en saa rahaa koskaan joka on tosi.jos menen jollekkin kaverille niin äitini vie minut sinne ja varmistaa ettei sielä ole ketään poikia. kuviakaan en saa pitää galleriassa enkä meseä saa laittaa äitini sanoo minulle vain että voit tavata siellä jonkun pedofiilin vaikka. siis miettikää vähän ensinkö valitatte omasta elämästänne!! löysin 8 luokalla ihanan pojan joka olisi tullut meillä käymään mutta esteenä olikin yllätys yllätys ÄITINI. hän häätöi poikani heti ja sanoi: "Jos et jätä meidän jeminaa rauhaan niin ilmoitan poliisit häiriköstä!" (nimi muutettu.) seuraavana päivänä poikani ei jutellut enään minulle vaan jätti minut. sorruin lopullisesti koska minulla ei ollut kavereita vaan semmoisia jokka pettävät aina! minulla ei ole koskaan ollut kivaa elämää! enkä saa rahaakaan jos menen jonnekkin vaan äitini tulee mukaan katsomaan mitä ostan. en ole koskaan ollut yksin ostelemassa mitään,eikä äitini suostu ostamaan minulle yli 20 euron farkkuja. en voi sietää sitä. Oisin viimein voinut saada rauhan ja muuttaa opiskelija asuntoon mutta EI äitini ei päästä. vasta kun olen 18. minut kutsuttiin nyt ysiluokan lopulla bileisiin jotka järkkäsivät koulun suosituimmat tytöt! oisin päässyt heidän kanssaan sinne mutta eihän se käynyt. sen takia minua kiusataan yhä äitin tylleröksi. LUKEKAA TÄMÄ JA LOPETTAKAA VALITUS. ps. en saa syödä karkkia tai sipsiä enkä limsaakaan muutakuin synttäreilläni. ja jos ihmettelette etten puhu isästäni ollenkaan niin HÄN ON KUOLLUT.
LUKEKAA !!! PLIIS HYVÄT IHMISET.
ikuisesti vankina?
131030
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
"LUKEKAA TÄMÄ JA LOPETTAKAA VALITUS."
Teksti jossa kerroit ongelmastasi, on ongelma sinulle. Et voi kuitenkaan tulla sanomaan toisille, että sinun ongelmasi on suurin. Se on sinun ongelmasi, jollain toisella on pienempi ongelma, mutta yhtä tärkeä kuin sinun.
Ei pahalla mutta eto le ainoa joka valittaa huolistaan. niin muutkin saavat kyl kertoa huolistaan. Minulla on aivan päinvastanen elämä sinuun verrattuna. Mun elämä on kamalaa. En ole nähnyt äitiäni viimeksi 3 vk sitten. Asun kyllä äitini luona 18 vuotiaan siskoni ja 17 vuotiaan veljeni kanssa. mutta ovatko he koskaan kotona? no eivätpä tietenkään. äiti on aina töissä ja suoraan töistä pästyään lähtee miesystävänsä luo 40km päähän. Äitini ei anna minulle eikä siskoilleni rahaa ja ostaa meille (lapsille) ruuaksi kerran viikossa yhden maitopurkin,voi paketin ja kuiva herne pussin, koska valittaa ettei meillä ole rahaa ruokaan. Niin vissiin. tänään viimeksi se kävi ostamassa yli 100 eurolla kosmetiikka tuotteita. noin 2 kk sitten äitini sanoi että minun täytyy ostaa omat ruokani. no olen siis ostanut. en tiedä miksi hän kielsi sen. tänään kulutin viimeisen euroni ja menin pyytämään äidiltäni töistä rahaa ruokaan eikä tämä antanut. eli minulla ei ole nyt paikkaa jossa syödä. Isäni asuu toisella puolella suomea ja nään hänet 2 kertaa vuodessa. nyt hän on oikeastaan työmatkalla kiinassa. olen laihtunut tämän syksy/talven aikana 9 kiloa koska ei ole ollut ruokaa jota syödä. Olen kertonut tästä äidilleni. Olen käynyt 5 viikkoa nuorten psykiatrilla. Minulla on äskettäin todettu lonkassa hermosairaus. Mutta kukapa maksaa leikkauksen. olen menossa seuraavana torstaina sairaalaan sopimaan leikkauksesta JOTA EI VOI TEHDÄ KOSKA EI OLE RAHAA! kysyin kerran äidiltäni saisinko rahat leikkaukseen. hän sanoi että rahaa voi käyttää parempaankin! Sanonko lääkärille että en voi mennä leikkaukseen koska äiti ei halua?? Elämäni on yhtä helvettiä. Mikä nolointa. kuukautiseni ovat jo säännölliset. aina kuukauden välein joudun menemään pyytämään terveydenhoitajaltani siteitä koska itselläni ei ole varaa. pyydän niitä myös kavereiltani. Mitä minun pitäisi tehdä?
