http://foorumi.hoitajat.net/index.php?topic=8249.15
Muun muassa edellisessä keskustelussa on havaittavissa, että hoitajien hehkuttamat huonot palkkaus ja työolosuhteet eivät ole varsinainen ongelma. Kysymys on ennemminkin arvostuksesta ja nokkimisjärjestyksestä hoitajien keskuudessa.
Moni lienee niin leipääntynyt työhönsä, että kaikenlaisesta auktoriteetin hakemisesta ja oman paremmuuden ja edun korostamisesta on tullut itsetarjoitus.
Miten voidaan odottaa ulkoista arvostusta, kun järjestelmä mätii sisältä päin?
Lähihoitajat ja sairaanhoitajat ovat tunnetusti aina olleet nokat vastakkain, vaikka usein todistellaan, että ainakin meidän työpaikallamme työilmapiiri on hyvä. Vastuun, oikeuksien ja koulutuksen korostaminen on saanut yliotteen.
Muun muassa edellisessä keskustelussa on havaittavissa, että hoitajien hehkuttamat huonot palkkaus ja työolosuhteet eivät ole varsinainen ongelma. Kysymys on ennemminkin arvostuksesta ja nokkimisjärjestyksestä hoitajien keskuudessa.
Moni lienee niin leipääntynyt työhönsä, että kaikenlaisesta auktoriteetin hakemisesta ja oman paremmuuden ja edun korostamisesta on tullut itsetarjoitus.
Miten voidaan odottaa ulkoista arvostusta, kun järjestelmä mätii sisältä päin?
Lähihoitajat ja sairaanhoitajat ovat tunnetusti aina olleet nokat vastakkain, vaikka usein todistellaan, että ainakin meidän työpaikallamme työilmapiiri on hyvä. Vastuun, oikeuksien ja koulutuksen korostaminen on saanut yliotteen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
"Moni lienee niin leipääntynyt työhönsä, että kaikenlaisesta auktoriteetin hakemisesta ja oman paremmuuden ja edun korostamisesta on tullut itsetarjoitus."
Näinhän se on, sairaanhoitajat hakevat jatkuvaa ulkopuolista kiitosta tekemästään työstään, tämähän on hieman vääristynyttä. Jos rakastaa työtään, niin mielestäni ainoa asia mitä kannattaa miettiä on oma suhtautuminen työhönsä. Niin ja pyhällä hengellähän ei elä, mutta taitavat kuitenkin sairaanhoitajatkin työstään saada palkkaa.
Millä perusteella tekisin päivääkään töitä palkatta tai edes satunnaista kiitoksen odotusta. Olenko tai pitäisikö minun olla jotenkin parempi (= lue tekopyhempi), kun jonkin muun ammattiryhmien.
meillä on ainakin töissä sellainen tosi ärsyttävä akka (sairaanhoitaja), joka on suunapäänä kaikessa ja aina oikeassa. sitten omia virheitä ei tietenkään voi koskaan myöntää. siinä sitten pitää yrittää vielä töitä tehdä, kun ilmapiiri on, mitä se nyt on.
lähärit eivät missään nimessä saa hoitaa lääkejuttuja, vaikka olisi luvat, koska ne kuuluvat sairaanhoitajalle hänen mukaansa. jos ehdottaa jotain, miten jonkun asian voisi tehdä paremmin, niin se ei tietenkään käy. halusi kuulemma aina lääkäriksi, muttei päässyt. esittää jotain lääkäriä ja kävelee nokka pystyssä toisin kuin osastomme lääkärit. naurattaa kun antaa neuvoja ja pompottaa meitä, jotka kuulumme alempaan kastiin.
vaikka olisi kiire ja kaikki jäisi muiden harteille niin tämä vaan kävelee ympäriinsä kun oisi tekevinään jotain, kun voisi hieman joustaa ja vaikkapa alentua tekemään vähän perushoitoakin.
työpaikasta ja sen ilmapiiristä sekä tekijöistä kiinni. Meillä kyllä lähäritkin jakaa lääkkeitä ja antaa pistoksia. Muuten ei lähärin ja sh:n työnkuvassa ole eroja, mut sh hoitaa suonensisäiset lääkkeet sekä lääkärinkierrot ja niihin liittyvät jutut. Perushoitoon, lääkkeidenjakoon, potilaiden sisään- ja uloskirjaukseen osallistuvat kaikki hoitotyöntekijät. Myös kuntouttava hoitotyö kuuluu kaikille ammattinimikkeeseen katsomatta. Meillä tällainen järjestelmä toimii, teemme työtä tiimeissä ja tiimit auttavat toisiaan tarvittaessa.
