Olen lueskellut palstaa vasta lyhyen aikaa, ja varmasti tästä aiheesta olet kirjoittanut monesti. Haluaisin kuitenkin kysyä sinulta, joka olet vankilakierteestä (?) aikoinaan päässyt ilmeisesti uskoon tulemisen avulla, että voiko kierteessä olevaa ihmistä mitenkään auttaa tai miten? Halu tietysti pitää lähteä ihmisestä itsestä, mutta niin kovasti haluaisin ystävääni myös tässä asiassa auttaa..
Hänellä on halua ns. normaalielämään, mutta ei riittävästi. Viimeisen kakun aikana (2v) kirjoittelimme paljon ja hänellä oli hienoja ajatuksia, kuivilla oloa, halua... siviilissä 2 kk ja takaisin (kuten viimeiset 10 vuotta). Ei suuria rikoksia, mutta 6 kk kakku. Ongelmana tietty päihteet, jotka maistuivat siviilissä liian hyvältä.
Minulla olisi tuhat kysymystä ja halusin kirjoittaa ja kysyä, vaikka kysymys nyt on hieman hankala yleistäen. Minulla itselläni ei ole mitään kokemusta muusta kuin ns. normaalielämästä, mitä nyt olen ystävystynyt kyseisen henkilön kanssa mitä kummallisinta kautta..
Hänellä on halua ns. normaalielämään, mutta ei riittävästi. Viimeisen kakun aikana (2v) kirjoittelimme paljon ja hänellä oli hienoja ajatuksia, kuivilla oloa, halua... siviilissä 2 kk ja takaisin (kuten viimeiset 10 vuotta). Ei suuria rikoksia, mutta 6 kk kakku. Ongelmana tietty päihteet, jotka maistuivat siviilissä liian hyvältä.
Minulla olisi tuhat kysymystä ja halusin kirjoittaa ja kysyä, vaikka kysymys nyt on hieman hankala yleistäen. Minulla itselläni ei ole mitään kokemusta muusta kuin ns. normaalielämästä, mitä nyt olen ystävystynyt kyseisen henkilön kanssa mitä kummallisinta kautta..
Vastaukset 19
Vanhimmat
miltä sinusta tuntuu ja minkälaisessa tilanteessa olet. Itselläni on hyvinkin pitkälti sama tilanne, mitä omastasi kirjoitit. Poikkeuksena, että minulle rakas ja hyvä ystäväni on ensikertalainen. Töppäilystä kuitenkin rangaistaan... ja vastuu niistä on tietenkin kannettava, mutta kuukausien vierellä olon jälkeen on raskasta katsoa, mitä huonoa siellä oleminen on saanut myös aikaan.
Kiitos kirjoituksestasi! :)
Ystäväni taustastaan huolimatta on ihminen, jolla mielestäni olisi realistinen mahdollisuus jättää entinen elämä taakseen, mutta joskus tuntuu, että esteitä on liikaa ja toisekseen tukea ei tule ulkopuolelta mistään.
Olen huomannut myös sen, että sisällä oleminen tuo mukanaan myös huonoa.. on niin kovin vaikea pitäytyä vain hyvissä ajatuksissa kaiken sen keskellä. Se, että minä uskon vielä hyvään, ei taida yksin riittää..
ja ihan kuin sinä olisit kirjoitellut minuna. Hämmästelen miten samanlaisia asioita ja tuntemuksia sinulla on, kun vertaan niitä omiini. Uskomatonta, mutta totta. Silti helpottavaa, kun olen luullut olevani itse vain outo ja omituinen auttamishaluineni ja rakkaudestani häneen...Tuossa kaksikin eri henkilöä joiden molempien tietämystä näistä asioista arvostan erityisen suuresti kirjoittavat jälleen aidon asiallisesti ja takuulla oikeaa tietoa jakavat meille. Olen heidän tietämyksensä huomioinut muissakin ketjuissa ja jotenkin sitä saa, kuin tukea niistä. Kunpa oma ystävänikin siellä kaukaa voisi lukea näitä, niin ehkä hekin ymmärtäisivät paremmin sen, miksi emme kaikesta huolimatta ole selkäämme heille kääntäneet... vaikka voimiahan se on koetellut... ja kun alkaa näyttämään, että turhaako sittenkin.
Meitä taitaa olla ainakin kaksi outoa ja omituista ;)
Miten pitkään sinun ystäväsi on vielä poissa?
