Tämä aihe on seurakunnissa kielletty.
Eräs seurakunnan poikatyönvetäjä kirjoitti kerran Itäsuomalaisessa sanomalehdessä 90 -luvulla, ettei mikään ole niin hyvää kuin nuoren pojan tuoksu ja että sen jälkeen hänelle tulee aina housupyykkiä. Kyseinen henkilö oli vetänyt varhaisnuorisotyötä paikkakunnalla kauan ilman, että kukaan oli edes havahtunut miehen olevan selvästi sairas mieleltään. Lopulta totuus paljastui, kun tämä oli Itä-Suomeen perustamansa kristillisen yhteisön johtajana raiskannut ja käyttänyt seksuaalisesti hyväkseen kymmeniä pikkupoikia ja tyttöjä ja väkisin maannut seurakuntansa miesjäseniä. Kyseinen henkilö sai viime vuonna pitkän vankeustuomion.
Eräs ev.lut. seurakunnan varhaisnuorten tyttökerhon vetäjä viihtyi 70 -luvulla saunassa alastomien tyttöjen läheisyydessä liiankin hyvin, koska ei voinut olla koskettelematta tyttöjä ja hieroa näiden intiimialueille viileää vettä ja nestesaippuaa muka jäähdyttääkseen ja ”puhdistaakseen” niitä. Sama nainen työnteli kättään seurakunnan partioleirin telttaretkellä vieressä nukkuvien tyttöjen jalkoväliin muka unissaan.
Lopulta nainen paljasti tykkäävänsä vain nuorista tytöistä ja kyseinen nainen joutui lopettamaan partiojohtajan hommat ja jätti seurakunnan.
Kuvatun kaltaisia selvästi sairaita ihmisiä on varmasti nykyaikanakin seurakuntien lapsi- ja varhaisnuorisotyössä, mutta nämä nykyiset elukat ovat edeltäjiään monin verroin ovelampia. Taipumus saattaa ilmetä henkilön viehtymyksenä puuhailla lasten parissa. Nämä saattavat käyttää vuosia uhrinsa piirittämiseen ja lopulta iskeä. Seurakunta tarjoaa hyvän suojan, sillä kukaan ei voi kuvitellakaan, että seurakunnan työntekijä voisi olla pedofiili.
Eräs seurakunnan poikatyönvetäjä kirjoitti kerran Itäsuomalaisessa sanomalehdessä 90 -luvulla, ettei mikään ole niin hyvää kuin nuoren pojan tuoksu ja että sen jälkeen hänelle tulee aina housupyykkiä. Kyseinen henkilö oli vetänyt varhaisnuorisotyötä paikkakunnalla kauan ilman, että kukaan oli edes havahtunut miehen olevan selvästi sairas mieleltään. Lopulta totuus paljastui, kun tämä oli Itä-Suomeen perustamansa kristillisen yhteisön johtajana raiskannut ja käyttänyt seksuaalisesti hyväkseen kymmeniä pikkupoikia ja tyttöjä ja väkisin maannut seurakuntansa miesjäseniä. Kyseinen henkilö sai viime vuonna pitkän vankeustuomion.
Eräs ev.lut. seurakunnan varhaisnuorten tyttökerhon vetäjä viihtyi 70 -luvulla saunassa alastomien tyttöjen läheisyydessä liiankin hyvin, koska ei voinut olla koskettelematta tyttöjä ja hieroa näiden intiimialueille viileää vettä ja nestesaippuaa muka jäähdyttääkseen ja ”puhdistaakseen” niitä. Sama nainen työnteli kättään seurakunnan partioleirin telttaretkellä vieressä nukkuvien tyttöjen jalkoväliin muka unissaan.
Lopulta nainen paljasti tykkäävänsä vain nuorista tytöistä ja kyseinen nainen joutui lopettamaan partiojohtajan hommat ja jätti seurakunnan.
