Matkalla Keski-Suomessa

Matkalla Keski-Suomessa

Aurinko paistoi jo korkealta ja kirkkaasti, kun ajelin Joensuusta kohti Keski-Suomea. Kevät oli tulossa. Tiet olivat jo joitain harvoja varjoisia paikkoja lukuun ottamatta kuivia ja tien varsien lumipenkoista oli paljastunut kaikki se moska, mitä sinne talven aikana oli lumen matkassa aurattu. Sisimmässä tuntui mukavalta. Takana oli kohtalaisen raskas työviikko. Oppilaat olivat olleet jotenkin tavallista rauhattomampia, ja se kai oli tuonut työhön ylimääräisen painolastin. Nyt oli edessä viikonloppu ja olo oli huojentunut.

Olin matkalla tuttavapariskuntaa tapaamaan. Jussi sai valmistuttuaan paikan meidän koulusta, mutta jo yhden lukuvuoden jälkeen hän siirtyi kotikonnuilleen Keski-Suomeen. Tuon vuoden aikana me kuitenkin ystävystyimme siinä määrin, että olemme hänen lähdöstään asti pitäneet yhteyttä toisiimme ja vierailleet aina silloin tällöin toistemme luona. Meillä ei ollut mitään suunnitelmia tälle viikonlopulle, niin kuin ei ollut koskaan aikaisemminkaan ollut. Kunhan vain istumme ja turisemme ja katsomme mitä tuleman pitää.

Olin hetki sitten tullut perille ja istuimme kahvipöydässä, kun puhelin soi. Pirjo meni vastaamaan. Luontainen uteliaisuutemme sulki Jussin ja minun suut ja kuulimme Pirjon sanovan puhelimeen: ”Kyllä hän on kotona, pieni hetki!” Pirjo tuli vähän hämmentynyt ilme kasvoillaan keittiöön ja kuiskasi Jussille, että ”rehtori”. ”Voi perskele! Puhelu rehtorilta tähän aikaan viikosta ei lupaa koskaan hyvää”, hän tupisi ja meni puhelimeen. Katsoin kysyvänä Pirjoa ja hän katsoi minua yhtä kysyvänä ja sanoi, ettei hän tiennyt mistä oli kysymys. Kohta Jussi tuli ja kertoi, että heillä piti olla tänään opettajien virkistys- ja koulutuspäivä ja että he olivat porukalla lähdössä jonnekin kurssikeskukseen. Hän oli erehdyksissä merkannut sen seuraavaan viikonvaihteeseen ja nyt toiset jo kuulemma odottivat bussissa koulun pihalla. Hänen ei auttanut kuin kiireen kanssa pakata kamppeet ja lähteä, koska hän ei voinut poiskaan jäädä, sillä hänellä oli ohjelmavastuuta tuossa tapahtumassa. Syvästi pahoillaan Jussi lähti ja sanoi joutuvansa takaisin aikaisintaan puolen päivän maissa seuraavana päivänä. Sanoin hänelle, että sattuuhan niitä erehdyksiä ja ettei nyt anna tuon asian masentaa, kun kerran virkistyspäivästä on kyse. Niin hän lähti ja me jäimme Pirjon kanssa kahden.

Pirjo oli minua muutaman vuoden nuorempi ihan kivan näköinen nainen. Hänellä oli tummat loivasti kihartuvat harteille ulottuvat hiukset, joita hän yleensä piti ylhäällä poninhännällä. Hänellä oli nätit siniset silmät ja ilmeikkäät kasvot. Ikänsä erimuotoista liikuntaa harrastaneena hänellä oli hyvin sutjakan näköinen hoikka vartalo. Hänellä oli hymy herkässä ja hän oli kaikin puolin oikein valoisa ihminen. Vaikka niin monet vuodet olimme tunteneet toisemme, meidän välillämme ei ollut koskaan ollut minkäänlaista peliä. Ystävyys oli ystävyyttä aidoimmillaan, niin minä ainakin olin sen kokenut. Tosin olinhan pannut merkille Pirjon parhaat puolet ja joskus saanut itseni kiinni lepuuttamasta silmiäni hänessä. Mutta minkäänlaista seksuaalista viestintää emme olleet harrastaneet koskaan. Jotenkin se vain oli pois suljettu meidän väliltämme. Kanssakäyminen oli välitöntä, lähes sisarellista.

