tahdon kertoa oman tarinani ensirakkaudestani.
kun täytin 14 vuotta ihastuin erääseen "poikaan",ja kyseinen mies minuun, kun kävi ilmi miehen ikä minua viisi vuotta vanhempi, minua alkoi arveluttaa perheeni reaktio. aloimme tapailla useammin viikolla ja pian selvisi myös vanhemmilleni menemiseni, siitä nousi kotona hirveä meteli ja äiti uhkaili että jos jatkan tapaulua niin menetän äitini että häntä ei kiinnosta sitten enään, ja uhrasin sen ja jatkoin miehen tapailua. selvisi ajan kuluessa että miehellä on rikosrekisteriä varastamisesta, mitä hän harrasti pari kertaa 15 vuotiaana.
kun aika kului perheen kanssa välit viilenivät, rajusti. kun alkoi lähestyä 15 vuotis päiväni ja rippijuhlani niin hypin onnesta, miesystäväni lupasi tulla rippujuhlaani ja niin tuli, mutta äitini ei tullut, tietenkin se harmitti minua.
peruskoulu päättyi minulla, ja punnitsimme miesystäväni kanssa vaihtoehtoa että muuttaisin hänen kanssa samaan asuntoon ja aloittaisin ammattikoulun toisella paikka, mietimme asiaa ja päätimme että muutamme saman katon alle, äitini sanoi senkus muutat mutta älä tule kotiin jos menee sukset ristiin. niin muutimme helsinkiin asumaan ja aloitin syksyllä ammattikoulun siellä, minua kaiveli vanhempieni käytös, mutta työnsin ne pois mielestä ja keskityin täysillä kouluun ja miesystävääni. sain ammattikoulun ensimmäisen luokan käytyä kunnialla läpi ja juhlistimme sitä ravintolassa.
alkoi lähestyä 16 vuotis päiväni ja olimme kihlautuneet jo aikasemmin mieheni kanssa, aloitin täysillä toisen luokan, sain maailman ihanimman syntymäpäivä lahjan, kävimme yhdessä tekemässä anomuksen lääninhallitukseen että saisimme luvan mennä naimisiin, olimme onnellisia kun parin kuukauden päästä saimme myöntyvän vastauksen, annoimme ajan kulua ja keskityin opiskeluun että saisin suoritettua toisen luokan hyvin, ja niin kävikin että sain suoritettua sen hyvin. kesällä 18.6 mieheni kosi minua, aloimme mietiskellä häitä ja minkälaiset haluaisimme niistä, aika kului yllättävän nopeasti ja alkoi viimenen vuoteni ja aijon myös siihen panostaa.
Joulun alla huomasin että odotan lasta, olimme onnellisia siitä ja myös siitä että saisin opiskelut päätökseen,kevät meni nopeasti ja olin täyttänyt 17 vuotta. pidimme keväällä häämme ja siellä oli koko perheeni niin kuin olin toivonut. kouluni päättyi ja alkoi ilmaantua raskauden kanssa ongelmia ja lapsi syntyi etuajassa, ramppasimme sairaalassa ja se oli rankkaa suhteellemme, mutta kaikki selvisimme siitä.Ja nytten olemme perhe onnellinen sellainen.
tahdoin vain osoittaa viestillä että ei ne ensirakkaudetkaan ole naurettavia, tuosta tarinasta on nytten 6 vuotta aikaa ja olemme edelleen yhdessä ja kaksi lasta, vanhempien kanssa huonot välit mutta kyllä sen kestää.
ketään ei saisi arvioida iän mukaan. kuuluimme niihin harvoihin että pääsimme naimisiin vaikka olinkin 17 vuotta vasta. emme kadu mitään, ehken asioita olisi voinnut tehdä toisin mutta turka alkaa jossittelemaan :)
kuunnelkaa sydäntänne!
hyvää uuttavuotta 2007!
