Ilmassa leijui paksuna kuristava vihan haju, joka oli kyllästetty koston liemessä.
Nainen käveli painavin, mutta varovaisin askelin epäuskoisena omasta olemassaolostaan. Hänen päänsä kiehui ajatusten, tunteiden ja valtavien ponnistusten raskaudesta. Kuumeisesti yrittäen hän ponnisteli päästäkseen takaisin todellisuuden tajuamisen olotilaan.
Hartiat kireinä kivusta joka säteili koko alaselkään kuin vetäen raskasta taakkaansa perässään nainen tunsi alistavan tunteen saapuvan mustana verkkona liimautuen tahmeina säikeinä saaliiseensa joka turhaan voimansa menettäen pyristelisi väsymyksen valtameressä kyyneliinsä hukuttautuen.
Aikaisemmin:
Leeni heräsi taas kerran omaan ahdistukseensa paniikin vyöryessä aaltoina hikisten lakanoiden rypyissä. Sama mustan unen maailma kuten liian monta kertaa ennenkin. Onnekseen Leeni oli kehittänyt itsellen kyvyn poistua unimaailmasta tahtonsa avulla. Painajaisen pahimmassa kohdassa Leeni oli taas käskenyt itseään komentamalla pois, pois, herää!
Tällä kertaa uni oli tavallista vahvempi joten oli parasta nousta istumaan ja herättää itsensä täydellisesti päästäkseen pois ilkeästi kiduttavasta tunteesta jossa unen kädet saavat otteen vastustelusta huolimatta.
Leeni nousi vuoteesta ja käveli keittiöön luopuen halusta yrittää uudelleen parempaan lepoon. Konemaisesti hän laittoi kahvikeittimen päälle samalla manaten hartioitaan joiden kireys säteili niskaan asti. Istuessaan kuuntelemassa keittimen korinaa Leeniä puistatti painajaisen pyrkiessä takaisin ajatuksiin, perkele, pysy siellä koloissasi ja anna mun herätä rauhassa mutisi Leeni puolihämärässä keittiössään.
Vihdoin keitin korahteli viimeiset tippansa ulos sisuksistaan ja muki mustaa virkeyttä oli Leenin kirkkaan punaisessa mukissa. Ihan sairasta tämä aamuyö, ajatteli Leeni ja pyrskähteli hysteerisesti kuuma kahvi suussaan. Puoli Suomea varmaan kuuntelee aamuisin kahvinkeitintä joka korisee kuin kuolinkorinaa ja minä laitan sen vielä verepunaiseen mukiin. Ihan sekoja mun ajatukseni sanoi Leeni puoli ääneen. Sanoista tuli vielä hysteerisempi olo. Saasta nyt mä jo höpisen selvästi itseni kanssa. No ei kai se maailmaa kaada ja mä voinkin nyt luvata itselleni, että ostan tänään itselleni sinisen mukin. Ok sen teen ja sitten ajattelen vain sinisiä ajatuksia kahvikeittimeni kuolinkamppailusta huolimatta.
Ääneen pyrskähtely toi niskojen tienoille hiukan rennompaa oloa ja kauhu unen sisällä alkoi jo painua unohtamisen avuliaaseen syliin. Ei se sieltä katoaisi, mutta antaisi taas hengähdysaikaa sillä Leeni tiesi vanhastaan unen harventavan tahtiaan aina lisää vuosien kuluessa, olihan edellisestäkin jo vuosia.
Laiskan vetelästi Leeni laahusti olohuoneeseen ja aukaisi television katsoakseen jokun leffan. Hän valitsi sellaisen joka pakottaisi keskittymään ja antaisi näin levon omille ajatuksille. Hörppiessään kuumaa kahviaan Leeni kirosi taas, helkutti mä valkkasin väärän, no olkoon en mä jaksa nousta enää hän tuumi ja kohensi sohvan tyynyjä saadakseen lokoisan asennon josta tuijottaa ruutua joka tarjosi helpon paon edes hetkeksi. Tylsä elokuva teki tehtäväsä paremmin kuin hyvin, sillä Leeni tunsi luomiensa raskaan painon ja hapuili kaukosäätimen nappuloita sammuttaen töllöttimen ja käänsi sille selkänsä saaden uudestaan unesta kiinni.Leenin hiljaisessa kodissa kuului vain vaimea kuorsaus kun kesän aamuaurinko toivotteli huomenta.