psyk puolella hierarkia huomattavasti vähäisempää kuin somatiikan puolella. Itse olen ollut molemmilla sektoreilla ja oikein hämmästelin sitä eroa joka niissa on henk.kunnan kesken.Tajusin heti kun oli ajallisesti mahdollista erikoitua psykiatriaan, Kyllähän meillekin tulee uusia virkaintoisia likkalapsia jotka haluavat tehdä kaikki hommat,itse sanon että siitä vaan(olen ollut yli 20v alalla,joten mun puolesta sama vaikka tekisivät kaikki mun hommat)työvuorolistat teen virkani puolesta, siinä luotan itseeni että tasapuolisuus säilyy. rekisteröidyin äsken tonne hoitajat.net mutta ne ilmeisesti tarkistaa että olen hoitopoika,koska rekisteröityminen luvattiin lähettää sähköpostiin.
Tehoilla ja leikkureissa ei ole mitään tälläisiä ongelmia, koska sinne ei palkata lähihoitajia eli paha sanoa juuta tai jaata tähän asiaan. Jokainen tekee omat duuninsa, se on hyvin simppeliä. Mitä järkeä on haluta/haalia tehtäviä joista ei makseta mitään extraa, en mäkään lääkäreiden tehtäviä himoitse vaikka a-neulan laitto,tikkien parsiminen tai potilaan putkittaminen sujuisi siinä missä heiltäkin? Mä teen omat pikku tehtäväni, enkä halua leikkiä tohtoria. Mikä hinku lähihoitajilla on leikkiä sairaanhoitajaa? Ilmankos huussi (HUS) ei enää lähäreitä palkkaakaan ;)) (
äshoo, kuin musiikkia korvilleni,aivan samoin ajattelen itse että tyhmiä ovat esim. semmoset sh:t jotka yrittävät mennä lääkärin hommia tekemään sairaanhoitajan palkalla. Menisivät ja lukisivat lääkäriksi.
Tyhmiä ovat myös ne sairaanhoitajat, jotka eivät halua "häiritä" päivystävää lääkäriä yöaikaan. Mä olen se veemäinen akka, joka soittaa jokaikiseen labrapyyntöön, lääkkeeseen ja lähetteeseen tohtorin määräyksen. Hieman kypsyttää, kun yliuninen ja ylikiukkuinen päivystäjä sadattelee, että "etkö sä prkl tiedä, että selokenia annetaan jos tykyttää.." .."joo-o, kyllä mä sen tiedän, mutta eipä ole hra. tohtori määrännyt sitä tarvittaessa annettavien listalle" ..=D
HUS on iso organisaatio ja kyllä esim. HUS psykiatriaan palkataan lähihoitajiakin. Nih. Vai mitä se sun näppäryys tuossa viestissä oli? Saattoi mennä ohi.
En nyt vaan pidä psykiatriaa oikeana alana, siksi en sitä huomioinut. Psyk.puolen väki on niin outoa, eli ei mikään ihme että et ymmärtänyt! =P
Satakunnan sairaanhoitopiiri ei palkkaa psyk.osastoille lähäreitä, palkkaako HUS? Täällä Satakunnassa ei ole työvoimapula vielä kova....
Nii ja muuten tohon että "miks lähärit haalii sh:ien töitä." Ei ne varmaan haali, onhan lähäreillekin lääkekoulutus, joten kyllä ne pillerinjaon ja -antamisen nyt varmaan omalla koulutuksellakin pystyy tekemään. Tottahan esim. vanhainkodeissa, kehitysvammahuollossa yms. lähärit hoitelee koko ajan lääkehoitoa. Somaatt. sairaaloissa työnjako on toinen.
Tämä ei ole tarkoitettu miksikään provoksi, mutta mielestäni on ihan oikein, että työnkuvassa on tietty jako. Sairaanhoitajalla on pidempi koulutus, joten hän voi painottua omiin tehtäviinsä. Onhan lähäreilläkin nykyään joillain lääkeluvat, mutta ne eivät ole mitään varsinaisia lupia, ja luvat joutuu uusimaan aina, kun menee uuteen työpaikkaan.