Juttelimme kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Yllätyksekseni huomasin, ettei Jussin poissaolo häirinnyt minua oikeastaan ollenkaan. Itse asiassa tuntui mukavalta olla Pirjo kanssa kahdestaan. Tämä tilanne oli aivan uusi. Koskaan aikaisemmin tällaista ei ollut tapahtunut, koska yleensä aina olimme porukalla koolla. Eikä Pirjokaan näyttänyt haittaavan se, että tuo tavanomainen kokoonpano oli supistunut meihin kahteen. Hän ei lausunut halaistua sanaa koko asiasta.

Jossain vaiheessa iltaa Pirjo alkoi siivoilla pöytää. Hänen hääriessään siinä edessäni, silmäni juuttuivat hänen pieneen ja pyöreään peppunsa, jonka muodot tulivat selvästi esiin tumman harmaista verryttelyhousuista. Tuossa Pirjon sporttisuudessa oli voimakas ripaus eroottisuutta. Miten hänen peppunsa näyttikin niin hyvältä hänen siinä pyörähdellessään? Jotenkin näin hänet nyt niin toisessa valossa kuin ennen. Johtuiko se vain siitä, että nyt saatoin estoitta katsella häntä, kun ketään muita ei ollut paikalla?

”Entäs sitten”, lausui Pirjo hymyssä suin kuivaillessaan käsiään pyyhkeeseen? ”Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, niin sinä haluat käydä ainakin saunassa”, hän jatkoi. Hän ehdotti, että laitettaisiin sauna lämpiämään ja lähdettäisiin käymään lenkillä, hän kun ei ollut koko päivänä ehtinyt käymään ulkona. Niin sovittiin ja minä lähdin hakemaan kamppeita autosta. Talon päädyssä oli pienehkö vierashuone, jossa olimme yleensä yöpyneet täällä käydessämme. Sinne Pirjo oli laittanut tälläkin kertaa petin valmiiksi ja siellä vaihdoin kamppeeni ja sitten mentiin.

Lenkki oli arviolta vajaa puolikymmentä kilometriä, jonka teimme väliin kävellen, väliin hölkäten rintarinnan. Minun olisi tehnyt välillä mieli jättäytyä hänen perässään ja nauttia näkemästäni, mutta sitä en kehdannut tehdä, kun tiellä oli tilaa mennä rinnatustenkin. Syrjäsilmällä tarkkailin häntä kaiken aikaa ja mielessäni mietin, miten ihmeessä tämä vierailu olikin saanut tällaisen käänteen ja miten minussa oli syttynyt tällainen kiinnostus Pirjoa kohtaan. Enhän koskaan aikaisemmin ollut tuntenut häntä kohtaan tällä tavalla kuin nyt tunsin. Kun tulimme takaisin pihaan, hain auton perästä saunaoluet ja menimme sisään.

Pirjo ehdotti, että jos hän kävisi ensin saunassa, niin hän joutuisi sitten laittamaan jotain purtavaa sillä aikaa, kun minä vuorostani kävisin. Niin sovittiin ja minä menin vierashuoneeseen riisumaan lenkkikamppeeni ja kietaisin pyyhkeen lanteilleni. Tulin sitten keittiöön odottelemaan saunavuoroani. Hetken päästä Pirjo tuli pyyhkeeseen verhoutuneena ja kertoi suu naurussa, ettei pesä ollut syttynytkään ja että kiuas oli aivan kylmä. Niin jouduimme odottamaan jonkin aikaa saunan lämpiämistä. Siinä nyt sitten istuimme vastakkain keittiön pöydän ääressä hikisinä äskeisestä lenkistä. Korkkasimme oluet pahimpaan janoon ja nauroimme koomiselle tilanteelle. Puheet liikkuivat nyt vähän tavanomaisesta poikkeavalla alueella, sillä olimmehan kumpikin puolialastomia ja tilanne oli siten kaikin puoli vähän arveluttava. Se antaisi aiheen ajatella ties mitä, jos joku sattuisi yllättämään meidät. Meidät! Niin meidät! Pirjon ja Minut. Huomasimme kai kumpainenkin, että olimme jollain käsittämättömällä tavalla yhdistäneet toisemme puheissamme. Tuo ajatus kiehtoi oudolla tavalla. Pirjo ja minä, me! Sitten heitin ihan kuin ohimennen, puolileikilläni, että olisiko tuo nyt niin suuri synti, jos menisimme yhdessä saunaan, kumpikin kun tykkäsimme nautiskella pitkään löylyn lämmöstä. Vaikken nyt aivan vakavissani ollutkaan ehdotuksessani, niin Pirjo vastasi siihen myöntävästi ja totesi, että mukavampi kai se olisi sillä tavalla, niin ei tarvitsisi yksin odotella.

