Tämä on nyt tälläinen aika henk.koht. juttu, mutta haluan kertoa tästä (ja toivon mukaan myös varoittaa) näin yleisesti. Olisi myös ihan mukava kuullu onko muille käynyt näin. (Olen 16vn)
Viime kesänä olimme kaveriporukalla saaressa kesää viettämässä. Mökki oli kaverini mummon. Naapurissa (pienen metsikön toisella puolen) asui tämän mummon sisko (olkoot sen nimi nyt vaikka maija). No ilta tuli ja pitihän siinä sitten vähän sitä alkoholia ottaa. Sauna oli tarkotus lämmittää, mutta maijalla oli jo sauna valmiina lämmitetty joten menimme heidän mökilleen, maijan ja hänen miehensä. Siellä sitten joimme ja grillailimme ja naureskelimme keskenämme kaikki seitsemän, minä maija, kolme ystävääni, jätkäni sekä tämä ihme miekkonen. Niin ja nyt päästään taas siihen alkoholiin... Join liikaa, myönnän sen. Sanoin muille että käyn vessassa, olo alkaa olla sen verran heikko. Oloni parani huomattavasti kun sain myrkyt pois kehostani. Olin vihainen itselleni, pitikin taas mennä juomaan hiukan yli omien rajojen. Väsyneenä jäin vessan lattialle istumaan. Seuraavat hetket muistan sumeasti. En yhtään tiedä kauanko vessassa nuokuin (myöhemmin selvisi että vain viitisen minuuttia), mutta siten joku avasi oven ja ääni kysyi olenko kunnossa. Oletin sen heti olevan poikaystäväni. Hän tuli luokseni, nosti minut lattialta ja halasi. Halaaessani huomasin että mies olikin paljon pienempi ja hontelompi kuin poikaystäväni :O No tajusin sen siis olevan maijan mies. Ihmettelin mutta enhän minä mitään osannut epäillä. Hän kannatteli minua pystyssä ja astuimme ulos vessasta. Koko ajan hän hoki kaiken olevan hyvin ja kunnossa. Hetken hengitin raikasta meri-ilmaa, olo tuntui onneksi jo paljon paremmalta, vaikkakin olin vielä heikko ja horjuva. Olin lähdössä kävelemään takaisin mökille päin (vessa siis oli mökin takana, hieman vinosti metsään päin) mutta mies ei päätänytkään irti! Hän otti minusta paremman otteen ja lähti "raahaamaan" metsään päin. Yritin sopertaa että ei, olen menossa takaisin mökille, mutta hän vain väitti että ei, tule mennään tänne kotiin. Kompuroin hänen mukanaan hieman syvemmälle metsään, hyvin vastahakoisesti. Sitten yhtäkkiä välähti! Tajusin mitä oli tapahtumassa. Tein täys stopin ja sanoin kovaan ääneen EI riuhtaisten samalla miestä. Hän tuli eteeni, laittoi kätensä paitani alle ja puristeli kovakouraisesti, hokien samalla "älä laita vastaan". En tiedä miksi, mutta minua ei missään vaiheessa pelottanut. Kun tunsin hänen kätensä paitani alla, mieleeni palasi kaikki kauhukuvat ja kertomukset raiskauksista. Päätin että näinhän ei minulle käy. En tiedä mistä sain ne voimat, mutta otin miehestä kiinni ja työnsin tämän metsään. Hän kompastui kantoon ja kaatui rysähtäen kuiviin, kaadettuun kuusikkoon. Harpoin sydän hakaten takaisin mökille. Yritin etsiä poikaystävääni, mutten löytänyt häntä mistään, joten kerroin asiasta kaverilleni, sen jonka mummon siskon mökillä olimme. Hän ei uskonut minua alkunkaan ja kun muut ystäväni tulivat kysymään mikä minua vaivaa, hän työnsi heidät poi sanoen että älkää uskoko sitä, se valehtelee. Ette uskokaan kuinka paljon sattui kuulla ystävän sanovan noin. Sain kumminkin kerrottua poikaystävälleni ja muille, he uskoivat.
Minun iltani oli tietysti pilalla, pelko ja paha olo seurasivat vasta kun tilanne oli rauhoittunut. Illan aikan atapahtui vielä paljon, mies esim. seurasi meitä takaisin mökille ja kyykki ikkunoidemme takana. Illasta syntyi semmonenkin soppa... Ystävä jollle asiasta kerroin ei vieläkään usko minua ja väittää raiskauksen olevan normaalia, "kaikki miehet on sellasia, siihen pitää vaan tottua!". Tälläinen on hänen näkemyksensä, muilla se on hieman eri.
