olen sitä mieltä että huostaanoton syy on aina se että lasten perusturvallisuus ei ole taattu ja näin ollen on lapsen terveys tai kehitys vaarassa.
lukuunottamatta ruokaa, vaatteita ja tavallisia
arkitoimia tarvitsee lapsi myös iän mukaista huomiota:
virikkeitä
oman persoonan vahvistusta
kannustusta
rajoja
lohtua
sosiaalista kanssakäymistä
käyttäytymismallia
rutiineita jne.
...jotta lapsi tuntee olonsa turvalliseksi ja kehittyy normaalisti.
se että koti on sekainen ja lapsella käytetyt vaatteet ei aiheuta huostaanottoa niinkuin monet täällä uskovat.lasta ei myöskään tarvi kiikuttaa harrastuksiin. kotonakin voi antaa lapselle iänmukaisia virikkeitä.
lapsen psyykkinen kehitys on vakava asia ja siihen puututaan ja pitääkin puuttua.
mitä sosiaalityöntekijät ensimmäisenä katsoo on se minkälainen suhde on lapsella-äidillä (vanhemmilla).
mikä on normaalia? jonkun mielestä on normaalia katsoa kellosta jos lapsella on nälkä mielummin kuin tulkita lapsen kiukuttelemista näläksi.
lapsi itkee ? osaako vanhemmat tulkita lapsen itkua? "vaippa on vaihdettu ja lapsi on syönyt"
ei sillä voi olla mitään nyt. kunhan kiukuttelee"
lapsi rikkoo kielletyn esineen? itkee sitten.
vanhemmat huutavat lapselle ja komentavat omaan huoneeseen tms. lapsi kuitenkin itse pelästyi ja tarvitsisi lohtua ja tukea tuossa tilanteessa.
nämä oli vain TOSI PIENIÄ esimerkkejä siitä mitä vanhemmuudessa katsotaan.
monet vanhemmat eivät ymmärrä syytä lasten huostaanottoon. sosiaalityöntekijöiden pitäisi mielestäni olla enemmän selväpiirteisempi ja suorasanaisempi selvittäessään syitä huostaanottoon. (konkreettisia esimerkkejä)
samoin toivoisin myös vanhempien yrittävän todella kuunnella ja yrittää ymmärtää.
vaikka uskotte että huostaanotto olisi aiheeton niin tehkää yhteistyötä lastenne vuoksi.
myöskin se että yrittää valehdella ja peitellä ongelmiaan ei herätä luottamusta. perheessä jossa lapset voivat huonosti ja vanhempien mukaan ei ole ongelmia on vaikea päästä eteenpäin.
se että myöntää että ongelmia on , on se hyvä alku alkaa niitä selvittämään.
monilta huostaanotoilta vältyttäisiin jos perheet suostuisivat yhteistyöhön lapsen parhaaksi.
lisätkää mielellään muita tärkeitä asioita/ mielipiteitä.
hyvää, parempaa uutta vuotta kaikille teille sijaisäideille /perheille jotka jaksatte tsemppaa lasten puolesta.
lukuunottamatta ruokaa, vaatteita ja tavallisia
arkitoimia tarvitsee lapsi myös iän mukaista huomiota:
virikkeitä
oman persoonan vahvistusta
kannustusta
rajoja
lohtua
sosiaalista kanssakäymistä
käyttäytymismallia
rutiineita jne.
...jotta lapsi tuntee olonsa turvalliseksi ja kehittyy normaalisti.
se että koti on sekainen ja lapsella käytetyt vaatteet ei aiheuta huostaanottoa niinkuin monet täällä uskovat.lasta ei myöskään tarvi kiikuttaa harrastuksiin. kotonakin voi antaa lapselle iänmukaisia virikkeitä.
lapsen psyykkinen kehitys on vakava asia ja siihen puututaan ja pitääkin puuttua.
mitä sosiaalityöntekijät ensimmäisenä katsoo on se minkälainen suhde on lapsella-äidillä (vanhemmilla).