Siinä hän nyt istui vieressäni vailla rihman kiertämää. Täytyy sanoa, että alkuun minua oudostutti tuo ennen kokematon tilanne. Mutta kauha kauhalta tuo tuntemus suli ja pian tilanne tuntui likimain luontevalta. Pirjo nakkeli löylyä ja vaikutti siltä, kuin tilanteessa ei olisi ollut hänelle mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Miten hän saattoikin olla niin välitön? Kiulu tyhjeni ja Pirjo nousi hakemaan lisää löylyvettä. Hän laskeutui alas lauteilta ja katselin häntä takaapäin. Miten kaunismuotoinen hiestä kosteana kiiltelevä vartalo hänellä olikaan. En voinut sille mitään, että minulla alkoi veri kiertää tuon kuvan nähdessäni. Pirjo laski kiulun täyteen ja tuli takaisin. Hänellä oli musta siististi rajattu kapeahko karvatupsu alapäässä. Pyöreät kiinteät rinnat vavahtivat mukavasti hänen ponnistaessaan ylös lauteille ja samassa hänen tummista, hieman ylöspäin sojottavista nänneistään tipahti hikipisarat lauteille. Miten kiihottava hän olikaan siinä edessäni. Kuulostin varmaan jo vähintäänkin hölmöltä, kun yritin väkisin keksiä jotain puhumisen aihetta saadakseni ajatukset pois tuosta näkemästäni kuvasta. Enhän voinut laskeutua lauteilta siinä kunnossa. Mitähän Pirjo olisi ajatellut, jos olisi nähnyt minut sellaisena. Viimein sain kuin sainkin sen verran hillittyä itseäni, että saatoin nousta lauteilta ja lähteä vilvoittelemaan. Kuinkahan monta kertaa ehdimmekään kulkea saunankuistin ja löylyhuoneen väliä, ennen kuin totesimme saaneemme kyllin saunomisesta. Kummallakaan ei tuntunut olevan kiirettä minnekään. Mietin vain, mitä Pirjo mahtoikaan ajatella, kun hän selvästikin tykkäsi tästä menosta. Oli kuin hän olisi tahtonut pysäyttää ajan ja olla vai siinä hetkessä. Hänellä ei ollut pienintäkään kiirettä minnekään.