Lähihoitaja on koulutettu lähihoidon tehtäviin. Tällöin hän jakaa ruokaa, hoitaa potilaan kääntelyt, alapesut yms. Hänellä ei ole sairaanhoitajan koulutusta, joten miksi hänen on silloin pakko tunkea sairaanhoitjan reviirille. Ei sairaanhoitajakaan hoida lääkärin tehtäviä, joten miksi lähihoitaja sairaanhoitajan?
"Ei sairaanhoitajakaan hoida lääkärin tehtäviä, joten miksi lähihoitaja sairaanhoitajan?"
Tässä oleellista on se, että lähihoitajan ja sairaanhoitajan koulutukset ovat kyllä lähempänä toisiaan kuin sairaanhoitajan ja lääkärin. Se teoriapohja joka lääkäreillä on, on kuitenkin hieman kattavampi kuin sairaanhoitajien.
Kannattaa kuitenkin aina muistaa, että useamman vuoden töissä olleen sairaanhoitajan tietotaito on kuitenkin huomattavasti parempi kuin nuoren lääkärin.
Määrittelepä täsmällisemmin "tietotaito" ja "nuori lääkäri" niin voidaan katsoa, onko lausumallesi katetta vai heilutteletko vain yleistäen huuliasi ;)
Eikö se ole nyt aivan itsestäänselvyys, että nuorella lääkärinalulla ei ole paljon mitään kokemusta lääkkeistä, niiden antamisesta, potilaan hoitotyöstä jne. Sellainen on aivan mahdoton yhtälö. Paljon näkee sellaisia tapauksia, jotka yrittävät tulla itsenäisesti toimeen ilman kokeneen sairaanhoitajan apua. Ei voida alentua kysymään neuvoa, vaikka hoitajalla on selvästi paremmat pohjatiedot lääkkeistä jne.
Lähihoitaja on opiskellut peruskoulu 9 vuotta lähihoitaja koulu 3 vuotta= 12 vuotta
Sairaanhoitaja on opiskellut peruskoulu 9 vuotta lukio 3 vuotta amk-opinnot 3,5 vuotta= 15,5 vuotta
Sairaalalääkäri on opiskellut peruskoulu 9 vuotta lukio 3 vuotta lääkäriksi 6 vuotta= 18 vuotta
Eli pikaisen laskutoimituksen jälkeen lähihoitajan ja sairaanhoitajan koulutusten ajallinen ero on 3,5 vuotta ja sairaanhoitajan ja lääkärin 3 vuotta. Eli kyllä sairaanhoitajan koulutus on lähempänä lääkärin koulutusta (ajallisesti;) kuin amista =D
Sairaanhoitajat ovatkin lääkäristä seuraavia, sitten tulevat lähihoitajat, toimistotyöntekijät ja laitosapulaiset. Loppujen lopuksi kaikki toimivat potilaan parhaaksi.
...amen!
ajasta, vaan koulutustasosta. Lääkärin ammatti on akateeminen, toisin kuin sairaanhoitajan ja lähihoitajan. Ja sitä paitsi sairaanhoitajan koulutus on aika kaukana lääkärin koulutuksesta, senhän jokainen tietää. Ja laskepas uudestaan lääkärin ja sairaanhoitajan koulutuksen ajallinen ero.
Kuten arvelinkin. Oikeastaan mitään faktaa ei löydy, ainoastaan mielipiteitä ja omia arveluita. "Itsestäänselvyys" lienee, että lääkärin - nuoren taikka vanhan - tehtäviin ei kuulu konkreettinen lääkkeiden anto eikä potilaan hoitotyö. Lääkäri ei myöskään voine työssään nojautua hoitajan lääketietämykseen, joka käsittääkseni on yleisesti ottaen kuitenkin varsin rajallinen lääkäriin verrattuna. Uskallan väittää, että nuorellakin lääkärillä on laajempi ja kattavampi farmakologinen lääketietopohja kuin hoitajalla, käsittäen esimerkiksi tietoja eri lääkkeiden yhteisvaikutuksista ja vaikutusperiaatteista. Hoitaja luonnollisesti saa ajan myötä vankan käytännön kokemuksen niistä lääkkeistä, joita hän säännöllisesti potilaalle antaa - lääkärin määräyksestä.
