Hei.
Ongelma on se, että ole aika ujo ja siksi en ole uskaltanut vielä hakea lastentarhanopettajakoulutukseen. Pelkään, että ryhmätilanneosuudessa jään muiden alle ja en saa rohkeiden joukossa suutani auki, ja jäisin siksi ilman opiskelupaikkaa.
Sen takia olen nyt ryhtynyt taas kerran lukemaan kokonaan muiden alojen pääsykoekirjoja. Niille aloille ei ole edes haastattelua, jossa ujouteni katsottaisiin karsivaksi tekijäksi.
Silti mielessäni syvimmällä on toive ryhtymisestä lastentarhanopettajaksi tai luokanopettajaksi.
Moni varmaan nyt tuomitsee, että en sovi (lastentarhan)opettajaksi, mutta mielestäni sovin silti, koska olen töissä päiväkodissa (ollut yhteensä yli puoli vuotta) eli kokemusta on aika paljon ja rauhallisempi luonteeni ei ole ollut mikään este ikinä ja en sillä tavalla työssä ole jännittänyt edes kuten vaikkapa haastattelussa.
Hain jo kerran toiselle sosiaaliselle alalle (ammattikorkeaan sosionomiksi) ja pelkään, että siitä tulee samanlainen kauhunäytelmä kuin siitä. Nimittäin ne haastattelijat tuntuivat keskittyvän aika paljon punaiseen naamaani ja haastattelutilanteessa jännittämiseeni, joka sitten ilmeisesti näkyi ulospäin.
Eniten pelkään, että yliopiston pääsykokeessakin sitten tulisi noista kommenttia ja en osaa vakuuttaa uskottavasti, että pärjään kyllä koulussa ja töissä, kunhan tästä koitoksesta selviää hengissää... Muutenkin kohdalleni sattui provosoivat ja pirulliset haastattelijat, jotka mm. vinoilivat vastauksistani ja testasivat kaikin keinoin. Pelkään siis, että samanlainen on taas vastassa yliopiston kokeissakin, siis että joku ujous on suurin puheenaihe haastattelussa.
Onkohan kaltaisellani mitään mahdollisuutta vai pitäisikö olla joku supersosiaalinen?!
Onko kenelläkään mitään sanottavaa vai kannattaako yksinkertaisesti luopua toivosta?
Ongelma on se, että ole aika ujo ja siksi en ole uskaltanut vielä hakea lastentarhanopettajakoulutukseen. Pelkään, että ryhmätilanneosuudessa jään muiden alle ja en saa rohkeiden joukossa suutani auki, ja jäisin siksi ilman opiskelupaikkaa.
Sen takia olen nyt ryhtynyt taas kerran lukemaan kokonaan muiden alojen pääsykoekirjoja. Niille aloille ei ole edes haastattelua, jossa ujouteni katsottaisiin karsivaksi tekijäksi.
Silti mielessäni syvimmällä on toive ryhtymisestä lastentarhanopettajaksi tai luokanopettajaksi.
Moni varmaan nyt tuomitsee, että en sovi (lastentarhan)opettajaksi, mutta mielestäni sovin silti, koska olen töissä päiväkodissa (ollut yhteensä yli puoli vuotta) eli kokemusta on aika paljon ja rauhallisempi luonteeni ei ole ollut mikään este ikinä ja en sillä tavalla työssä ole jännittänyt edes kuten vaikkapa haastattelussa.
Hain jo kerran toiselle sosiaaliselle alalle (ammattikorkeaan sosionomiksi) ja pelkään, että siitä tulee samanlainen kauhunäytelmä kuin siitä. Nimittäin ne haastattelijat tuntuivat keskittyvän aika paljon punaiseen naamaani ja haastattelutilanteessa jännittämiseeni, joka sitten ilmeisesti näkyi ulospäin.
Eniten pelkään, että yliopiston pääsykokeessakin sitten tulisi noista kommenttia ja en osaa vakuuttaa uskottavasti, että pärjään kyllä koulussa ja töissä, kunhan tästä koitoksesta selviää hengissää... Muutenkin kohdalleni sattui provosoivat ja pirulliset haastattelijat, jotka mm. vinoilivat vastauksistani ja testasivat kaikin keinoin. Pelkään siis, että samanlainen on taas vastassa yliopiston kokeissakin, siis että joku ujous on suurin puheenaihe haastattelussa.
Onkohan kaltaisellani mitään mahdollisuutta vai pitäisikö olla joku supersosiaalinen?!