mikä on normaalia? jonkun mielestä on normaalia katsoa kellosta jos lapsella on nälkä mielummin kuin tulkita lapsen kiukuttelemista näläksi.
lapsi itkee ? osaako vanhemmat tulkita lapsen itkua? "vaippa on vaihdettu ja lapsi on syönyt"
ei sillä voi olla mitään nyt. kunhan kiukuttelee"
lapsi rikkoo kielletyn esineen? itkee sitten.
vanhemmat huutavat lapselle ja komentavat omaan huoneeseen tms. lapsi kuitenkin itse pelästyi ja tarvitsisi lohtua ja tukea tuossa tilanteessa.
nämä oli vain TOSI PIENIÄ esimerkkejä siitä mitä vanhemmuudessa katsotaan.
monet vanhemmat eivät ymmärrä syytä lasten huostaanottoon. sosiaalityöntekijöiden pitäisi mielestäni olla enemmän selväpiirteisempi ja suorasanaisempi selvittäessään syitä huostaanottoon. (konkreettisia esimerkkejä)
samoin toivoisin myös vanhempien yrittävän todella kuunnella ja yrittää ymmärtää.
vaikka uskotte että huostaanotto olisi aiheeton niin tehkää yhteistyötä lastenne vuoksi.
myöskin se että yrittää valehdella ja peitellä ongelmiaan ei herätä luottamusta. perheessä jossa lapset voivat huonosti ja vanhempien mukaan ei ole ongelmia on vaikea päästä eteenpäin.
se että myöntää että ongelmia on , on se hyvä alku alkaa niitä selvittämään.
monilta huostaanotoilta vältyttäisiin jos perheet suostuisivat yhteistyöhön lapsen parhaaksi.
lisätkää mielellään muita tärkeitä asioita/ mielipiteitä.
hyvää, parempaa uutta vuotta kaikille teille sijaisäideille /perheille jotka jaksatte tsemppaa lasten puolesta.
Vastaukset 18
Vanhimmat
LAsten huostaan otto on sanansa mukaan väkisellä tehty toimenpide. Se on aina väärin kun lapsi eroitetaan oikeista vanhemmistaan kun ja jos lapsi on yhdessä hankittu ja toivottu lapsi. Mikäli se on jotain muuta niin edelleen se väkisin puututtu "huostaanotto" on ihmisoikeusloukkaus. Niin lapselle kuin vanhemmillekkin.
Siis lähtökohta on jo täysin absurdi. Kun auton ottaa joku huostaan tai mopon tai veneen tai ongen. On oikeustaistelu ja virkakoneisto välittömästi huostaanottajaa vastaan ns: omistajansa lisäksi.
Lapsen "toimenpiteelle" joka koskee perusinhimillistä perusarvoa ja syntymmä sekä elämää on vain raamitettu nimike (huostaanotto).
No nyt SITTEN SE ASIA:
Eli kun vanhemaat ym yhteikunnallinen elämän meno esim: markkinvoimat ym rahanvalta. On ajanut lapsia synnyttävät ja hankkivat ja vahingossakin saavat ihmiset tuohon asetelmaan mikä kheille on asetettu ja "määrätty" että on jonkinlainen yhteiskutakelpoinen kansalainen niin siihen muottiin ei oikeesti mahdu sellainen kuvitelma kuin perusyksikkö (PERHE) ja sen mahdollisuudet ja oikeudet sekä tunnustettu hyväksyntä kohtuullisesti mitä lapsi tarvitsee ja miksi lapsia hankkinut perhe tarvitsee oikeasti ensiksikin vapautta , aikaa, ja tukea tai toimeentuloa että voi olla vanhempi lapsen tueksi eikä yhä kasvan "taloudellisen kasvuvauhdin" robotti ilman inhimillistä asemaa perheessä ja lapsen elämässä.. Haloo se oikea syy on siinä että lapsi on kokoajan oikeasti "lapsipuolen asemassa" kun hänet yritetään sijoittaa uraputkisinkkujen elämään kulutushysteria rumbaan..