ai että ku tekis mieli sanoo sun mutsille pari valittua sanaa! pysy vaan lujana kyl se siitä sitten helpottuu ajan kanssa
Kai oot kertonu, miltä susta tuntuu?! Toi on kauheaa, mutta äitiäisi pitäisi varmaankin myös ymmärtää, kun hän yrittää olla vanhempi kahden edestä. Selität sille, et oot jo isotyttö ja silleen. Sulla on oma elämä, eikä äitis vaan voi kontrolloida sitä!! Ootko ollu sen luottamuksen arvonen ja silleen? Se on voinu ihan hyvin laittaa tollasia "rajotuksia", jos sä et oo osannu olla kunnolla ja luottamuksen arvonen. Yritä puhua sen kans.
Nyt tässä vaiheessa sun kannattais jo mennä puhumaan jo jollekkin ulkopuoliselle. Sun elämähän on ihan kahlittua.. Mä luulen että sun äitisi tarvii nyt apua (oletko muuten ainut lapsi?) , hän pelkää että menettää sinutkin jos kerran menetti miehensäkkin. Vaatteiden kalleudesta.. hmm ehkä hän ei halua pukea sinua mitenkään hienosti, juuri sen takia koska muuten olisie ehkä hyvän näköinen ja jotkin (huu) tosi pelottat pojat voisivat napata sinut. Hän on varmaan saanut traumoja kuolemasta ja on tosiaan vain todella ylisuojelevainen.. Mutta, nyt kipin kapin puhumaan (ja todellakin tee näin) mene puhumaan jollekkin opettajalle tai sitten koulunne kuraattorille tai jos teillä ei sellaista ole niin terkkarille. (tällöinhän äitisi ei ole estelemässä). Voit hyvin valita lempiopettajasi myös ja kertoa hänelle. Tsemppiä! ja noudata ohjeitani, tai muuten ei tapahdu mtn. Äitisi tarvitsee nyt apua. (tai näin minä luen tekstisi.. riippuu tosin että jos vanhempasi oli eronnu, tai jtn..)
otat vaan ja lähet ilman lupaa sinne minne haluut,puukotat äitis,alat kapinoida mutsiis vastaan alkoholilla,tupakalla,huumeilla ja vandaismilla tolla tavalla mä muutuin kiusatusta mutsinpojasta yheks koulun tunnetuimmista häiriköistä ja tytötkin tykkääxD
Tohon asiaan auttaa se että otat vaan salaa ja lähet meneen minne haluat. Se auttaa lähestulkoon aina.
Kyllähän se on hyvä että kotona pidetään kuria..mutta jossain se raja toki kulkee ja mielestäni äitisi on ylittänyt sen hyvin törkeästi. Hän tarvitsee pian apua. Hänellä on oltava jokin syy taikka trauma jonka takia hän pelkää menettävänsä sinut...Voisit ainakin yrittää keskustella äitisi kanssa vakavasti..sanoa hänelle että nyt puhun minä ja sinä kuuntelet. Jos juttu toimii äidiltä sinulle on sen myös toimittava toisin päin. Kerrot äidillesi miltä sinusta tuntuu. Kerro ettet vaadi ihmeitä..vain vähän hellitystä ainaisesta kurinpidosta. Äitisi pitää kuitenki jossain vaiheessa päästää irti ja nyt olisi hyvä aloittaa hitain askelin..kohti sinun aikuisuuttasi.
Jos puhuminen ei tehoa kannattaa lähestyä jotakin ulkopuolista henkilöä..koulukuraattori, auttava puhelin ym ym. varmasti on valmis kuuntelemaan!
kauheaa on elämä, ota vapauksia ite senkun menet salaa ei se äiti sitten koskaan saa tietää.