Onko kenelläkään mitään sanottavaa vai kannattaako yksinkertaisesti luopua toivosta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hei,
Ensinnäkin, älä todellakaan luovu unelmastasi. Jos lohduttaa, kaikki koulutukseen pääsevät eivät välttämättä ole "supersosiaalisia" ihmisiä. Et ole varmasti ainoa, jolla on samanlaiset tuntemukset. Eikun rohkeutta peliin!
Luota itseesi!
Hei. Ja kiitos paljon tuosta viestistäsi. Se antoi paljon rohkeutta. Helpottavaa kuulla, että joillain muilla on ollut samoja ajatuksia.
Ihanaa, että heti ensimmäinen vastaus oli noin positiivinen, koska muilla palstoilla ja täälläkin on ollut paljon epäilijöitä, jotka ovat sanoneet, että ei saisi olla ujo, mutta kiitos sinulle, kun kirjoitit noin rohkaisevasti. :)
Heippa!
Olen itse valmistunut lastentarhanopeksi ja nyt luokanopeopinnot lopuillaan.. Itse en kylläkään ole ujo, mutta mun ryhmässä lto-opinnoissa oli monta ujoa tyttöä, jotka eivät ryhmässäkään tuoneet itseään juuri esiin. Nyt pärjäilevät tosi hyvin työelämässä, kyllä se itsevarmuus siitä ammattitaidon myötä kasvaa. Luokanopekoulutuksessa ujoja ihmisiä oli ehkä vähemmän, mutta eivätpä heistäkään kaikki olleet kaltaisiamme suupaltteja.. :) Kuitenkin erilaisia ja kaikenlaisia opeja tarvitaan, ovathan oppilaatkin erilaisia ja heissä on paljon ujompia tyyppejä.
Rohkeasti vain hakemaan! Kun kuitenkin tunnut työelämässä jo mukavasti pärjäilleesi. Sulla oli vain huonoa tuuria haastattelijoiden suhteen.
Kun aikoinaan itte olen ollut parissakin testissä,kysymyksiä on ropissut laidasta laitaan. Kerran sitten erään testaajan kanssa (opetti meitä myöhemmin)tuli ilmi, että tarkoituksellakin kysellään vaikeita ja tosi vaikeita asioita,niillä karsitaan myös jyvät akanoista.
Niin,ja puoli vuotta päiväkotikokemusta ei ole juuri mittään! Eihän siinä edes opi lapsia tuntemaan!
Mutta, sinne vaan,rauhallisia ja hiljaisiakin opeja tarvitaan, ei kaikkien tarvitse suunapäänä olla!
aikoinani hakiessani LTO koulutukseen juuri ryhmätilanteessa oli ryhmässämme hakija, joka otti heti ohjat käsiinsä ja "pomotti" muita, organisoi koko tilanteen ja me muut katselimme. En muista itse montaakaan sanaa sanoneeni ko.tilanteessa. En ole erityisen ujo, mutta jännittäjä kuitenkin. Meillä muilla ei juuri ollut suunvuoroa.
Voit arvata ettei ko. hakija päässyt koulutukseen, moni meistä muista pääsi. Henkilökohtaiset haaststtelut olivat ryhmätilanteen jälkeen ja siinä pyydettiin kertomaan omat ajatukset ryhmätilanteen sujumisesta ja omasta osuudesta siinä. LAstentarhanopekoulutukseen haetaan varmasti monenlaisia tyyppejä, sillä opettajiksikin tarvitaan monenlaisia persoonallisuuksia. Sinne vaan hakemaan! Tulevista koitoksista (harjoittelut tms.) selviät kun valmistaudut hyvin. Myöhemmin paljon opiskelijoita ohjanneena olen pyrkinyt löytämään opiskelijoiden kanssa yhdessä tekemisen meiningin, en ole vain arvostelija vaan haluan luoda luottamuksen ja keskustelevan ja kokeilevan sekä kannustavan ilmapiirin. Tähän uskon useimpien kollegoidenikin pyrkivän.
Olen ollut erittäin ujo aikanani, ehkä sinuakin ujompi. Edes tavallisissa keskustelutilanteissa en pystynyt puhumaan. Nyt opiskelen opettajaksi, pidän esiintymisestä ja pärjäsin aikoinani pääsykokeessa. Miten?
* Vala itsesi täyteen itseluottamusta. Positiivisia ajatuksia. Hae onnistumisen tunteita muualta. Vaikka liikunnasta tai miten haluat.
* Harjoittele tilanteita joissa joudut esiintymään. Jos tapasi on vältellä jotain tilanteita, nyt on aika syöksyä sekaan vain!