Kappas 2,5 vuotta, ero kapeni entisestään =) Lähinnä tarkoitin tuolla ajallisella havainnollistamisella, että lähihoitajan koulutus on melko kaukana sairaanhoitajan kouluksesta, mitä tahansa lähihoiturit väittävätkin. Niin ajallisesti kuin tasollisestikin. Kukaan meistä tuskin haluaa alkaa väittämään, että sairaanhoitajat ovat lähes lääkäreita, sillä sehän ei ole totta, mutta huomattavasti lähempänä sairaanhoitajat ovat lääkärin tietotaitoa kuin lähihoitajat.
Kuten kommenteista voidaan todeta, koulutusta on jokainen saanut, oletettavasti riittävästi!
Jos koulutus korreloi myös potilaiden tutkimuksiin, parantumisiin ja hyvinvointiin, eipä pitäisi olla mitään ongelmia heidän parantumisissa ja hyvinvoinnissa.
Mistähän johtuu, että sitten käytännössä, jostain syystä tämäkään koulutus ei välttämättä aina takaa potilaan toivomaa tuloksellisuutta tutkimuksissa, hoidoissa ja parantumisissa?
Mistä johtuu, että lenkoneet putoavat? Mistä johtuu, että saat kassalla rahasta väärin takaisin? Mistä johtuu, että puhelinyhtiö laskuttaa saman laskun kahteen kertaan?
Kaikki paikat missä on ihmisiä töissä, niin siellä myös ihmiset tekevät inhimillisiä virheitä. Elämä on sellaista.
kaikki tämä keskittyy vain vallan väärinkäyttöön.
...> Kaikki paikat missä on ihmisiä töissä, niin siellä myös ihmiset tekevät inhimillisiä virheitä.
Joissain paikoissa tehdään virheitä, toisissa ei?
Toisissa paikoissa hierarkia ja byrokratia ovat tärkeitä, toisissa ei?
...kun kukaan ei edes halua ymmärtää ;) Eli tiivistettynä; tapamme potilaita töissä, koska meillä on niin kiire päteä ja taistella keskenämme sairaalamaailman hierarkiassa. Jepjep, uskokoon ken tahtoo. Tervetuloa hoitooni, seuraavalla kerralle se voit olla sinä joka makaat putki kurkussa potilaanani ja pääsen toteuttamaan valtaani ja wannabe-lääkäri toiveitani...mutta luultavasti unohdan jonkun tärkeän osa-alueen hoidossasi, koska joudun palauttamaan nenäkkäitä laitoshuoltajia hierakiassa oikealle paikalleen. Ääh...ei jassa =D
olen kohta lähihoitaja opiskellut 9v peruskouluu 3v lukioo valmistun ensikeväänä lähihoitjaksi 2v opiskelun jälkeen....niin ja lukion ja lähäriksopiskelun välissä olin 3v töissä...
.. mitä sitten.. oliko kiva yrittää päteä?
oli ja sua varmaan vituttaa suunnatomasti ku kaikki ei ookkaan niitä kakaroita jotka koittaa pätee....
Harvalla hoitajalla on hyvät pohjatiedot mistään lääkkeistä tai ylipäätään lääketieteen teoriasta. Käytännön tietotaito tosin usein on hyvää niiden asioiden suhteen mitkä kuuluvat kyseisen alan hoitajille. Hoitajat tietävät miten talossa on tapana mitkäkin litkut blandata ja niin edelleen. Juuri kukaan ei kuitenkaan tiedä reseptoritasolla mitä mikäkin lääke tekee; parhaimmassa tapauksessa hoitaja tuntee muutaman oman alansa tavallisimman mömmön. Sama pätee muissakin asioissa: vaikka kokenut instrumenttihoitaja olisi katsonut vierestä satoja umpilisäkkeenpoistoja, hän ei ole itse tehnyt yhtään. Tältä pohjalta aloittelevalle kirurgille voi toki antaa ystävällisiä ohjeita, mutta silti ei kannata esittää että olisi itse tehnyt ne sadat umpilisäkkeenpoistot joita on todellisuudessa vain katsonut vierestä. Lääkäreille on myös opetettu runsaasti harvinaisemmista huomioitavista kliinisistä seikoista, ja tietoisuus näistä luo lääkärin mieleen suuremman määrän erilaisia toimintavaihtoehtoja kuin hoitajien mieleen tulevat totutut "talon tavat". Toki moni lääkärikin luottaa rutiineihin, mutta koulutuksen puolesta tulisi pitää mielessä myös harvinaisemmat ja epätodennäköisemmät asiat potilaidensa kohdalla.