kun täytin 14 vuotta ihastuin erääseen "poikaan",ja kyseinen mies minuun, kun kävi ilmi miehen ikä minua viisi vuotta vanhempi, minua alkoi arveluttaa perheeni reaktio. aloimme tapailla useammin viikolla ja pian selvisi myös vanhemmilleni menemiseni, siitä nousi kotona hirveä meteli ja äiti uhkaili että jos jatkan tapaulua niin menetän äitini että häntä ei kiinnosta sitten enään, ja uhrasin sen ja jatkoin miehen tapailua. selvisi ajan kuluessa että miehellä on rikosrekisteriä varastamisesta, mitä hän harrasti pari kertaa 15 vuotiaana.
kun aika kului perheen kanssa välit viilenivät, rajusti. kun alkoi lähestyä 15 vuotis päiväni ja rippijuhlani niin hypin onnesta, miesystäväni lupasi tulla rippujuhlaani ja niin tuli, mutta äitini ei tullut, tietenkin se harmitti minua.
peruskoulu päättyi minulla, ja punnitsimme miesystäväni kanssa vaihtoehtoa että muuttaisin hänen kanssa samaan asuntoon ja aloittaisin ammattikoulun toisella paikka, mietimme asiaa ja päätimme että muutamme saman katon alle, äitini sanoi senkus muutat mutta älä tule kotiin jos menee sukset ristiin. niin muutimme helsinkiin asumaan ja aloitin syksyllä ammattikoulun siellä, minua kaiveli vanhempieni käytös, mutta työnsin ne pois mielestä ja keskityin täysillä kouluun ja miesystävääni. sain ammattikoulun ensimmäisen luokan käytyä kunnialla läpi ja juhlistimme sitä ravintolassa.
alkoi lähestyä 16 vuotis päiväni ja olimme kihlautuneet jo aikasemmin mieheni kanssa, aloitin täysillä toisen luokan, sain maailman ihanimman syntymäpäivä lahjan, kävimme yhdessä tekemässä anomuksen lääninhallitukseen että saisimme luvan mennä naimisiin, olimme onnellisia kun parin kuukauden päästä saimme myöntyvän vastauksen, annoimme ajan kulua ja keskityin opiskeluun että saisin suoritettua toisen luokan hyvin, ja niin kävikin että sain suoritettua sen hyvin. kesällä 18.6 mieheni kosi minua, aloimme mietiskellä häitä ja minkälaiset haluaisimme niistä, aika kului yllättävän nopeasti ja alkoi viimenen vuoteni ja aijon myös siihen panostaa.
Joulun alla huomasin että odotan lasta, olimme onnellisia siitä ja myös siitä että saisin opiskelut päätökseen,kevät meni nopeasti ja olin täyttänyt 17 vuotta. pidimme keväällä häämme ja siellä oli koko perheeni niin kuin olin toivonut. kouluni päättyi ja alkoi ilmaantua raskauden kanssa ongelmia ja lapsi syntyi etuajassa, ramppasimme sairaalassa ja se oli rankkaa suhteellemme, mutta kaikki selvisimme siitä.Ja nytten olemme perhe onnellinen sellainen.
tahdoin vain osoittaa viestillä että ei ne ensirakkaudetkaan ole naurettavia, tuosta tarinasta on nytten 6 vuotta aikaa ja olemme edelleen yhdessä ja kaksi lasta, vanhempien kanssa huonot välit mutta kyllä sen kestää.
ketään ei saisi arvioida iän mukaan. kuuluimme niihin harvoihin että pääsimme naimisiin vaikka olinkin 17 vuotta vasta. emme kadu mitään, ehken asioita olisi voinnut tehdä toisin mutta turka alkaa jossittelemaan :)
kuunnelkaa sydäntänne!
hyvää uuttavuotta 2007!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Onhan se tietysti miehen kannalta hyvä, että on nuori teinipillu höylättävänä, mutta ei siinä sitten mitään muuta ymmärrettävää olekaan.
käsitä asia miten tykkäät. mutta jos se olisi ollut sen takia kanssani niin miksi se olisi jäännyt? lastenko takia?