Arvot ovat arvoitus......
voit vertaa lasten huostaanottoa auton taikka mopon jopa ongen huostaanottoon????
muutenkin kirjoittamasi teksti oli jostakin avaruudesta.
Aviopuoliso sitävastoin ei.
Kirjoitus oli hyvin ymmärrettävää, mutta pitää pysyä maan pinnalla. Kävitkö vetäisemässä henkoset.
ajattelematta miten traumatisoiva tuollainen siepatuksi tuleminen on!
omat lapset. aikuisia ovat jo kylläkin. meillä on kyllä vuosien aikaan majaillut lapsia paljonkin. jotkut pisempään, jotkut lyhyempään.
kenenkään vanhempi ei vielä tähän mennessä ole syyttänyt lasten kidnappaamisesta.
päinvastoin olen auttanut vanhempia pitämään lapsensa kotona mikäli on ollut mahdollista.
olen tehnyt "hoitosuunnitelmia" sosiaaliin ja muutenkin olen toiminut vanhempien tukena.
"siis ihan väärää puuta päin nyt kuset" jos rumasti sanotaan.
mahdat muuta OMAISUUTTASI kohdella...?
Jos et tuohon ikään, mikä se sitten lieneekin, vielä tiedä ettei lapsi ole kenenkään omaisuutta niin ei mahda mitään...tyhmyydellesi.
Että teet ihan hoitosuunnitelmia. Ja niistä täällä netissä sitten kehuskelet ihan vapaa-ajallakin. Taidat saada aikamoista tyydytystä kun täytyy oiken illallakin roikkua täällä kehuskelemassa ja odottamassa ihailua. Voin kertoa että ei taida tulla muilta kuin itseltäsi aina välillä toisilla nimimerkeillä.
kaikkea viestistä, johon vastasit. Että on meitä ainakin 2.. ;o)
Aiemman viestin kirjoittajalle sanoisin, ettei minua ainakaan liikuta pätkääkään kuinka naapuri kohtelee autoaan tai mopoaan. Mutta jos siellä on lapsilla huono olla, niin asia on ihan eri. Etkö ymmärrä, että lapsikin on tunteva olento, ihminen?
itse sijaislapsena sanon jos minua ei olisi aikoinaan sijoitettu uuteen rakastavaan kotiin, missä sain perustarpeeni tyydytettyä ja paljon enemmänkin en olisi tässä tilanteessa elämässäni missä nyt olen.
Arvostan kaikkia teitä sijiasäitejä ja isiä jaksamisesta vieraiden lasten kanssa,sitä ei tehdä rahasta se tehdään kutsumuksesta.
nimimerkin ettei tule väärinkäsityksiä. en ole täällä mollaamassa ketään vaan ihan hyvässä tarkoituksessa.
Luulet olevasi vielä hienompi.
miettimistä? Vai ihan maljakko särkyy ja lapsi pelästyy ja tarvii lohtua? Mietippä vähän, ilmeisesti sait itse kasvaa rajoitta ja särkeä mitä käteen sattui?
Jos lasta on kielletty koskemasta vaikkapa arabian kalliiseen koristemaljakkoon ja ikätaso edellyttää jo sääntöjen ymmärtämistä, pitäisikö mennä paapomaan, voi, voi...
Kyllä tuot naurettavasti itseäsi esiin ja takerrut juuri niihin epäoleellisiin asioihin, joiden pohjalta aiheeton huostaanotto voidaan tehdä.
Kuulehan pumpulissa kasvanut "ammattilainen".
Jos lapsella on rakkautta ja rajat ja ruokaa, ne riittävät. Tietenkin hyvä koti ja päihteetön vanhempi kuuluu kuvaan.
Jos sinun kaltaisesi ihmiset osallistuvat kotikäynteihin, ennustan että lapset voidaan tuolla asenteella ja noilla kriteereillä viedä joka perheestä! Halleluja!
sehän oli isolla kirjoitettu että se oli pieni esimerkki.
kysymyshän ei ollut siitä maljakon särkymisestä vaan siitä kuinka vanhemmat ymmärtävät lastaan.
kerro sinä minulle mitä se lapsen rakastaminen tarkoittaa?