eli mä kyselisin, et onko täs mitään järkeä ja saako kenenkään uteliaisuutta herämään? laiskana luonteena haluaisin raakaa kritiikkiä vaikka puolustaudun varmuuden vuoksi, et tämä on nyt just kirjoitettu vaikkakaan en muuta näin äkkiseltään muuttaisi ku naisen nimen joka ei musta tunnu oikealta. ehdotuksia odotetaan inokkaana hyväksymään jos kolahtaa.
Nainen käveli painavin, mutta varovaisin askelin epäuskoisena omasta olemassaolostaan. Hänen päänsä kiehui ajatusten, tunteiden ja valtavien ponnistusten raskaudesta. Kuumeisesti yrittäen hän ponnisteli päästäkseen takaisin todellisuuden tajuamisen olotilaan.
Hartiat kireinä kivusta joka säteili koko alaselkään kuin vetäen raskasta taakkaansa perässään nainen tunsi alistavan tunteen saapuvan mustana verkkona liimautuen tahmeina säikeinä saaliiseensa joka turhaan voimansa menettäen pyristelisi väsymyksen valtameressä kyyneliinsä hukuttautuen.
Aikaisemmin:
Leeni heräsi taas kerran omaan ahdistukseensa paniikin vyöryessä aaltoina hikisten lakanoiden rypyissä. Sama mustan unen maailma kuten liian monta kertaa ennenkin. Onnekseen Leeni oli kehittänyt itsellen kyvyn poistua unimaailmasta tahtonsa avulla. Painajaisen pahimmassa kohdassa Leeni oli taas käskenyt itseään komentamalla pois, pois, herää!
Tällä kertaa uni oli tavallista vahvempi joten oli parasta nousta istumaan ja herättää itsensä täydellisesti päästäkseen pois ilkeästi kiduttavasta tunteesta jossa unen kädet saavat otteen vastustelusta huolimatta.
Leeni nousi vuoteesta ja käveli keittiöön luopuen halusta yrittää uudelleen parempaan lepoon. Konemaisesti hän laittoi kahvikeittimen päälle samalla manaten hartioitaan joiden kireys säteili niskaan asti. Istuessaan kuuntelemassa keittimen korinaa Leeniä puistatti painajaisen pyrkiessä takaisin ajatuksiin, perkele, pysy siellä koloissasi ja anna mun herätä rauhassa mutisi Leeni puolihämärässä keittiössään.
Vihdoin keitin korahteli viimeiset tippansa ulos sisuksistaan ja muki mustaa virkeyttä oli Leenin kirkkaan punaisessa mukissa. Ihan sairasta tämä aamuyö, ajatteli Leeni ja pyrskähteli hysteerisesti kuuma kahvi suussaan. Puoli Suomea varmaan kuuntelee aamuisin kahvinkeitintä joka korisee kuin kuolinkorinaa ja minä laitan sen vielä verepunaiseen mukiin. Ihan sekoja mun ajatukseni sanoi Leeni puoli ääneen. Sanoista tuli vielä hysteerisempi olo. Saasta nyt mä jo höpisen selvästi itseni kanssa. No ei kai se maailmaa kaada ja mä voinkin nyt luvata itselleni, että ostan tänään itselleni sinisen mukin. Ok sen teen ja sitten ajattelen vain sinisiä ajatuksia kahvikeittimeni kuolinkamppailusta huolimatta.
Ääneen pyrskähtely toi niskojen tienoille hiukan rennompaa oloa ja kauhu unen sisällä alkoi jo painua unohtamisen avuliaaseen syliin. Ei se sieltä katoaisi, mutta antaisi taas hengähdysaikaa sillä Leeni tiesi vanhastaan unen harventavan tahtiaan aina lisää vuosien kuluessa, olihan edellisestäkin jo vuosia.
