Meillä on todella upea 11-viikkoinen pentu. Kaikki on sujunut valtavan hyvin,en voi mistään valittaa. MUTTA. Nyt onkin emännässä vika, siis minussa.
Eilen meillä oli vain yksi pariskunta Uutta Vuotta juhlistamassa ja myös äitini kävi piipahtamassa puolen yön aikoihin. Hauva käyttäytyi tietenkin hieman vilkkaammin kuin yleensä kun tuli uutta väkeä, mutta huomasin saavani paljon vähemmän huomiota kuin yleensä. Tuntuu todella lapselliselta kertoa tämä, mutta tulin surulliseksi kun koira pisti levoksi ystäväni jalkojen juureen.
Poikaystävälläni on enemmän kokemusta koirista (mulla eka elämässä), joten mulla on muutenkin usein hermostunut olo, että kasvatankohan nyt oikein jne. Ja nyt kun sitten vieraatkin saivat koiran heiluttamaan enemmän häntää kuin minä, tuli surku olo :(
Poikaystävääni koira kuitenkin kuunteli ja mielestäni "suosi" häntä.
Rakastan pentuamme aivan mahdottomasti ja haluan , että sekin kunnioittaisi minua.
Onko pelkoni turhaa ja liioottelenko jos sanoan koirulin "tykkäävän" enemmän meidän isännästä? Tekeekö tuon ikäinen pentu jo selvän valinnan siitä kuka on pomo nro1 ja kuka on sille tärkein? Onko koirilla suosimisjärjestys?
Varmuutta tuovia neuvoja kaipailen.
ps . mentiin juuri ekaa kertaa koiran kanssa bussilla , ja tuli kyllä hyvä olo kun se halusi olla sylissä, eikä lattialla. :)
Eilen meillä oli vain yksi pariskunta Uutta Vuotta juhlistamassa ja myös äitini kävi piipahtamassa puolen yön aikoihin. Hauva käyttäytyi tietenkin hieman vilkkaammin kuin yleensä kun tuli uutta väkeä, mutta huomasin saavani paljon vähemmän huomiota kuin yleensä. Tuntuu todella lapselliselta kertoa tämä, mutta tulin surulliseksi kun koira pisti levoksi ystäväni jalkojen juureen.
Poikaystävälläni on enemmän kokemusta koirista (mulla eka elämässä), joten mulla on muutenkin usein hermostunut olo, että kasvatankohan nyt oikein jne. Ja nyt kun sitten vieraatkin saivat koiran heiluttamaan enemmän häntää kuin minä, tuli surku olo :(
Poikaystävääni koira kuitenkin kuunteli ja mielestäni "suosi" häntä.
Rakastan pentuamme aivan mahdottomasti ja haluan , että sekin kunnioittaisi minua.
Onko pelkoni turhaa ja liioottelenko jos sanoan koirulin "tykkäävän" enemmän meidän isännästä? Tekeekö tuon ikäinen pentu jo selvän valinnan siitä kuka on pomo nro1 ja kuka on sille tärkein? Onko koirilla suosimisjärjestys?
Varmuutta tuovia neuvoja kaipailen.
ps . mentiin juuri ekaa kertaa koiran kanssa bussilla , ja tuli kyllä hyvä olo kun se halusi olla sylissä, eikä lattialla. :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Koira on laumaeläin joten se muodostaa sen omien ihmisetn kanssa lauman. Siinä laumassa sen koiran kuuluu olla alimpana mutta ihmisistä (jos on esim 2) toinen on koiran silmissä aina ylempiarvoinen kuin toinen.
Vieraat eivät tähän laumaan kuulu joten sinä stressaat ihan turhia siitä että koira pitäisi vieraista ihmisistä enemmän kuin sinua. Puppua, pentu on vain innoissaan ja ole tyytyväinen siitä. Tosin vasta 11 kk vanha pentu ei vielä ehkä ihan tiedä ketkä sen omia ihmisiä on, etenkin jos paljon käy vieraita.
Ja mitä ihmettä kirjoitat että huomasit saavasi vähemmän huomoiota kuin yleensä...siis sinä huomasit. Kyseessä on KOIRA eikä poikaystävä. Ei se toimi kuten ihminen. Se että se ei huomoioi sinua yhtä paljon ei merkitse yhtään mitään.