Eli siis minua ei ONNEKSI raiskattu, muuta kokemuksen muistan aina. Älkää juoko liikaa! Tietäkää omat rajanne. Älkää luottako kehenkään vähänkään vieraaseen. Kiitän onneani että tämä 50mies oli niin hontelo ja kännissä, että sain sysättyä hänet pois. Jälkeenpäin sain tietää että mies toimii kapteenina jollain suurella risteyly aluksella. Että vaikka päällepäin näyttää menevän hyvin, vaimo on ja työ on, on silti ihmisillä vikaa päässä! Toivon ettei kellekkään koskaan tapahdu mitään tälläistä, ja varsinkaan että kukaan ei koskaan joutuisi raiskatuksi! Minulle ei tapahtumasta onneksi jäänyt minkäänmoisiä traumoja, korkeintaan kylmiä väreitä jos nään kyseisen näköisen miehen jossain.
Voimia kaikille samankokeneille, näissä tilanteissa huomaat ketkä ovat tosi ystäviäsi :)
Viime kesänä olimme kaveriporukalla saaressa kesää viettämässä. Mökki oli kaverini mummon. Naapurissa (pienen metsikön toisella puolen) asui tämän mummon sisko (olkoot sen nimi nyt vaikka maija). No ilta tuli ja pitihän siinä sitten vähän sitä alkoholia ottaa. Sauna oli tarkotus lämmittää, mutta maijalla oli jo sauna valmiina lämmitetty joten menimme heidän mökilleen, maijan ja hänen miehensä. Siellä sitten joimme ja grillailimme ja naureskelimme keskenämme kaikki seitsemän, minä maija, kolme ystävääni, jätkäni sekä tämä ihme miekkonen. Niin ja nyt päästään taas siihen alkoholiin... Join liikaa, myönnän sen. Sanoin muille että käyn vessassa, olo alkaa olla sen verran heikko. Oloni parani huomattavasti kun sain myrkyt pois kehostani. Olin vihainen itselleni, pitikin taas mennä juomaan hiukan yli omien rajojen. Väsyneenä jäin vessan lattialle istumaan. Seuraavat hetket muistan sumeasti. En yhtään tiedä kauanko vessassa nuokuin (myöhemmin selvisi että vain viitisen minuuttia), mutta siten joku avasi oven ja ääni kysyi olenko kunnossa. Oletin sen heti olevan poikaystäväni. Hän tuli luokseni, nosti minut lattialta ja halasi. Halaaessani huomasin että mies olikin paljon pienempi ja hontelompi kuin poikaystäväni :O No tajusin sen siis olevan maijan mies. Ihmettelin mutta enhän minä mitään osannut epäillä. Hän kannatteli minua pystyssä ja astuimme ulos vessasta. Koko ajan hän hoki kaiken olevan hyvin ja kunnossa. Hetken hengitin raikasta meri-ilmaa, olo tuntui onneksi jo paljon paremmalta, vaikkakin olin vielä heikko ja horjuva. Olin lähdössä kävelemään takaisin mökille päin (vessa siis oli mökin takana, hieman vinosti metsään päin) mutta mies ei päätänytkään irti! Hän otti minusta paremman otteen ja lähti "raahaamaan" metsään päin. Yritin sopertaa että ei, olen menossa takaisin mökille, mutta hän vain väitti että ei, tule mennään tänne kotiin. Kompuroin hänen mukanaan hieman syvemmälle metsään, hyvin vastahakoisesti. Sitten yhtäkkiä välähti! Tajusin mitä oli tapahtumassa. Tein täys stopin ja sanoin kovaan ääneen EI riuhtaisten samalla miestä. Hän tuli eteeni, laittoi kätensä paitani alle ja puristeli kovakouraisesti, hokien samalla "älä laita vastaan". En tiedä miksi, mutta minua ei missään vaiheessa pelottanut. Kun tunsin hänen kätensä paitani alla, mieleeni palasi kaikki kauhukuvat ja kertomukset raiskauksista. Päätin että näinhän ei minulle käy. En tiedä mistä sain ne voimat, mutta otin miehestä kiinni ja työnsin tämän metsään. Hän kompastui kantoon ja kaatui rysähtäen kuiviin, kaadettuun kuusikkoon. Harpoin sydän hakaten takaisin mökille. Yritin etsiä poikaystävääni, mutten löytänyt häntä mistään, joten kerroin asiasta kaverilleni, sen jonka mummon siskon mökillä olimme. Hän ei uskonut minua alkunkaan ja kun muut ystäväni tulivat kysymään mikä minua vaivaa, hän työnsi heidät poi sanoen että älkää uskoko sitä, se valehtelee. Ette uskokaan kuinka paljon sattui kuulla ystävän sanovan noin. Sain kumminkin kerrottua poikaystävälleni ja muille, he uskoivat.