Laiskan vetelästi Leeni laahusti olohuoneeseen ja aukaisi television katsoakseen jokun leffan. Hän valitsi sellaisen joka pakottaisi keskittymään ja antaisi näin levon omille ajatuksille. Hörppiessään kuumaa kahviaan Leeni kirosi taas, helkutti mä valkkasin väärän, no olkoon en mä jaksa nousta enää hän tuumi ja kohensi sohvan tyynyjä saadakseen lokoisan asennon josta tuijottaa ruutua joka tarjosi helpon paon edes hetkeksi. Tylsä elokuva teki tehtäväsä paremmin kuin hyvin, sillä Leeni tunsi luomiensa raskaan painon ja hapuili kaukosäätimen nappuloita sammuttaen töllöttimen ja käänsi sille selkänsä saaden uudestaan unesta kiinni.Leenin hiljaisessa kodissa kuului vain vaimea kuorsaus kun kesän aamuaurinko toivotteli huomenta.
eli mä kyselisin, et onko täs mitään järkeä ja saako kenenkään uteliaisuutta herämään? laiskana luonteena haluaisin raakaa kritiikkiä vaikka puolustaudun varmuuden vuoksi, et tämä on nyt just kirjoitettu vaikkakaan en muuta näin äkkiseltään muuttaisi ku naisen nimen joka ei musta tunnu oikealta. ehdotuksia odotetaan inokkaana hyväksymään jos kolahtaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
No onhan tässä kyllä järkeä, mutta jotenkin kun äkkiseltään lukaisin täällä surffaillessani, niin
mielestäni taipuisin sanomaan, että
"tekotaiteellista".
Siis ensin nyt tuli tämä mieleeni. Juu.
Mutta älä ota vakavasti, sillä laitan tähän runopalstalle aikomani runon, mutta laitan sen nyt tähän. Sillä tää on kaikki, mitä tämän vuoden puolella eli tänään olen just nyt saanut aikaiseksi. Olen siis edelleen puuroutuneessa joulutokkurassa, tukossa, vaikka viime vuoden puolella tekstiä tuli välillä kuin turkinhihasta. Juu. Tällaista sattuu.
Hyvää alkaneen vuoden jatkoa Sinulle!
Olet kirjoittamisen suhteen tuhannesti paremmassa jamassa kuin minä.
Tästä runostani vielä:
En kovin usein selittele tekstejäni (!!!), mutta tästä runosta senverran, että kertoo taas kerran kirjoittamisen "vaikeudesta".
Toivottavasti muutkin laittavat runsaasti tekstejä palstalle, muutamia hyviä kyllä on tullutkin, mutta lisää saisi olla. Toisten teksteistä saa usein kivasti inspiraatiota, eikö vain!
______
Ihan kamalaa
(sillä Sinullekokaan ei riitäkö niin mikään?)
Nuo petolliset unten leikit
siimaseitit harhojen
iskeytyen voimalla alitajuntaan
kuin nyrkki pikku nenukkaan,
vaan siitä huolimatta
jo räjähdetään nauruun
eikös vaan!
Mut ei riemastuta
läkähdyksiin asti kuitenkaan.
Vaikk` matka pitkä
ei tarvii aina maahan tähytä,
vaan nopsasti taas ylös
uudestaan
ja uudestaan
vaikk` kaikki irrallaan
jouset hajallaan
ei soittoa ei solinaa,
voi nostaa maljan, toisen,
kolmannenkin
ja kurkoittaa
rinta rottingilla
maiskutella maljaa puolikasta,
ja unelmoiden täyttymystä
toisesta puolikkaasta.
Ylväästi haaveillen
jo osaanhan sen:
ei vähätellen
ei valehdellen
ei mitätöiden
ei mustamaalaten.
Kun pyytää kaiken
saa ainakin osasen.