Sitten vielä sellainen juttu että jos nyt oikein tuota laumateoriaa ajatellaan niin ei se olekkaan koira asia tulla sinun luokse sitä huomiota vaatimaan. Sinä annat sitä kun sinä haluat sillä lauman ylempiarvoiselta ei alempiarvoinen saa hakea huomiota
Voin esim kertoa omasta koirastani joka kyllä rakastaa vieraita jotka sitä rapsuttavat mutta ne vieraat jotka eivä sitä huomioi poikkeuksetta saavat sen kunnioituksen koska käyttäytyvät kuten ylempiarvoiset käyttäytyvät...kuten esim minä. Kyllä minäkin koiraa lällytän mutta ei se saa itse tulla sitä hakemaan.
Kun tulee vieraita minulle on aivan sama missä koira on tai makaa kunhan on rauhallisesti ja kiltisti.Päin vastoin, olen älyttömän tyytyväinen siitä että siitä kasvoi sosiaalinen koira joka haluaa tutustua ihmisiin. Päivän päätteeksi tiedän kuitenkin että minä sen olen kasvattanut ja minut se valitsisi yli kaiken.
Tulipas kirjoitusvirheitä...
Sen vielä haluaisin lisätä kun kirjoitit tuossa että kun vieraat saavat koiran hännän heilumaan enemmän kuin sinä.
Koirat ovat siitä jänniä otuksia että mitä enemmän niiltä epätoivoisesti yrittää hakea huomiota niin sen vähemmän ne sitä antavat. Eli oikea lähestymistapa olisikin päin vastoin. Koiraa ei tarvitse eikä pidäkkään aina huomioida mutta sitten kun huomioikin niin on se koirastakin jo iso juttu. Silloin sillä on sellainen fiilis että jes, mamma tahtoo leikkiä mun kanssa tai että mamma kutsui mut luokse ja ihanaa kun se rapsuttaa.
Suosittelisin sinua ostamaan heti tuire kaimoin pennun kasvatus kirjan ja lukemaan sen läpi.
Ja muista että koira ei ole ihminen. Se on loppujen lopuksi yksinkertainen luontokappale jota ei voi verrata ihmiseen.
Totta puhut, kyllä itsekin tajusin nyt kun luin oman aloitukseni, kuinka naurettavalta tuo kaikki kuullostaa..
Mutta, kuten sanoin, kyseessä on eka koirani, joten ei kaikkea voi tietää, vai mitä?
Olen kyllä iloinen,ettei se esim. pelkää voeraita. Se vasta olisi surkeata.
Kuule, onko tämä Tuie Kaimio minkä "koirakoulukunnan" opettajia? Meinaan, että kun me ollaan luettu monet Anders Hallgrenin kirjat, joka on tunnetusti koiraguru Ruotsissa, ja en siis näin ollen viitsi oikeen lukea esim. sellaisia kirjoja jossa koiran läpsiminen sallitaan. Poikaystäväni on ruotsalainen, joten olen lukenut vain hänen kirjojaan, mutta olisi kiva saada yksi opus suomeksikin!
Siis, onko Kaimio ns. pehmeän kasvatuksen kannattaja, vai hieman kovemman?
Kaimio on erittäin fiksu kouluttaja. Jos et ole ennen kuullut hänestä niin on kouluttanut mm sen ilveksen siihen Poika ja Ilves elokuviin, pulut siihen VRn mainokseen ja paaaaljon muita eläimiä.
Kaikki positiivisella vahvistamisella. Kirjassaan kertoo paljon pennun ja vanhemman koiran koulutuksesta ja suosittelen.
Itse olen sellainen että ahmin kaikki koirakirjat jotka käsiini saan ja ne joissa on sellaisia metodeita joita en halua käyttää en käytä. Mutta niistäkin kirjoista saattaa saada jotain vinkkiä vaikka koulutusmetodit eivät miellytä.
Itse en ole kyllä yhtään kirjaa lukenut keneltäkään jossa koiraa saa läpsiä kirjoittajan mukaan;)
Kiitos neuvoistasi! Ihmeellistä, että niinkin pienellä asialla kuin huomiotta jättämisellä ja "minä määrään milloin leikitään/ sylitelllään /rauhoitutaan" - asenteella on niin valtava vaikutus!!
Koirasta on tullut kuin eri yksilö!!Vaikka tosiasiassa se voi paremmin sillä me olemme johdonmukaisempia nyt kuin pari päivää sitten.. Ihanaa, että kaikki järjestyy kunhan käyttää aivoja ja ottaa asioista selvää!
Tilasin juuri Kaimion ja myös Jan Fennellin "Kuuntelen koiraani´" -kirjan. Aijon toden teolla tehdä kaikkeni, että meidän mini-perhe voisi hyvin. Siis sekä me, että pikku riiviö.