Jotenkin se on niin, että jaksamista riittää niin pitkään kuin on tahtoa ja halua. Välittäminen ei kai koskaan kaadu jaksamiseen, vaan aivan muihin asioihin. En tiedä sitten onko typerää uskoa parempaan, monien mielestä on, mutta minä ainakin vielä uskon.
Eipä kai tätä elämää helpoksi kenenkään kohdalla ole tarkoitettu :)
että sitä tahtoa ja halua tarvitaan molemminpuolisesti. Tuntuu vaan jotenkin, että omalla ystävälläni meni jossain kohtaa vellit ja puurot sekaisin, eikä pysty erottamaan oikeaa väärästä. Olipa ne neuvoja, apuja tai perusasioita, mutta taitaa käydä tai on jo näköjään käynytkin, että siellä ollessa voi alkaa uskomaan ja luottamaan vääriin asioihin ja vääriin neuvojiin. Tiedä häntä, mutta pahalta on tuntunut huomata, miten sitä muuttuu jopa ikään kuin eri ihmiseksi... mutta elämä on.
Olen minäkin monta kuningasajatusta kuullut, mutta ehkä meidän on vaikea ymmärtää sitä, miten ahdistavaa on kun vapaus todella riistetään. Siinä kai kehittelee mielessään kaikennäköistä ihan vaan selvitäkseen..
että minusta on ollut mukava vaihtaa edes muutama ajatus näistä asioista kanssasi. Nyt ainakin tiedät ;)
Kirjoitin myös ystävälleni kirjeen, jossa vähän sivusin asioita, joita tässä on tullut sinun, Sulon ja Criminaalin taholta esille. Voisit tehdä samoin.. jos vaikka jotain ajatuksenpoikasta saisi ystävämme siellä jossakin toisessa maailmassa:)
että voisin kirjoittaa... mutta luulen, että nyt tarvitaan vaan aikaa, eikä kirjeitä. Näin se on annettu ymmärtää.
Usko vaan, että itsestäni on ollut samoin mukava huomata, että on olemassa joku muukin jossain kenellä on samoja ajatuksia, tuntemuksia ja kokemuksia, kuin itselläni. Toivoisin, että ystävänikin sitten joskus, kun vapautuu lukisi näitä viestiketjuja... ja etenkin toivoisin hänen huomioivan Sulon kirjoittaman "hyvä kun kaverilla on sinun kaltainen ystävä joka välittää"... Nooh, aina vaan kaikki ei menekään käsikirjoituksen mukaan ja maailmassa monta on ihmeellistä asiaa... ne hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.
Omasta kokemukseta ja muiden elämää seuranneena voin sanoa että niin kauan kun päihteet on elämän tärkeysjärjestyksessä ykkösenä, on huono lähtökohta vapautuvalla vangilla.
Silloin kun ihmisellä tulee mitta täyteen mitä tahansa niin silloin hän pistää asiat uudelleen tärkeys järjestykseen ja jos on kova halu olla vapaudessa niin siitä on apua.
Minä kun viimeksi vapauduin niin minulle ei oolut tärkeintä lähteä heti dokaamaan vaan otin rennosti muuten vaan. Alkoholin käyttö on pysynyt aisoissa silleen että otan sillon tällön mutta etn kuitenkaan enään ns. putkia.
Usein käy niin että jos haluu auttaa vankia jäämään siviliin niin siinä helposti tietämättömyyttään tekeekin vaan hallaa hänelle, ensin pitäisi saada tietää miten sitä autetaan ja siihen meillä on mahdollisuutta hakea neuvoa ja opastusta esim. Redis http://www.krits.fi/
paljon kiitoksia. Toivottavasti itse en tehnyt ystävälleni hallaa, varsinkin kun myönnän sen, ettei minulla ole mitään käsitystä siitä, mitä on olla vuosikausia suurin osa ajasta muurin tuolla puolen. Mutta saimmepa hänelle asunnon järjestettyä, mikä sinänsä oli hieno asia. Tosin se tärkeysjärjestys taitaa olla vielä hakusessa.. olen yrittänyt parhaani mukaan hankkia tietoa, ymmärtää ja olla ymmärtämättä, mutta pallo on hänellä.
