Meillä on esikoinen 1v8kk ja omaa tahtoa on tullut jo jonkin aikaa. Sen myötä on "kiukuttelut" lisääntyneet. Päivittäin on tilanteita jolloin teet niin tai näin, niin aina teet väärinpäin ja huuto on mahtava. Tiedän että kuuluu ikään ja oman tahdon kasvamiseen ja kehittymiseen, enkä siitä olekaan mitenkään ihmeissäini. Mutta luin jostain, että lapsen hyvän kehityksen kannalta hänen tulee saada ilmaista tunteensa ja vanhempien kuuluu tukea häntä myös negatiivisten tunteiden kanssa.
Kysynkin muilta, onkohan se tukeminen sitä, että antaa kiukutella kiukuttelun loppuun, vai yrittää selittää, miksi joku asia ei ole kiukuttelun arvoinen. Toivottavasti joku ymmärsi mitä tarkoitin ja vastaa.
Tähän asti olen antanut huutaa huutonsa loppuun ja vasta sitten selittänyt, mutta mitenkäs muut tekevät.
Kysynkin muilta, onkohan se tukeminen sitä, että antaa kiukutella kiukuttelun loppuun, vai yrittää selittää, miksi joku asia ei ole kiukuttelun arvoinen. Toivottavasti joku ymmärsi mitä tarkoitin ja vastaa.
Tähän asti olen antanut huutaa huutonsa loppuun ja vasta sitten selittänyt, mutta mitenkäs muut tekevät.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihan samaa olen täällä pohtinut. Mikä olisi ns. oikea tapa toimia. Neuvolassa kun asiasta puhuin niin sanoi että syliin ja lujasti pidetään kiinni. Olen kokeillut sitä ja myös huudattamista (mikä ei tunnu loppuvan koskaan) ja en osaa sanoa mikä olisi parempi.
Toivottavasti joku vastaa ja kertoo kuinka kannattaisi.