Jos mahdollista, tee jotain haastavaa työpaikalla.
* Mieti koetilannetta varten mahdollisia kysymyksiä ja perusteltuja vastauksia. Pyydä jotakin tuttua tenttaamaan sinua mahdollisimman vaikeilla kysymyksillä.
* Pääsykoetilanteessa älä mieti, mitä muut miettivät. Ole sellainen kuin olet ja ylpeä siitä. Punastuminen on monen muunkin ongelma, se ei sinua tule karsimaan. Unohda se!
* Keskustelutilanteessa ole myös oma itsesi, mutta yritä nyt edes suusi aukaista. Tee vaikka tarkentava kysymys suupaltille tai kehu huomiosta. Tee kuitenkin parhaasi. Ei puhuminen sinua tapa.
*Hanki kokemusta ja tietoa. Niin paljon kuin mahdollista.
*Pääsykoepäivänä valitse kivat vaatteet ja kaunistaudu. Kuuntele aamulla musiikkia, joka sinua inspiroi.
Onnea!
Hei!
Ensinnäkin olen sitä mieltä, että vaikka kovasta ujoudesta ei ehkä voisikaan päästä täysin eroon, sen kanssa voi oppia tulemaan toimeen. Itse olen saanut kauhean paljon lisää rohkeutta yliopiston puheviestinnän kursseilta, joissa on ollut pakko keskustella erilaisissa ryhmissä ja luokankin edessä. Ehkä siis sinuna hakeutuisin nyt johonkin tällaiselle kurssille vaikkapa kansanopistoon, Työkkäriin tms.
Toisaalta ryhmätilanne ylipäänsä on tilanne joka voi mennä ihan miten sattuu - ekalla kerralla sain hyvät pisteet vaikka tuntui et meni tosi huonosti ja toisella kerralla taas meni ihan surkeesti vaikka luulin et meni paremmin....eli siihen ei hirveän paljon voi varautua.
Oot oikeasti aika onnellisessa asemassa koska tiedät mitä haluat ja sulla on vielä kokemustakin siltä alalta! Aika moni hakee opettajaksikin ilman mitään kokemusta alalta ja voi sitten huomatakin ettei se ole heidän juttu. Realistinen käsitys alasta on haastattelussa kova sana.
Tsemppiä!
Mä olin ala-asteella ja yläasteella ehkä ujoin ihminen ikinä. Lukiossa vähän reipastuin ja lukion jälkeen välivuotena opistossa. Olin samalla viikolla sekä luokaope- että lto-kokeissa ja ero niiden välillä oli huima! Nimenomaan noissa keskusteluissa tuntu että lok-puolella porukka melkein kyttäs koska toinen vetää henkeä ja alotti sitten itse puhumaan. Ryhmätilanteen lopuksi oli itellä ainakin sellainen epävarmuus siitä, saiko tarpeeksi tuotua omia ajatuksiaan esille koska tilanteessa vallitsi lähinnä kilpailu siitä kuka saa puhua eniten enkä ollut voittajien joukossa. Myös yksilöhaastattelussa tuntui että tunnelma ei ollut läheskään niin rento kuin lt-puolella.. Ehkä johtui osaksi siitä että jo lok-kokeiden aikana jotenkin vaistosin ettei siellä ole niin paljon samankaltaisia ihmisiä. Kun taas lt-kokeet olivat niin tunnelma oli mitä mainioin, rennoin mielin siinä odoteltiin keskusteluun pääsyä ja naureskeltiin jotain hölmöjä juttuja. :)Se autto ainakin mua tosi paljon että jo ennen sinne huoneeseen menoa juteltiin ihmisten kanssa siinä ja tunnelma vapautu. Mulle osu myös tosi hyvä ryhmä missä kaikki sai hyvin puheenvuoroja eikä ollu mitään dominoivaa tyyppiä siinä. Pääsin sillä kerralla sisään ja myös toinen tyttö samasta keskusteluryhmästä. Kun koulutus alkoi, huomasin etten ole läheskään ujoimmasta päästä vaikka ehdin jo niin ajatella. Ja pitää muistaa ettei sisäänpääsy ole kiinni vain haastattelusta! Ryhmätilanteessa on plussaa että esim aloittaa keskustelun, tekee jotain yhteenvetoa puhutusta, kommentoi siihen mitä toiset ovat sanoneet eikä vain heitä irrallisia omia mielipiteitä. Ja kun on ykislöhaastattelussa niin osoittaa miettineensä omaa soveltuvuutta alalle muutenkin kun vain sanomalla "pidän lapsista".