Kirjoitit, että kun viimeksi vapauduit.. milloin tämä tapahtui? Ja oletko ollut monesti vankilassa ja pitkiä aikoja? Miten sinä sait tärkeysjärjestyksen muuttumaan - tuliko mitta vaan täyteen? :)
Joo-no olen aika monesti vapautunut ja nyt viimeks 2003 mutta olin tossa viimevuonna kuukauden suorittamassa pohjiaja nyt odottelen passitusta 40 päiväksi, mutta vaikka taas kerran tuli jieman töpättyä niin se ei enään vaikuttanut mun sivilielämään juurikaan sillä kun mulla on asunto ja duunia ja muutama harrastuskin niin toi tuleva kakku on vähän niinku loma.
Sillon kun 03 vapauduin niin mulla oli onni myötä siinä että minulla oli ystäviä jotka tukivat minua, asunnonkin sain ensin ystäväni välityksellä ja sitten pikkuhiljaa ostelin keikenlaista mitä kodissa tarvitsee, silloin kun kaveri saa asunnon ja jos siitä ei rupea tekemään itselleen kotia vaan tyytyy niihin huonekaluihin jotka soskun kautta saa niin silloin on melko varmaa että ei ole pitkä aikainen asukki siinä talossa.
Suurimman virheen "auttajat" tekevät siinä että antavat autettavalle lähes kaiken tarjottimella ja siinä tapauksessa kun ei joudu itse pistämään tikkua ristiin minkään asian puolesta niin ne asiat eivät kovinkaan paljon merkitse myöhemmin.
Paras apu vapautuvalle on se että antaa hänelle mahdollisuuden asuntoon ja työhön, itse hän sitten tekee päätöksen siitä miten jatkaa.
Mulla tuli ns. luokat täyteen eli olin lusinut liian kauan ja siitä se pikkuhiljaa lähti silleen että yleensä kun olin ollut vapaana vain muutaman kuukauden niin sitten tossa vuosituhannen lähestyessä sivili ajat piteni kokoajan ja sillon kun -03 vapauduin niin hartaasti päätin että nyt on loppu, mutta eipä ollutkaan, mutta silti jaksan uskoa siihen että ne pitemmät tuomiot ovat takanapäin ja jos joskus vielä menen linnaan niin uskoisin että vapauduttuani olen yhtä matkaa lähempänä lopullista vapautta.
Onko sinua pompotettu toimistoissa kun olet vapautunut? Ainakin minua pompotettiin ja kärsivällisyys oli äärirajoilla. Kun pääsin pidemmältä tuomiolta sain työnvälityksestä lahjaksi 3 kk karenssin. Sosku ei antanut mitään, enpä ole siellä ammatikseen juossutkaan. Krimissä oli asiallinen henkilökunta ja sinne pystyi menemään milloin vain. Nyt tuonkin on jotkut pilannu, ettei ovet aukene niin vain.
Työnvälitys, sosiaali ja asuntotoimisto ovat turhauttavimmat laitokset mitä maa päällään kantaa.
Kiva, että jaksoit vastata uteluuni :)
On hienoa, että olet saanut elämäsi järjestykseen. Ja nyt tuntuu, että tuo 40 pv on ihan pikkujuttu, varsinkin kun ite uskot, että se on ainoastaan pieni pysäkki ennen lopullista vapautta.
Pitempää kakkua kannattaa vältellä jo siitäkin syystä, että vanhoista pohjista ei enää pääsekkään kuukauden istumisella, varsinkin jos niitä on kertynyt. Käräjäoikeus on aika paljon poltellut pohjia niiltä, joilla niitä siellä on, nyt lokakuun jälkeen.
Ja kiitos vielä neuvoista, yritän pitää mielessä ja vältellä tarjotinta ;) Ja kerro ihmeessä lisää, jos tulee jotakin mieleen.
Aloin yhdessä ystäväni kanssa kämppätouhuilut ennen hänen vapautumistaan. Tosin vankilan sossusta hänen siihen osallistumisensa oli.. varmaan tiedätte millaista.
No kämpän hän onnistui saamaan ja suureksi osaksi omatoimisesti!, mutta hakuprosessin ajan pääsi multakin sataseitkyt kirosanaa, kun huomasin miten vaikeaa se oli... kukaan ei halua mihinkään, rahaa ei saa mistään jne.
Monesti mietin, että miten ihmeessä vapautuvilla on mitään mahdollisuuksia ns. normaaliin elämään.. sitä oppii arvostamaan monia asioita eri tavalla erilaisten asioiden parissa puuhaillessa.