Koska olet vieläkin nuori pillu.
kuullostaa vitun sairaalta. Eikö harmita ettet pääse ikinä elämässäs kokemaa muita miehiä MILLÄÄN tavalla
Voivatko muut miehet olla yhtään sen parempia, tai ihmeellisempiä? Eikö yksi hyvä, tai edes kohtalainen voi riittää?
Joillakin on sentään korkeammat moraalikäsitykset, kuin nimimerkillä:.................
Voin toki olla outo, mutta itseäni ei haittaisi pätkän vertaa vaikka en kokisikaan elämässäni, kuin yhden naisen ja vaikka hän ei mikään miss-universumi tittelin haltija olisikaan.
minulle riittää se yksi kokeilu, ei minun tarvitse koko suomen miehiä kokeilla, vai?
vanhapoika85, olet aivan oikeassa, minulle riittää se yksi mies kokeilu..
ei minun tarvitse hyppiä viikko ton kanssa ja viikko sen kanssa. tein valintani että jäin paikoilleni sen ikäisenä ja olen tyytyväinen siihen.
Kerranki joillekkin käy onnellisesti! Onnea teille:)
tahdoin vain osoittaa tarinallani että ei kaikki ensirakkaudet pääty heti nuorena eriteille :)
enkö edes saa enään vastailla omalla nimimerkillä?
aika säälittävää sanompa vaan. ja kysyistä Minä Minää en tiedä, joten miksi sotkea joku aivan eri tyyppi tähän? säälittävää..
en ole naimisissa, ei minulla ole lapsia, ihan sairasta alkaa mun nimimerkillä feikkaamaan..
varmaan alle 15-v saa lupaa mennä naimisiin, hei jotain rajaa,en minä tahdo että minun nimimerkillä leikitään tässä keskustelussa ap:ta!
painakaas se mieleenne!
ja onneksi olkoon pilkulle,,,!
Jos meinaa enempi tällä palstalla kommentoida, niin kannattanee rekisteröidä nimimerkkinsä.
Itse olen viisitoista ja epäilen lähestyä 19 vuotiasta jätkää, joka kuitenkin on todella mukava. Tuota lukiessani koko aika pelkäsin, että miehesi osoittautuu kusipääksi ja lähtee kävelemään. Minun mielestäni oli todella rohkea veto muuttaa noin nuorena miehen kanssa yhteen. Toisaalta, menihän tytöt naimisiinkin 15 ja 16 ikäisinä silloin joskus.
Onnea teille ja todella hyvää jatkoa =)
kyllä sinä sisimmässäs tiedät luottaako vai ei :),
no itse pelkäsin kertoa raskaudesta miehelleni koska pelkäsin myös että hän lähtee kävelemään, kun kerroin hänelle niin ensi reaktio oli erinlaiset ilmeet ja samalla parahdin itse itkuun mutta se olikin hänelle iloinen yllätys, ja on pysynyt matkassa mukana ylä ja ala mäissä.
Olihan se muutto harkittu juttu mutta olisin tullut hulluksi vanhempien kanssa :D.
en kertonut tarinassani koko loppua, mutta kerron sen nyt sinulle, kaksi kuukautta sitten miehelläni todettiin häväys narsistista luonnetta ja vakavaa masennusta,olin pohinut pitkään minkä takia hän on äkkipikainen,äkisti hermostuva,väsynyt,vihainen,surullinen, mutta onneksi saimme selville tarpeeksi ajoissa mikä oli vialla,joku voi kokea mieheni hulluksi, mutta sitä sanaa käytetään liian paljon, lääkkeillä ja hoidolla saadaa paljon aikaan.
ja siitä masennuksesta, tiesin heti mistä oli kysymys koska tunnistin viitteet mitä viittaavat masennukseen. mutta narsistisuus tuli aivan yllätyksenä.
Mutta lähesty jätkää, koska voi olla että kadut jos et lähesty :) mutta pidä järki päässä, nimittäin lakiasiat pitäisi sitten jätkällä olla tidossa jos päädytte yhteen :)