Elikkä noin yhteenvetona, ei pidä olla supersosiaalinen - se voi kostautua liiallisella itsensä ja ajatustensa korostamisella. Kyllä mä luulen että ihan jokainen jännittää kokeisiin menemistä, mikä on inhimillistä. Kyllä ne ihmiset ketkä opiskelijoita valitsee osaa kuitenkin nähdä sen jännityksen taakse miten hyvin sovellut alalle. Rohkeasti vain hakemaan! Sen voin sanoa että koulutuksen myötä rohkeus vain lisääntyy. Valmistun keväällä lto:ksi ja vasta nyt alkaa tuntua siltä että voisin ihan tosissani pärjätä yksin lapsiryhmän kanssa ja haluta joskus perustaa vaikka ihan oman päiväkodin!
Kiitos teille, IHANAT ihmiset!! Oikeasti! Näitä vastauksia oli niin ihana lukea. Oikeasti piristi mieltäni niin paljon! Voisin tulostaa nämä kaikki vastaukset. Ihanaa lukea näin myönteisiä vastauksia. Kun aikaisemmin olen kohdannut lähinnä epäilijöitä ja sellaisia, jotka ovat tyrmänneet ajatukseni ujouteni takia sen enempää minusta tietämättä, niin ihanaa kuulla, että ehkä sittenkin voisin pärjätä.
Onko lastentarhanopettajakoulutuksen haastatteluissa haastattelijat yleensä tuollaisia provosoivia vai mukavaa väkeä? Ja minkälaisiin kysymyksiin kannattaisi varautua? Kysytäänkö siellä politiikasta yms. vaikuttamisesta? Tuolla AMK:ssa kysyttiin juuri näistä. En ollut osannut varautua yhtään niihin, joten olin sitten ihan pihalla kuin lumiukko, kun en ole ollut kiinnostunut niinkään poliittisista asioista vaan enemmän käytännön töistä, joten annoin itsestäni varmaan tosi hölmön kuvan, kun jouduin vastaamaan, että en tiedä yms.
JA: Harrastuksista vielä. Siellä AMK:ssa puututtiin siihenkin, kun minulla ei ole liikunnallisia harrastuksia kuten ryhmäliikunnat yms. tai muuta sosiaalista harrastetta, niin haittaako se LTO:ksi pyrkiessä, jos ei todellakaan ole mitään kävelyä kummempaa liikuntaharrastusta (paitsi suunnistus, mutta yksin siinäkin metsässä olen)? Harrastan pianon soittoa, tähtitiedettä, kirjoittamista, luonnossa liikkumista yms. aika epäsosiaalista touhua, mutta onhan ainakin minusta pianonsoitosta ja luontoharrastuksista hyötyä lastentarhurina.
Voisinhan tietenkin tästä ilmoittautua jollekin ryhmäliikuntakurssille, mutta kun ei ole pätkän vertaa kiinnostusta, niin en siksi halua.
KIITOS TEILLE KAIKILLE KULTAISILLE IHMISILLE!!
Nyt uskallan ilmoittautua pääsykokeisiin. Saa nähdä, miten käy sen kirjallisen VAKAVA-kokeen kanssa ja pääsenkö edes haastatteluihin asti, mutta se nähdään sitten. Keksin, että aion tehdä itselleni listan mahdollisista tulevista haastattelukysymyksistä ja ääneen sanoa niihin vastauksia eli harjoitella siihen.
Lastentarhanopen lisäksi aion hakea myös yhteen kristilliseen opistoon lastenohjaajaksi, jolloin voisin toimia myös lastenhoitajana päiväkodissa. Jos en heti pääse yliopistoon, niin olisi kivaa yrittää tuonne lastenohjaajaksi. Olen lukenut, että monet ovat pyrkineet yliopistoon useamman kerran, joten jos minullakin olisi sellainen edessä, niin ainakin saisin hyödynnettyä sen toisella lapsiin liittyvällä ammatilla. :) Tuskin siitä ainakaan mitään haittaa on. Sitten sen jälkeen voisin hakea uudestaan lastentarhanopettajaksi tai luokanopeksi. :) Siitähän olisi sekin hyöty, että jos en heti sittenkään pääse yliopistoon, niin ainakin minulla olisi ammatti ja mahdollisuus tehdä töitä. :) Nyt vain olen ollut työmarkkiantukiharjoittelijana/-apulaisena ja olisi kivaa päästä ihan oikeaksikin työntekijäksi.
VIELÄ KERRAN: SUURI KIITOS TEILLE!!