Minun iltani oli tietysti pilalla, pelko ja paha olo seurasivat vasta kun tilanne oli rauhoittunut. Illan aikan atapahtui vielä paljon, mies esim. seurasi meitä takaisin mökille ja kyykki ikkunoidemme takana. Illasta syntyi semmonenkin soppa... Ystävä jollle asiasta kerroin ei vieläkään usko minua ja väittää raiskauksen olevan normaalia, "kaikki miehet on sellasia, siihen pitää vaan tottua!". Tälläinen on hänen näkemyksensä, muilla se on hieman eri.
Eli siis minua ei ONNEKSI raiskattu, muuta kokemuksen muistan aina. Älkää juoko liikaa! Tietäkää omat rajanne. Älkää luottako kehenkään vähänkään vieraaseen. Kiitän onneani että tämä 50mies oli niin hontelo ja kännissä, että sain sysättyä hänet pois. Jälkeenpäin sain tietää että mies toimii kapteenina jollain suurella risteyly aluksella. Että vaikka päällepäin näyttää menevän hyvin, vaimo on ja työ on, on silti ihmisillä vikaa päässä! Toivon ettei kellekkään koskaan tapahdu mitään tälläistä, ja varsinkaan että kukaan ei koskaan joutuisi raiskatuksi! Minulle ei tapahtumasta onneksi jäänyt minkäänmoisiä traumoja, korkeintaan kylmiä väreitä jos nään kyseisen näköisen miehen jossain.
Voimia kaikille samankokeneille, näissä tilanteissa huomaat ketkä ovat tosi ystäviäsi :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Raiskauksen yrittäminenkin on rikos! Tehkää aina rikosilmoitus, jos koette jonkun yrittäneen raiskausta. Rikosilmoitus on tehtävä heti.
Raiskauksen uhriksi joutuneen on myös toimittava heti ettei mahdolliset todisteet kerkiä tuhoutua.
kannattiko sitä nyt sillai sitten bilettää ja tee siitä äijästä rikosilimootus
Raiskaaminen/sen yrittäminen on yksiä säälittävimmistä ja huonoimmista asioista mitä voi naispuoliselle tehdä. Ja kaikki väkivallan käyttö naista kohtaan. Kaikki raiskarit pitäis ampua..Eikä kaikki miehet todellakaan ole raiskaajia, ne on vaan niitä väkivaltasia jotka ei saa muuten intiimiä kosketusta vastakkaiseen sukupuoleen. Raiskaajat vaan osottaa et niissä ei oo vitun vertaa miestä. Ja kyllä ystävyys ei oo valehtelemista toiselle...
Jaksamista!
Jaksamista :)
Kiitos ku kerroit muillekkin sun tarinan.
Mä opettelen kans tietämään rajani vaikka oonki kohta vanhus (18,95v, eli 2 viikkoa vaille 19v)
Joskus kun humalassa rupeaa vituttaan ja yrittää saada hyvän fiiliksen taas takasi niin saattaa erehtyä juomaan lisää ja sitte ollaanki märisemässä... sitte tuntee itsensä semmoseksi penikaksi.
Itte en ymmärrä miten joku voi olla noin kieroontunu saasta. Luin koko tekstisi läpi ja uskottavalta se vaikutti. Vaikka oisin miten kännissä, ni en usko että noin päällekäyväksi muuttuisin ikinä!! Jos näkisin tollasen tilanteen, menisin nappaamaan sitä jätkää käsivarrella kaulan ympäri ja kova riuhtaisu... siinä sitten oltaisiin loppuilta ruumiin hävitys puuhissa, mutta ainakin hyvällä omallatunnolla... tai sitten ei.