Olen huolissani siitä, että millä pätevyydellä sosiaalikasvattajat arvioitaan tekevät. Mikä on aloittaja sinun pätevyytesi ja koulutuksesi työhösi. Entä missä tahdissa osaamista teikäläisillä päivitetään ja ylläpidetään tietotaitoa koulutuksissa.
saman tasoisen koulutuksen saaneita kuin sairaanhoitajat. Elikkä he eivät ole päteviä arvioimaan kenenkään huostantarvetta ja sijoituksia!
Leikkivät vain suurtakin asiantuntijaa. (eräät)
He voivat olla kotikäynnillä mukana ns. perhetyöntekijöinä, mutta heidän ammattitaitonsa ylettyy juuri tuohon "rikottuun maljakkoon" saakka.
He takertuvat pikkuseikkoihin eivätkä osaa nähdä lapsen kasvua kokonaisuutena. Varsinkaan ne, joilla ei ole omia lapsia.
Huostaanottopäätöksiä he eivät voi tehdä. Eivätkä myöskään toimia kotikäynneillä sijoituksen jo tapahduttua.
Sillä ammattitaidolla tavallisimmin toimitaan työssä lastenkodeissa tai muissa lapsia hoitavissa yksiköissä.
Jos sosiaalityöntekijä on havaitsevinaan, että äiti ei osaa tulkita lastaan oikein, niin miten voidaan kuvitella, että joku täysin vieras henkilö sitten osaisi. Joku, joka ei lasta entuudestaan voi edes tuntea. Sehän menee huostaanotto- ja sijoitusratkaisulla paljon hullummaksi lapsen kannalta se tilanne, ei senkään vertaa osata tulkita häntä kuin mitä kotona.
Huostaanotto ei ole ratkaisu tuossa tilanteessa, vaan neuvonta, jos joku neuvoja uskoo pätevänä tulkitsevansa lasta paremmin kuin hänen äitinsä.
1 Vanhemman täytyy pystyä huolehtimaan lapsesta tapahtui mitä tahansa. Jos vanhemmalla ei mahdollisuutta jostain syystä itse olla paikalla tai hän tarvitsee vapaata jaksaakseen, on lapsella oltava joku toinen aikuinen huolehtimassa hänestä.
Tämä ei valitettavasti ole toteutunut monessakaan niistä bioperheistä, joista tiedän lapset huostaanotetun.
2 Lapsella on oikeus rakkauteen biovanhempiaan kohtaan, vaikka lapset ovat sijoitettuna. Sijaisvanhemmat eivät saa ns. mustamaalata biovanhempia vaan heidän tulee tukea mahdollisuuksien rajoissa lasta tapaamaan biovanhempiaan.
Itse pystyn tämän ymmärtämään hyvin kun ajattelen asiaa siltä kantilta, että biologiset lapseni huostaanotettaisiin. Tottakai lapseni rakastaisivat minua ja minä haluaisin mahdollisuuden tavata lapsiani.
Ainut ongelma on tässä se, että lapsi on valtavan lojaali biovanhempiaan kohtaa ja jos biovanhemmat kertovat lapsille, että olet vain sijaisperheessä hoidossa -ei lapsi tiedä mitä ajatella. Lapsella ei ole sellaista tunne kapasiteettia, että hän pystyisi ymmärtämään sellaista, että miksi hän ei voi nauttia sijaisperheessä asumisesta.
Annetaan siis arjen sujua sijaisperheessä normaalisti, niin että lasta tuetaan sijaisperheeseen niinkauan kun biovanhemmat saavat asiansa kuntoon.