Aloimme peseytyä. Pirjo kasteli itsensä suihkun alla ja alkoi pestä hiuksiaan. Hän taivutti selkänsä kaarelle, kallisti päänsä taakse päin ja kyynärpäät ylhäällä alkoi hieroa shampoota hiuksiinsa. Hänen rintansa nousivat koholle kuin suorastaan vaatien minua koskettamaan niitä. Sitten hän huuhteli hiuksensa ja voiteli niihin jotain hoitoainetta, käsittääkseni. Sen jälkeen hän otti jonkinlaisen pesukintaan, puristi siihen suihkugeeliä ja alkoi hitain vedoin hieroa käsivarsiaan, kaulaansa, rintojansa ja vatsaansa. Kohta hän istuutui jakkaralle ja reisiänsä ja pohkeitansa. Sitten hän ojensi kintaan minulle ja pyysi pesemään selkänsä. Hän kääntyi selin ja nojautui molemmin käsin pesualtaan reunaa vasten. Hieroin kintaalla varovasti pyörivin liikkein hänen selkäänsä ylhäältä alaspäin. Kun pääsin ristiselän kohdalle, kuulin Pirjon huokaavan hiljaa. Samalla hän notkisti selkäänsä ja työnsi peppuansa minua kohti, niin että se kosketti minua. Tuntiessani kosketuksen, siirryin hieman taemmas, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut ja jatkoin hieromalla hänen lanteitaan ja pakaroitaan. Pirjo silminnähden nautti tuosta toimituksesta. Olisin varmaan voinut jatkaa ties kuinka pitkään, mutta minun oli pakko lopettaa, sillä tiesin, että kohta minulla olisi pitelemätön erektio. Pirjo kääntyi, pyysi kintaan ja halusi tehdä vastapalveluksen. Nojauduin samalla tavalla allasta vasten. Miten hyvältä se tuntuikaan. Hän kietoi vasemman kätensä minun alavatsalleni ja painautui kevyesti minun takamustani vasten hieroen verkkaisin liikkein selkääni. Hän teki juuri niin, kuin minäkin olisin halunnut tehdä hänelle, mutta mistä sain hillittyä itseni. Tekikö Pirjo tämän kiusallaan? Ei kai hän ollut voinut välttyä huomaamasta elonmerkkejä minun jalkovälissäni. Mitä hän oikein ajoi takaa? Niin hyvältä kuin tuo hänen käsittelynsä tuntuikin, nousin viimein ja kiitin häntä. Tartuin suihkuun ja suuntasin sen Pirjon rinnuksille. Hän tuli ihan lähelleni ja minä laskin vettä hänen hiuksiinsa, joita hän suki suljetuin silmin. Laitoin kahvan ylös telineeseen ja aloin sivellä hänen hiuksiaan ja vartaloaan. Hän teki saman minulle. Olimme ihan lähekkäin, melkein kiinni toisissamme. Pirjo piti kaunis hymy kasvoillaan käsiään minun hartioillani ja hiplasi kevyesti niskaani ja harteitani. Minulla oli kädet hänen kupeillaan ja välillä tunsin hänen rintansa kyynärvarsillani, kun sivelin hänen selkäänsä, kylkiään, lanteitaan ja pakaroitaan. Että tuo tilanne osasikin olla kutkuttava. Sitten löysäsin vasemman käteni hänestä ja käänsin sekoittajaa varovasti kylmemmälle. Laitoin käteni takaisin Pirjon uumalle. Pirjo huomasi kepposeni ja hymyili leveästi. Tein saman uudestaan ja kohta vesi oli niin kylmää, että aloimme kumpikin haukkoa henkeä. Viimein suljin hanan ja vilunväreet puistattivat meitä molempia.

Mukava tuohen tuoksu levisi huoneeseen sytytettyäni takkaan tulen. Pirjo sanoi menevänsä laittamaan jotain naposteltavaa ja minä istuin nojatuolissa pyyhe lanteillani ja nautin elämästäni ja olostani. Mietin kaikkea tuota äskeistä ja olin enemmän kuin ymmälläni. Se kaikki oli jotain sellaista, mitä en olisi osannut edes kuvitella tapahtuvaksi. Olimmehan niin monet kerrat aikaisemminkin olleet toistemme luona kylässä, eikä koskaan ollut tapahtunut mitään tällaiseen viittaavaakaan. Kaikki oli tapahtunut aina niin kunniallisesti ja säädyllisesti. Nyt me vanhat perhetutut olimme täällä melkein kuin vastanaineet lemmenlomalla. Samassa Pirjo tuli tarjottimen kanssa ja keskeytti ajatukseni. Hän ojensi viinipullon ja avaajan ja sanoi vielä hakevansa lasit kaapista.

