Hyvää/huonoa Kuubassa

Mortonki!

Sinulla tuntuu olevan tuoreita kokemuksia paikallisten pikku huijauksista. Pari vuotta sitten Havannassa olivat nämä äidinmaitovastikehuijarit liikkeellä. Olen lähiaikoina taas lähdössä Kuubaan ja kiinnostaisi tietää ovatko paikalliset häslärit käyttäneet luovuuttaan ja kehittäneet uusia kuvioita.
Kertokaapa kaikki lähiaikoina käyneet huijauskokemuksistanne. Parhaimpia ette ehkä ole edes tajunneet.

Nuo kokemukset pätevät lähinnä Havannaan, muualla
Kuubassa näitä huijareita lienee vähemmän jos ollenkaan. Kuubalaiset olivat ainakin meidän mielestä oikein ystävällistä porukkaa. AI kohteessa palvelut toimivat lähes moitteettomasti ja hinta-laatusuhde oli hyvä.

Maahantulo oli meilläkin tosi tuskaista kun ilmastoimattomassa hallissa joutui
seisomaan helteessä pitkään ja kun virkailijoiden armeija koirineen kierteli ympärillä. Vaikutti, että pitivät jokaista mahdollisena USA:n agenttina tai huumediilerinä. Luukullakin joku saattoi joutua seisomaan minuuttikaupalla.
Epäluuloisuus matkailijoita kohtaan näkyi myös pois lähtiessä eli jouduin luukulla kirjoittamaan nimikirjoituksen ja lausumaan koko nimen ennenkuin päästivät lähtöhalliin.

Holguinin kentällä tarkastukset kestivät kyllä tovin, mutta tuo 10 minuuttia luukulla taitaa olla vähän liioittelua. Mikä tahansa aika tuntuu tietenkin pitkältä, kun on juuri istunut kyllästymiseen asti lentokoneessa ja haluaisi jo päästä aloittamaan loman. Ja kun oltiin taas kentällä kotimatkaan varten, lähtöselvitys passitarkastuksineen sujui nopeammin kuin esim. viime keväänä Puolassa.

Itselläni on samanlaisia kokemuksia viimeisimmältä reissulta Kuubaan kuin Perhematkailijalla, matka oli itselleni toinen ja tuntui kuin olisin tullut aivan eri Kuubaan kuin ensimmäisellä kerralla, josta on tosin aikaa yli kymmenen vuotta. Toivotaan, että kunhan turismin kanssa opitaan elämään, lieveilmiöt jäävät, kuka haluaa palata maahan, josta jää ikävät muistot? Itse ainakin lähdin nimenomaan toisen kerran koska eka kerrasta jäi hyvä mieli, ikävä kyllä tällä hetkellä tuntuu, ettei kolmatta kertaa tule.

Perusasiat ovat kunnossa: turvallisuutta, lämpöä, tolkuttomasti nähtävää, eksotiikkaa, ruokaa, juomaa, matkamuistoja, musiikkia... Mitä vielä pitäisi olla?

Havanna on maailman hienoin kaupunki, mitä seikkaa ei muuksi muuta edes kaupungin paikoin nuhjaantunut tai suorastaan rähjääntynyt habitus. Niin montaa, niin hienoa, niin vanhaa taloa ei ole missään. Ja moni muukin kaupunki (lähes kaikki) ovat ainutlaatuisia arkkitehtuuriltaan, jos kohta huonolta kunnoltaankin. Ihmeteltävää siis löytyy.

Maailmanluokan kohteita ovat myös Trinidad, Cienfuegos ja Santiago.

Maaseudulla riittää kauniita maisemia. On vehreyttä ja karuutta. Banaaniviljelmiä, horisonttiin asti ulottuvia sokeriviljelmiä, pieniä tupakkaplantaaseja. vuoria, aroja, metsiä merkillisine kasveineen, isoja jokia, mustaa multaa, hiekkaa, punaista multaa...