Unien petollisen leikin
nuo harsot siivekkäät
uupumatta taivutan
leijuen liitäen
sinne tänne paiskautuen
tantereelle vavahtaen
vastaanottaen
julman piittaamattomat
kärkevätkin nuolet
kerin siimaseitteihin
kuin tulipallot
vikkelästi
eteenpäin singoten.
Kumartaako piti,
vaiko sydän sydämestä?
Jo kertoisitko missä oisikaan
- oi missä -
ne paremmat näyttelijät?
¤
Sun maljas juon!
kun kommentoit.
Tarkotatko sä tolla tekotaiteellisuudella joitain sanoja vai yleensä koko tyyliä? Mä en ummarra :)
Sun runos on hyvä!
Siitä saisi useammankin.
Kun pyytää kaiken
saa ainakin osasen.
Kumartaako piti,
vaiko sydän sydämestä?
Sun maljas juon!
Jo kertoisitko missä oisikaan
- oi missä -
ne paremmat näyttelijät?
Sun maljas juon!
Kyllä pysyn tänään eilisessä arviossani. Luin äsken tekstiäsi vähän matkaa tarkistaakseni eilisen mielipiteeni, ja sama juttu: tekotaiteellista.
Mutta vain ehkä minun mielestäni. Ja se siitä sitten. Ja joku toinen tekstisi saattaisi napata minullekin.
Kirjoittamisiin!
yrittänyt saada sua muuttamaan mielipidettäsi, ihan tosi, vaan mulle ei ole avautunut koko tekotaiteellisuus sanana, mutta se siitä sitten.
Toivon sulle paljon onnistumisen iloa kirjoittamiseesi.
pidempi kertomus on mulle mieleen. Mukavaa kun joku jaksaa kirjoittaa niin että palaa lukemaan uudestaan. Sulla on varmaan laatikossa tekstiä, koska näkyy tuota potentiaalia riittävän enempäänkin. Hyvää juttua, tykkään lukea, jatka vaan kirjoittelua tänne ja laatikkoosi.
mukavalta jos jotain kiinnostaa tämä minun jatkuujuttu.
Tosin mulla ei ole mitään valmiina odottamassa vaan laitan heti esille sitä mukaa kun lisää syntyy.
Lukijalle olisi kyllä tietysti parempi jos olisikin jo muokattua tekstiä. Meinaan, että ainakin pahimmilta töppäyksiltä saattaisin sillä keinolla ehkä välttyä.
Kiitti ihan tosi mielenkiinnostasi.
se kiinnostaa. Ei se mitään vaikkei ole mitään valmista odottelemassa, laita vaan lsää sitä mukaa kun inspistä ja aikaa on. Muokkauksella nyt niin meikäläiselle niin väliä ole, kirjoitus tässä kiinnostaa. Odotellaan jatkoa vaan ei mitään kiirettä, kyllä minä ainakin jaksan odottaa mitä seuraa. Ei tarvitse nyt niin kiitellä, mielenkiintoa kyllä riittää aina osaavalle kirjoittajalle.
aika kirjoittaa loppu. Mitäs tuumitte?
Jos sulla tuota tekstiä vielä pullahtaa, kannattaa harkita lopun kanssa, toisaalta laskeskelin että tuossa on jo monta liuskaa jos sen tulostaa, sehän on jo kunnon novelli. Voithan aloittaa toisen kertomuksen, varmasti sulla riittää tuota tekstiä uuteen. Tai sitten voit myös kirjoittaa jonnekkin toiselle foorumille, väheksymättä nyt mitenkään S24:ää, sulla olisi varmasti tuota kapasiteettia muullekkin foorumille. Mutta niinkuin Bende tuossa yhdessä kommentissa kirjoittikin, sen tietää vain Joku Meistä, tuon jatkon siis...
ehdotusen novellista minä vielä yritän joskus toteuttaa.
Kiitos noista kehuista ja kyllähän minun on jo suoranainen pakko joku loppu ainakin teille kahdelle kirjoittaa. :)
aloituksesi ensimmäisellä sivulla, koko tarina yhdessä, jatka vaan loppu sinne löydämme "me kaksi" ne sieltäkin, loppu pitää saada. :))