Kysehän on aivan eri ammateista. Hoitajat ovat useimmiten suorittaja/avustajaporras, lääkärit niitä jotka tekevät päätöksen tai suorittavat riskialtteimmat toimenpiteet ja ottavat siitä vastuun. Päätöksentekoon tarvitaan laajempi teoriapohja jotta voidaan ottaa vastuu; rutiinien suorittajan kuuluu tuntea oma osuutensa. En toki kiellä etteikö näissä rutiineissakin tarvitse hoksnokkaa, mutta mikäli lääkärin työparina toimiva hoitaja (kohtuullisen ammattitaidon rajoissa) ryssii, on lääkäri enemmän tai vähemmän vastuussa siitäkin.
Kokemattoman lääkärin työparina toimiva kokenut hoitaja antaa kokemuksestaan huolimatta vastuun lääkärille, koska tietää tämän opiskelleen tähän vastuunottoon siinä missä itse on opiskellut suorittamaan hoidon lääkärin ohjeiden mukaan. Vaikka hoitaja opastaisikin lääkäriä, on vastuu silti lääkärillä. Niinpä hoitajana on huomattavasti helpompaa antaa pikkunäppäriä ohjeita siitä miten jokin homma kuuluisi hoitaa, koska ei olemassa riskiä siitä että joutuisi itse ottamaan asiasta vastuuta.
Yhtä kaikki, hoitajat ovat välttämättömiä työkumppaneita lääkäreille. Hoitajien työtä on melko turha verrata lääkäreihin koska kyse on aivan eri ammateista. Pätevä hoitaja on kullanarvoinen ja tekee lääkärin elämästä huomattavasti helpompaa. Vastaavasti huonoja hoitajia on alituiseen vahdittava ja sikäli tekevät lääkärin työstä aika raskasta ja monesti voi hidastaa ja vaikeuttaa sujuvaa työntekoa. Hoitajan näkökulmasta huono lääkäri voi myös tehdä työstä epämiellyttävää, hidasta ja raskasta, mutta tällaisessakin tilanteessa vastuu on lääkärillä. Jos tiimi mokaa, kysytään lääkäriltä missä oli vika, miksei virhettä hoksattu ja miksei sille tehty mitään.
Ei parane yleistää, kyllä lähärikin voi olla esim. ylioppilas tai vaikka mitä entiseltä ammatiltaan. Elämänkokemus antaa myös osaamista potilastyössä, ei pelkkä koulussa opittu.
Alettiin koulutuksessa puhua tiimityöstä.
Opiskeluaikana olin pohjanmaalla vanhassa, nykyään jo lakkautetussa sairaalassa harjoittelujaksolla. Siellä vanha hoitaja teki kanssani lääkärinkiertoa. Sairaanhoitajan tehtävä oli kirjoittaa ylös lääkärin määräykset eikä sairaanhoitaja saannut puhua lääkärille kierron aikana ellei lääkäri erikseen kysynyt. Perushoitajat eivät saanneet tulla lääkärin kierrolle ollenkaan.
Hierarkian jäänteet elävät pitkään. Nykyään sekä hoitajat että lääkärit näkevät hoidon potilaslähtöisemmin. Hoitajahan sitä potilasta hoitaa, kävelyttää ym. ja näkee silloin hengenahdistuksen, fyysisen kunnon, rasitusrintakivut jne. joita lääkäri ei näe kiertäessään potilaan luona viisi minuuttia. Nuoret, fiksut lääkärit kysyvät jo hoitajan mielipidettä. Myös lähihoitajat ovat tarkkoja havainnoimaan potilaan tilaa, yhtä lailla kuin sairaanhoitajat. Minkä oon kuitenkin ollu huomaavinani on se, ettei lähihoitajien koulutustaso kuitenkaan oo lääkitysten suhteen ihan niin kattava kuin monet lähihoitajat ajattelee. Jos esim. aloitetaan uusi verenpainelääke, ei lähihoitaja ymmärrä oma aloitteisesti seurata verenpainetta vaikka lääkkeen potilaalle jakaisikin ja suuhun laittaisi. Puhun vain pelkästä koulutustasoista, työssähän asioita sitten oppii ja työpaikan asenteesta riippuu, miten henkilökuntaa kohdellaan hierarkian suhteen.