Joka on kiinnostunut autoista, hänelle riittää silmänruokaa: vanhat jenkit ja niiden joukossa muutama vanha eurooppalainen klassikko, vanhat mosset lukuisine versioineen, Volgat, tuning-Ladat, vanhat jenkkikuorma-autot ja saman näköiset, mutta 30-vuotta uudemmat Gazit, Coco-taksit, kameli-bussit, hevosvankkurit, sivuvaunumoottoripyörät... Kulkuneuvokanta on kirjavaa.

Maailman paras rommi ja siitä tehdyt drinkit. Niihin ei kyllästy, ei edes All inclusiv -hotellin loputtoman tarjonnan keskellä.

Hyvät sikarit: sama se, aitoja tai ei, tinkijä saa niitä edullisesti. Havannalaisia ne ovat väärennöksetkin, ammattilaisten tekemiä ja aina ne vankempit ja ritmeesterit voittaa.

Käsityötorien tarjonta. Riippumattoja, soittimia, humidoreja, taidokkaita veistoksia, koruja, pöytäliinoja, maalauksia, olkihattuja ja laukkuja... Hinta ja laatu vaihtelevat. Huonoimmat ovat kalliita, parhaat halpoja (siis en tarkoita, että halvat ovat hyviä ja kalliit huonoja, vaan tarkoitan juuri, mitä sanoin: huonolaatuinen on kallista, hyvälaatuinen on halpaa).

Yksityisten pitämissä ravintoloissa on hyvä hinta-laatusuhde ja ystävällinen palvelu. Mitä isompi hotelli tai ravintola, sen kalliimpi tarjonta ja kopeampi henkilökunta.

Rikollisuuden, terrorismin, sairauksien ja hygienian puolesta Kuuba on turvallinen. Suurin turvallisuusriski ovat kuoppaiset kadut puuttuvine kaivonkansineen sekä liikenne, jota esim. Havannan kokoon nähden on kuitenkin vähän (mutta sitäkin hurjempaa). Poliiseja on paljon ne ovat fiksua väkeä. Niiden puoleen voi kääntyä. Jos joku yrittää huijata, sanot taikasasnan "poliisi", ja huijari muuttuu yhteiskuntakelpoiseksi hetkessä.

Joka puolella soi musiikki. Huonoimmillaan orkesterit ovat keskinkertaisia, yleensä hyviä, usein jopa erinomaisia. Musiikki raikaa joka paikassa. Musiikki vie mukanaan, se on mahtavaa, mutta tosiasia on se, että ei se kotona enää samalta kuulosta.

Havanna on täynnä museoita. Ne ovat yleensä pieniä ja nopeasti kierrettyjä. Kulttuuribongauksia voi tehdä useita päivässä ilman että itse väsyy ja seurueen vähemmän sivistynytkään väki tylsistyy hengiltä.

Varadero on maailman upein rantalomapaikka. Lähes 20 km. hiekkarantaa, hyviä hotelleita, turvallisuutta, aurinkoa, kirkas ja lämmin vesi, hyviä retkiä. Muitakin hyviä rantalomakohteita on pilvin pimein.

Tietysti Kuuba on myös köyhä ja elintasokuilu turistin ja aboriginaalin välillä aiheuttaa lieveilmiöitä, kaikenlaista pientä vilunkia. Normaalilla varovaisuudella ja luontaisella epäluulolla selviää.

Minä taas olen ehdottomasti sitämieltä, että juuri nuo maahanpääsymuodollisuudet, turistipesot, pienimuotoiset huijaukset jne. tekevät Kuubasta käymisen arvoisen ja Kuuban. Ihana, lämmin maa, jossa ihmiset ystävällisiä ja joka päivä on erilainen.
Muistoja kertyi parin viikon aikana enemmän kuin aikaisemmilta reissuilta yhteensä.
Ja mikä hauskinta suurin osa ihmisistä, joihin reissulla tutustuimme, olivat käyneet myös Suomessa...=))

Jos haluaa matkaltaa länsimaista "sivistystä" kannattaa valita toinen kohde.

Kuuba on aivan omaa luokkaansa.