3 Sosiaalityöntekijän asema on tärkeä lapsen, bioperheen ja sijaisperheen kanssa työskennellessä. Sosiaalityöntekijän täytyy olla varma siitä mikä on lapsen etu ja toimia jämäkästi. Hyssyttely usein aiheuttaa sen, että asiat ei etene toivotulla tavalla ja loppujen lopuksi lapsi siitä kärsii eniten.
4 Biovanhemmille tulee antaa huostaanoton jälkeen riittävästi tukea kuntoutuakseen ja ymmärtääkseen miksi lapsi on huostaanotettu heiltä. Biovanhempia tulee auttaa korjaamaan elämänsä niin, että lapsi voi palata heille.
Valitettavan usea biovanhempi jää yksin huostaanoton jälkeen. Usein asiat joita biovanhempi hautoo itsekseen, muuttuva mielessä isommiksi ja aiheuttavat jopa suurempia ongelmia esim. masentumisen. Biovanhemmille tulee ehdottamasti aina selittää tarkkaan miksi esim. tapaamisia on näin ja näin paljon ja miten niitä voisi lisätä.
5 Uudet sijaisperheet tarvitsevat paljon tukea ymmärtääkseen, että sijaisvanhemmuus elämäntavan lisäksi on tavallaan (varsinkin nykypäivänä) vähän niinkuin työ. Sijoitetut lapset eivät ole heidän omiaan, vaan lapsilla on myös oma biologinen vanhempi kaikkine vahvuuksineen ja heikkouksineen.
Rakkaus lapseen syntyy välittämisen ja huolenpidon kautta. Se ei synny omimalla lapsen.
Toki on sellaisia tapauksia, että biovanhemmat kääntävät selkänsä ja haluavat sijaisperheen huolehtivan lapsesta kuin omastaan. Mutta, jos on yhtään mahdollista, että lapsi palaisi biovanhemmille, on sijaisvanhempien muistettava tämä.
Tämän olemme itse joutuneet oppimaan kantapään kautta ja se ei ole ollut helppoa. Moni perhe olisi tähän väsähtänyt.
6 Lapsen "ongelmiin" täytyy keskittyä enemmän. Sijaisperheen tulee saada apua lapsen auttamisessa ja lapsen tarvittaessa esim. terapioita.
Sijaisperhettä tulee kuulla, että miten lapsi toimii perheessä ja millaisia ongelmia on tullut vastaan. Avohuollon tukitoimia tulee jatkaa myös sijaisperheisiin tässä määrin, esim. että perhetyöntekijä käy perheessä keskustelemassa ajoittain vastaan tulleista ongelmista.
7 Sijaisvanhemmat väsyvät myös, joten heidän lomiinsa tulisi kiinnittä enemmän huomiota. Pelkästään parisuhteen hoitoa on se, että vanhemmat pääsevät joskus kahdestaan jonnekin. Erityislasten vanhempana emme me pysty jättämään lapsia hoitoon kenelle tahansa ja meillä ei ole vara palkata ammattitaitoista hoitajaa. Loma korvaus (raha) siis aidoksi lomaksi.
Tätä aloittaessaan ei ymmärrä kuinka mukava olisi välillä päästä pois tästä pyörityksestä, vaikka mukava on tulla kotiinkin.
Tässä nyt jotain.
joka sana. Ei tohon ole edes paljon lisättävää, pois otettavaa ei mitään. Tsemppiä sulle.
Tiedän ton loman tarpeen todella ja ymmärrän tilanteesi, jos sulla lomat edelleen ns. "auki", niin pyydä, että saatte tukiperheen. Meillä toimii tosi hyvin nykyisin se systeemi. Mulla on oikeus kerran kuukaudessa vkonlopun pit. lomaan. Se on pois sitten mun "kesä"-lomasta, mutta kun sitäkin on ollut tosi vaikea saada järjestymään, niin olen ollut tähän järjestelyyn tosi tyytyväinen. Siihen kahden vkon lomaan kerran vuodessa ei ole edes tällä järjestelyllä niin suurta tarvetta. Pienempikin tauko säännöllisin väliajoin tuo helpotusta omaan elämään huomattavasti.