Kyllä ajat muuttuu ja parempaan päin, potilaslähtöisemmiksi. On vain sääli, että hoitajat kuitenkin voi niin pahoin, että itseään pitää koko ajan korostaa. Onko se niin, että itse mädätetään omaa ammattiryhmää vai heijastuuko yhteiskunnan asenne hoitotyöhön meidän omaan arvostukseen itsestämme. Pepunpesijät?
tosta lähärinkoulutuksen sisällöstä väännetään ihan koko ajan. nimen omaan siitä osaako/saako lähäri jakaan lääkkeet ym. kun ei ole s.hoitsun kokemusta/tietotaitoa....toisaalta meille myös opetetaa aika paljon lääkkeistä en muista montako ovaria ja kyllä me siellä toisiamme aika paljon myös pistellään. Itse olen sitä mieltä että voin ihan mielelläni tehdä noita perushoidollisia asioita ja joku muu voi ottaa vastuun lääkkeistä.
Nostetaan hoitajien kouluunpääsemisen ikärajaa ja aletaan kouluttaa vain yhdenlaisia hoitajia, sairaanhoitajia. Näin kinat häviäisivät?
Höpö höpö..minun työpaikallani sairaalassa on sairaanhoitajia joiden koulutuksen pituus on vain puoli vuotta pidempi kuin minun perushoitajan koulutukseni. Ja eikä tosiaan tarvitse sair.hoit koulutusta älytäkseen milloin pitää RR mitata. Minun työpaikallani verenpaineet mittaa enimmäkseen ph tai lähihoitaja!!
sen jälkeen kun olet mitannut verenpaineen ja siinä on ongelma, kuka jatkaa siitä ;-). Verenpaineen nyt osaa mitata kuka tahansa vähäkin töissä ollut, mutta se miksi sitä mitataan ja miten siihen reagoidaan onkin sitten jo lähihoitajan ulottumattomissa!!
Niinhän se on kuten jo edellisesä keskustelussakin mainittiin. Yleinen ongelma on työilmapiiri ja nokkimisjärjestys sekä mahdoton hierarkia. Edes puolustusvoimissa töissä ollessani en kohdannut samanlaista säätämistä kuin sairalamaailmassa.
Sairaalamaailmassa on todella vanhakantaista johtamismallia ja siinä sitten rivihoitaja helposti kokee olevansa vain pelinappula.
En niinkään valittaisi palkasta. Ite toimin sairaanhoitajana ja n.2400e/kk ja toisaalta työpäivä loppuu aamusta klo 14.00 ja iltaan mennään klo 13.00. Juuri tästä syystä voin harrastaa monenlaisia asioita ja tehdä toista työtäkin välillä. Toisen työn tekeminen johtuu asian harrastuneisuudesta itselläni. Normaali päivätöissä se ei olisi mahdollista.
Tehy on tehnyt paljon toisaalta hallaa hoitoalalle. Sieltäpäin kuuluu jatkuvaa valitusta hoitoalan vaikeuksista. Toisaalta nykyään on vaikea saada henkilökuntaa. Syy lienee siinä että kuka nuori hakeutuu alalle josta jatkuvasti kuuluu vain pelkkää huonoa. Ei työ sinällään ole raskasta vaan työilmapiiri ja muut edellä mainitut tekijät. Nyt olisikin aika miettiä hoitoalan vaikeuksia hieman sisältäpäin ja katsoa peiliin. Keventää hierarkiaa ja suunnitella hoitoja niin että kaikkea ei tarvitse hoitaa omassa maakunnassa vaan keskittää kalliita ja muuten harvinaisia hoitoja vielä enemmän vain tiettyihin sairaaloihin.
Johtamismallia voisi ottaa yritysmaailmasta ja ei tulospalkkaukasessakaan ole mitään vikaa. Omassa työyksikössäni sellainen oli aikanaan ja silloin työntekemisessä oli ihan erilainen henki. Tulosta tuli ja potilaat olivat tyytyväisempiä tyytyväisen henkilökunnan hoidossa.
Niin että sellasta tällä kertaa.