Niinhän se menee että luukulta toiselle ja kukaan ei juuri tiedä miten asiat on.
Se krimi mikä aikoinaan oli on todellakin nyt historiaa, mutta onneksi täällä helsingissä on krimin jatkeena krits ja sen puitteissa toimiva REDIS joka juuri muutti entisen Krimin taloon ja siellä on mahdollisuus viettää aikaa ja keskustella työntekijöitten kanssa ( jotka ovat entisiä konnia, mutta jo pitempään vapaana olleita ja koulutuksen käynneitä ).
Minä olen käynnyt kohta 3 vuotta Rediksessä, ja siellä olen viettänyt aikaani keskustellen ja esim. netissä seikkaillen.
Oudoin tapahtuma joka minulla oli luukulta toiselle menossa sattui -04 jolloin sain yksityiseltä asunnon mäkelänkadulta niin muutaman kuun kun olin asunut niin ihmettelin kun ei oolut soskusta kuulunut mitään vuokranmaksusta niin asiaa kyseltyäni minulle selvisi että se asunto jossa asuin oli aikoinaan kuulunut vallilan soskuun ja kun se oli lopetettu niin se oli sitten siirtynyt pasilan soskuun ja sen loputtua siirtynyt toiselle linjalle ja siellä ei oltu huomioitu pasilasta tulleiden asiakkaiden mukana tulevia vallilan asiakkaita joten minulle ja monelle muulle kävi niin että emme periaatteessa kuulunut mihinkään piiriin ja onneksi minulla oli hyvä vuokranantaja joka ei purkanut vuokrasopimusta vaikka sillon jäi 3 kk vuokrat rästiin ( sosku kyllä lopulta maksoi takautuvasti ).
Moikka Susa!
Huomaan tuossa miehessä paljon samaa kuin mitä itsellä oli. Vankilassa kaikki luistaa, varsinkin ajatus tulevaisuudesta. Ihan tosissaan siinä ollaan. Kuva sivilistä piirtyy ruusuisena eteen, vailla huolia.
Oikeasti ne huolet ja virastojen pompottaminen vasta alkaa kun pääsee pois. Tuossa on paljon helpompi alkaa ryyppäämään tai vetään jotain muuta. Tulee hällä-väliä olo.
Mutta, kuten jo itse kysymyksessä totesit; kaikki lähtee siitä kun menee itseensä!
Minulle on soittanut itkevää äitiä ym samasta asiasta mutta ei voi mitään, jos kierteessä olijalla ei itsellä on tarpeeksi halua.
Onhan Ruotsissa noita kuuluisuuksia, joilla kaikki menee hyvin niin kauan kuin ovat vankilassa. Naiset kirjoittavat ja muuta. Saattaa olla halujakin oikeaan elämään. Kuitenkin kun vapaus koittaa alkaa yksi helvetti. Tuolle henkilölle ja lähipiirille.
En osaa sanoa muuta kuin voimia sinulle. Hyvä kun tällä kaverilla on sinun kaltainen ystävä joka välittää.
Ei uskossakaan pääsy vapauteen ole tae onnistumisesta. Moni lankeaa, vaikka lähtökohdat ovat vilpittömät. Kuitenkin uskovalla on paremmat mahdollisuuden kun on esirukoilijoita ja tukijoita.
Pyydä esirukousta ystävällesi. Pyydä lisääkin!
Hyvää uutta vuotta 2007!
TV; Sulo.S
Kiitos ja hyvää kuluvaa vuotta sinullekin!
Kirjoittamasi tuntuu niin tutulta. Ei toista voi muuttaa eikä auta itku, ei rakkaus - itsestä muutoksen on lähdettävä. Enkä minä voi puuttuvaa palaa löytää..
Yritän kuitenkin auttaa sen minkä pystyn ja taidanpa kokeilla rukoustakin.. taitaa olla viime rukouksesta itselläkin turhan kauan aikaa. Enkä aio selkääni nyt kääntää, vaikka rehellisesti sanottuna sekin on joskus käynyt mielessä.. mutta minä välitän enkä anna nyt periksi.
Olisi mielenkiintoista tietää sinunkin taustasi.. :)
Miten kirjasi edistyy, joko olet päättänyt mitä se sisältää ja kirjan nimen?
Nahkarassi ja englanninkielinen laitos taasen Boys in the band