se oli arka ja vetäytyvä, ei luottanut ihmisiin ja yritti tuhota pari huonekalua, mutta ajan ja kärsivällisyyden avulla siitä on tullut ihana itsenäinen kissaneiti, sylikissa se ei ole, eikä varmaan tule koskaan olemaankaan, mutta luottamus ihmisiin paranee koko ajan (apuna käytettiin toista mainitsemaani kirjaa, amerikkalaista, asun USAssa, Telkänrannan kirja on ihan uusi ja olen vasta valitettavasti päässyt näkemään vain katkelmia, mutta kovasti kehuttu se on). Lopuksi pari vinkkiä: uusi perheenjäsen kannattaa totuttaa uuteen kotiinsa vähitellen, laita se ensin yhteen huoneeseen ruuan, veden ja hiekkalaatikon kanssa (ruoka ja hiekkalaatikko ei lähellä toisiaan), anna tutustua siihen huoneeseen ensin ja sitten pikkuhiljaa kissan reaktioita seuraten loppuun asuntoa. Toisaalta jos asut yksiössä, niin tuo ei välttämättä ole tarpeen, kun asunto on sen verran pieni, ja riippuu kyllä kissastakin, meidän poika on niin peloton rämäpää, että kun yritin tätä hidasta tutustuttamista asuntoon, se ryntäsi makuuhuoneen ovesta ulos ja tutki koko asunnon. Toiset kissat taas ovat sen verran arkoja, että voi olla aika pelottavaa joutua uuteen paikkaan, joka on kaiken lisäksi iso. Hommaa heti aluksi raapimispuu, jos kissa yrittää raapia huonekaluja, ohjaa se raapimispuun luokse ja hellästi tee sen tassuilla raapimisliikkeitä raapimispuuhun. Ja kun tuot sen kotiin, näytä sille, missä sen hiekkalaatikko on, niin ei tapahdu vahinkoja, jos se ei uudessa paikassa löydäkään laatikolle silloin kun tarvitsee ;) Jos se on pentu, se saattaa pari päivää huutaa, kutsuu emoaan ja sisaruksiaan, mutta ole kärsivällinen, vastaile sille niin se tietää missä olet, leiki sen kanssa, mutta älä yritä väkisin ottaa syliin. Samat ohjeet tietysti pätevät, jos päätät ottaa kaksi kissaa, mutta siinä tapauksessa olisi helpompi ottaa pentu sisarukset, niin ei uuden kodin lisäksi tarvitse totuttaa kissoja toisiinsa, se voi olla vähän liikaa yhtä aikaa tehtäväksi... Mutta niinkin on tehty, ja on onnistuttu, se vaatii vain kärsivällisyyttä ja halua. Toivottavasti tästä oli apua. Jos päätät ottaa kissan, niin huomaat kyllä, että pieni vaivannäkö on sen arvoista :)

Kissakin osaa ikävöidä, mutta pärjää kyllä hyvin yksinäänkin, kun vaan tekemistä löytyy...
Itselläni 13v. leikattu poikakissa ollut pennusta asti.
Ja on aina helpompi ottaa pentukissa kuin aikuinen sillä kissa on paikkaelän.
Kissanpentu oppii helposti käymään hiekkalaatikolla, kun sen sinne muutaman kerran nostaa...sillä on luontainen vaisto kaivaa kuoppa ja tehdä tarpeensa...
Itse voin sanoa että taival ei ole tuskainen ja kissasta saa hyvän seuralaisen joka palkitsee hyvän hoidon...joskin kissat osaavat olla todella itsepäisiä...
Tarvikkeet käyt vaan ostamassa etukäteen.
Ja jos haluat ettei kissasi mene johonkin paikkaan opeta se pennusta asti..jos ei kielto toimi niin suihkepullo on hyvä keino...kun menee kiellettyyn paikkaan suihkaus vettä...nopeasti oppii pysymään poissa.