Istuimme tuikkujen ja takkatulen himmeässä valossa. Taustalla soi Esa Pulliaisen kitara ja tunnelma oli kiehtova. Pirjon kaataessa viiniä lasiin, hänen kylpytakkinsa levähti hieman auki ja sen alta pilkisti viininpunainen rintaliivin olkanauha. Missä välissä hän ehti nuo pukea päällensä, ajattelin, sillä pelkässä kylpytakissahan hän lähti saunasta. Ja mitä varten hän ne ylipäätään puki päällensä? Minuako varten? Ajatus kiihotti. Itse koin valtavaa halua Pirjoa kohtaan, mutta yritin kaikin keinoin salata ja tukahduttaa sen. Juuri äsken saunassa olin ollut vähällä menettää kontrollini, mutta sain viime tipassa kasattua itseni. Olisihan se nyt niin sopimatonta ruveta ehdottelemaan vanhan kaverin vaimolle sopimattomia, puhumattakaan, että kävisin häneen käsiksi suoralta kädeltä. Tunsiko Pirjo samoin minua kohtaan? Kaikesta päätellen ei hänelläkään ollut aivan puhtaat jauhot pussissa. Olihan hän kyllin selvästi osoittanut, ettei Jussin poissaolo haitannut häntä ollenkaan. Pikemminkin näytti siltä, että hän suorastaan nautti tilaisuudesta olla minun kanssani kahdestaan. Kun nyt jälkeenpäin ajattelen, niin en muista koskaan ennen nähneeni Pirjoa näin iloisena ja vapautuneena, vaikka niin monen monta kertaa olimme olleet vastaavassa tilanteessa vain sillä erotuksella, silloin paikalla oli aina ollut meidän molempien puolisot. Entä jos Pirjo koki samoin? Jospa hänkin tunsi halua minua kohtaan, mutta ei syystä tai toisesta tohtinut osoittaa sitä selvästi. Ehkä me kumpainenkin vain odotimme tilanteen kehittymistä. Ehkä kumpikin olimme valmiit antautumaan toisillemme, jos vain tilanne menisi siihen. Vai oliko tämä sittenkin Pirjon puolelta vain hänelle luontaista vieraanvaraisuutta? Ei! Ei kai tuollainen vieraan saunottaminen kuulu vieraanvaraisuuden piiriin. Jossainhan sen soveliaisuuden rajan täytyy mennä vieraanvaraisuudessakin. Kyllä tässä oli nyt jostain muusta kyse.

Tuli alkoi hiipua takassa, emmekä enää viitsineet lisätä puuta, sillä oli jo myöhä. Aloimme kasailla tavaroita ja valmistautua nukkumaan. Kävelimme perätysten kohti keittiötä molemmilla kädet täynnä pulloja ja astioita. Pirjo meni edellä ja kun hän oli laskenut astiat tiskialtaaseen ja laittanut roskat roskapussiin, hän nojautui pöydän reunaa vasten puoli-istuvaan asentoon sääret ristissä nojaten taaksepäin käsivarsiinsa. Hänen kylpytakkinsa etumus oli alaosasta auki, niin että Pirjon kauniit sääret olivat paljaana ja hänen viininpunaiset pikkuhousunsa pilkistivät esiin tuosta ylöspäin kapenevasta kylpytakinaukosta. Vyön kohdalta takki oli ympäri kiinni, mutta yläosasta se taas oli sen verran raollaan, että hänen vasen olkapäänsä oli paljaana ja olan yli kulkeva rintaliivin olkanauha näkyi. Hänen rintansa muodot nousivat herkullisesti esiin kylpytakin alta ja näky oli sellainen, että sitä oli miltei mahdoton vastustaa. ”Kaunis näky”, sanoin ja katsoin häntä. ”Kiitos”, vastasi Pirjo ja jatkoi, että taidan olla humalassa ja naurahti hänelle tyypillisellä tavallaan. Menin hänen eteensä, jolloin hän levitti säärensä, kietoi ne ympärilleni ja nojautui taaksepäin kyynärpäidensä varaan. Kumarruin häntä vasten, työnsin käteni hänen kainaloidensa alta, nostin ylös ja painoin rintaani vasten. Hän kietoi kätensä kaulalleni ja puristi tiukasti.

Pihasepeli rahisi auton pyörien alla. Yhtäkkiä havahduin ja heräsin kuin unesta, sillä olin jo kotipihassa. Samassa piippasi puhelin. Viesti oli Pirjolta. Lyhyt, mutta niin paljon puhuva: Kiitos! :)