PS: ei oo mullakaan yksiäkää yli 20e farkkuja ja kuvitella että munkin äiti tulee mukaan kattoo
siis pientä korjausta, äiti tulee mukaan jos tietää että meen kauppaan
pitääpähän huolen siitä että et tee mitään tyhmyyksiä kun oot vielä alaikänen. suomen muut nuoret ovat menneet jo tyhmyyksien pariin muutenkin.
Ymmärrän kyllä että tuo on todella rasittavaa, hyviä ystäviä pitäisi saada jo nuorena että oppii sosiaalisia taitoja. Ja äitisi pitäisi ymmärtää lopettaa tuo täydellinen holhoaminen. Sitten kun olet täysi-ikäinen hän varmaankin valittaa että et ole yhtään itsenäinen etkä osaa huolehtia itsestäsi... Että siinäpä sitten miettii mitä on sinulle tehnyt. Toisaalta syynä tuohon holhoamiseen voi olla että koska äitisi on menettänyt jo isäsi, hän pelkää eikä halua menettää sinuakin, varsinkin jos olet ainoa lapsi niin hän pelkää puolestasi. Mutta jotain rajaa sentään, ei lapsia saa tuolla tavalla "sitoa" ja estää heitä elämästä. Eiväthän ihmiset koskaan opi ottamaan vastuuta itsestään ja kaikista kasvaa kusipäitä jos jatkuvasti huohotetaan niskaan ja päätetään kaikesta heidän puolestaan. Toisaalta en tiedä miten isäsi on kuollut ja miten hänen kuolemansa on vaikuttanut joten en ala sitä spekuloimaan enempää... Otan osaa kuitenkin.
Sinun kannattaisi todellakin sanoa äidillesi asiallisesti että onko hän ajatellut yhtään miten tuo käytös vaikuttaa sinuun. Jos hänellä on sellainen asenne että "tuo on vain lapsi eikä ymmärrä mistään mitään minä tiedän paremmin mikä hanelle on parasta" niin voi olla vaikeaa saada hänet tajuamaan että teinitkin ovat pohjimmiltaan ihan ajattelevia oikeita eläviä ihmisiä. Olet vasta ysiluokalla, mutta siitä huolimatta uskon että osaisit kyllä pitää itsestäsi huolta ja tehdä itsekin omia päätöksiä jos sinulle vain annettaisiin siihen mahdollisuus. Pyydä siis äitisi kanssasi juttelemaan täysin kahdestaan silloin kun teillä ei kummallakaan ole mihinkään kiire, sopikaa että kumpikaan ei saa puhua toisen päälle eikä vähätellä tai haukkua toista. Tärkeää on pitää keskustelu asiallisena ja molempien on huomioitava toista. Sinun on saatava äitisi ymmärtämään että osaat käydä kaupassa ilman että äitisi pitää koko ajan kädestäsi kiinni, ethän ole enää 3-vuotias lapsi. Äitisi tekee karhun palveluksen ja tuhoaa mahdollisuutesi itsenäiseen elämään ja tekee sinusta epävarman nuoren aikuisen jos et saa koskaan päättää itse mistään. Kerro että hänen on turha haukkua sinua tulevaisuudessa avuttomaksi koska HÄN ITSE TEKEE SINUSTA SELLAISEN. Nyt sinulla on vielä mahdollisuus kasvaa itsenäiseksi ja tasapainoiseksi, vaikka olet teini niin et silti varmastikaan ole aivoton imbesilli vaikka äitisi saattaa sinusta niin kuvitellakin. Kaikki teinit eivät ole kusinaamoja vaikka niin luullaankin.
Voimia sinulle ja toivottavasti äitisikin ymmärtää antaa sinulle hieman tilaa, ei tuollainen puulaatikossa kasvattaminen tee hyvää kenellekään. Eihän koirakaan ole onnellinen jos sitä vain jatkuvasti pidetään häkissä tai hihnassa eikä se saa koskaan juosta hetkeäkään vapaana ilman hihnaa, tai sen ei koskaan anneta tavata muita koiria.
Enkä muuten itsekään ole mikään kusiaivo teini pimperoinen, vaan 22-vuotias.
meillä on ollu isän kanssa jo ylä asteen alusta lähtien semmonen sopimus että se ei kysele minun menemisien perrään, enkä minä sen . . ja hyvin ollaan sovussa eletty . . ja vaikka pyörinkin monen mielestä arveluttavissa jopa pelottavissa piireissä niin silti en käytä huumeitä, juon vain kohtuudella enkä jakele ihteeni pitkin kyliä . . . ps.asun isän kanssa kahestaan . .