Kuvatun kaltaisia selvästi sairaita ihmisiä on varmasti nykyaikanakin seurakuntien lapsi- ja varhaisnuorisotyössä, mutta nämä nykyiset elukat ovat edeltäjiään monin verroin ovelampia. Taipumus saattaa ilmetä henkilön viehtymyksenä puuhailla lasten parissa. Nämä saattavat käyttää vuosia uhrinsa piirittämiseen ja lopulta iskeä. Seurakunta tarjoaa hyvän suojan, sillä kukaan ei voi kuvitellakaan, että seurakunnan työntekijä voisi olla pedofiili.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Riihimäen kaupungin kesäsiirtolassa, oli -60 luvulla johtaja joka tykkäsi nuorista pojista, hän piti poikia omina hierojina, hän myös itse hieroi ja kosketteli poikia. Tuntui että leirin toiminta oli kaupungin päättäjien tiedossa mutta mitään ei tehty, kunnes eräänä kesänä kyseistä johtajaa ei enään näkynyt leirillä mutta selityksiä oli monenlaisia joista me vanhat leiriläis osasimme päätellä että joku oli viimein uskatanut puuttua asiaan. Mutta miksi kukaan ei koskaan ottanut asiaa puheeksi meidän vanhojen leiriläisten kanssa, esim. minä olen kantanut taakkaa sisälläni nyt jo noin 40 vuotta. Ehdotankin että Te kaupungin päättäjät "nostatte kissan" pöydälle.
Se on hyvä, että asioista puhutaan nykyisin. Siitä ei ole kauan, kun kaikki leimattiin mielikuvituksen tuotteiksi ja yllätys yllätys leimaajat paljastuivat itse myöhemmin ihmisiksi, jotka käyttivät lapsia hyväkseen. Joukossa oli hyvinkin arvostettuja ja korkeassa asemassa olevia ihmisia.
Erään täkäläisen koulun rehtori oli tarkka oppilaidensa, 7-11 vuotiaiden ja varsinkin tyttöjen, alapesusta. Tunnin lopussa tämä aina sanoi, että "muistakaa sitten alapesu". Sitten tämä kertoi, kuinka se piti tehdä pojalle ja kunka työlle. Eritysesti hän kuvasi mielellään tytön alapäätä ja minne sormet piti työntää.
Tuntui, että alapesu opetuksen ja puheen aiheena kiinnosti rehtoria enemmän kuin oppiaineet, koska se oli joka viikko esillä vähintään kerran.
Muistan tuon alapesujutun hyvin. Se oli tosi ahdistavaa ja inhottavaa. Se kysyi usein tunnin alussa:
miksi täällä taas haisee? Onko tytöiltä alapesu taas unhtunut?
Oltiin sillon kuudenella eli 12 vee.Osalla oli menkat alkanu ja ukkolla oli vain tyttöjen alapääasiat mielessä. Se alapesusta huomauttelu oli tosiaan jokaviikkoinen riesa.Jotenki outo tyyppi.
Missä koulussa tuo ope vai oliko reksi toimi?
Muistelin, ja jotain samankaltaista, lisämaustein tuli mieleeni..
Koulu alkaa E -kirjaimella... Siellä ainakin oli meillä 80 -luvulla ope, jonka suurin huolen aihe oli meidän tyttöjen alapäähygienia. Oli vielä miesope, mikä teki huomauttelusta vielä ahdistavampaa ja kiusallisempaa.
Saman miesopen oli annettu 80 -luvulla pitää silloin tällöin jopa tyttöjen sisävoimistelutunteja, koska oli itse pyytänyt ja halunnut!
Seurakunnissa on näköjään kaikenlaista paskasakkia. Hyi yäk!
jonkun seurakunnassa työskentelevän ihmisen maine, vai miksi tänne kirjoittelet?
On aika tarkoitushakuista ottaa joku kirjoitus jostain itäsuomalaisesta sanomalehdestä vuosien takaa, ja alkaa käyttämään sitä tämän kaupungin keskustelusivulla ikään kuin vihjaamalla että täälläkin on tapahtunut tai tapahtuu samanlaisia asioita.
Lopuksi sanon, että en ole Riihimäen enkä minkään muunkaan seurakunnan jäsen.
Itse ymmärrän kirjoituksen yleisenä huolestumisena seurakuntien vieraantumisesta alkuperäisestä tarkoituksestaan ja ajautumisesta henkilökontaisen ja itsekkään hyödyn, nautinnon- ja vallanhimon areenoiksi. Siksi imiset varmaan eroavat kirkosta, koska eivät halua olla mukana sellaisessa toiminnassa.
Kirkosta eroamista parempana vaihtoehtona pitäisin kuitenkin aktiivista osallistumista kirkkotoimintaan. Jos kellä alkaa 'polttamaan maa jalkojen alla' ymmärtää kyllä vaihtaa serurakuntaa. Joissakin seurakunnissa on näin jo tapahtunut, tosin joskus voi käydä toisinkin, kiitos kirkon varsin jäyhän ja konservatiivisen hallintotavan.