Meillä on hiukan erikoinen ongelma koiran kanssa.
Se on pian 9v täyttävä lammaskoira, tosi nuorekas ja pirtsakka, mutta inhoaa vesikelejä.
Nyt kun täällä eteläsuomessa on ollut jo monen monta kuukautta pelkkää vesikeliä, niin koiramme on tehnyt päätöksen, ettei enää mene ikinä ulos!
Me todella joudumme hyökkäämään se kimppuun jotta saamme sen väkipakolla raahatuksi ulos!
Voi kuulostaa hauskalta, muttei paljoa naurata=(
Koska kyseessä on omakotitalo, koira kyllä päästetään piha-aitaukseen ja se pissaa sinne, mutta ei kakkaa. Joten se on pakko saada lenkille, että tekisi myös ison asian, mutta kun se vaan ei halua.
Onko nämä ilmat aiheuttaneet samantapaisia ongelmia muillekin koiran omistajille?
Se on pian 9v täyttävä lammaskoira, tosi nuorekas ja pirtsakka, mutta inhoaa vesikelejä.
Nyt kun täällä eteläsuomessa on ollut jo monen monta kuukautta pelkkää vesikeliä, niin koiramme on tehnyt päätöksen, ettei enää mene ikinä ulos!
Me todella joudumme hyökkäämään se kimppuun jotta saamme sen väkipakolla raahatuksi ulos!
Voi kuulostaa hauskalta, muttei paljoa naurata=(
Koska kyseessä on omakotitalo, koira kyllä päästetään piha-aitaukseen ja se pissaa sinne, mutta ei kakkaa. Joten se on pakko saada lenkille, että tekisi myös ison asian, mutta kun se vaan ei halua.
Onko nämä ilmat aiheuttaneet samantapaisia ongelmia muillekin koiran omistajille?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meillä podetaan samoja ongelmia. Ja pahinta tässä on se, ettei ole edes omaa pihaa mihin voisi päästää pisulle. Koko syksyn sadekelien ajan meillä on koira korvat luimussa hakeutumassa piiloon kun puhutaankin ulos menosta. Ulkona käydäänkin lähimmässä puskassa jalkoja nostellen ja sitten kotiin. Aluksi yritin kaikkia temppuja, että saisin koirani kävelemään edes hieman ulkona. Kokeiltiin makupaloja, ilman hihnaa kävelyä, perässä raahaamista, huomioimattomuutta ja käskyjä. Nyt olenkin tullut siihen lopputulokseen että EI SITTEN. Eli luovutin. Kävellään just sen verran kun koiraa kiinnostaa ja se siitä. Kertokaa tosiaan jos podette samoja ongelmia ja olette keksineet ratkaisuja.
Lohduttavaa kuulla etten ole yksin, mutta ikävä kuulla että painiskelet saman ongelman kanssa..
Mutta se oma piha ei paljoa lohduta kun koiran saa pehvasta tuupata sinnekin!
Ja sielläkin se pissaa IHAN oven eteen ovimaton päälle ja samantien raapii ovea niin että maalit lentää riekaleina, näkisittepä mihin kuntoon ovi on mennyt ihan vain näiden kuukausien aikana.
Koira käyttäytyy niin kuin happoa sataisi taivaalta..
Jos sitten joku hassu kuivempi päivä sattuu välillä tulemaan, niin ei hurtta sitä usko, se on jo tehnyt päätöksen että hänen ulkona käymiset ovat ohi.
Eikä edes ruoalla houkuttelu auta aina.
Iso hurtta änkee väkipakolla itsensä sängyn alle ja sitä ei saa sieltä pois muuten kuin nostamalla koko sängyn.
Ainut miten sen saa ulos on että kun se sitten on siinä alakerrassa niin sen kimppuun on kirjaimellisesti hyökättävä ja mitenköhän häiriintynyt siitä vielä tätä menoa tulee ??
Mitenköhän pimahtaneita villieläimistä tulee kun kotieläimetkin sekoaa näistä ilmoista ihan tyystin?
Pelkää tulla suden syömäksi.
Kyseessä on ihan ok-talo lähiö, vain pikkumetsiköitä, tuskin niissä susia, vaikka on kyllä sen suuntaisia juoruja joskus kuultu;)
Koirat monesti vaistoaa sen jo pennusta
lähtien että me useimmat ihmisetkin jo inhomme
sadetta.Käydään pikapika pissalla ja koiraa
patistetaan pian tekemään ulos tarpeensa ?
Koira kyllä vaistoaa nuo pika jutut ja
kokee sen kovin vastenmieliseksi huonolla säällä
tuon ulos menemisen .Ilmeisesti "me" opetamme
niitä INHOMAAN tuon kaameen kelin ??
Meillä on samansuuntaista menoa. Ei ihan sentään tarvitse pakottaa, mutta iloisella naamalla märkään ei lähdetä. Ja lenkki saisi olla suunnilleen talon nurkalle luimuilua räystään varjoissa...
Ja itse kuitenkin pärjään kyllä sateessakin, ei se sitä ole. Myös mieheni ulkoilee säällä kuin säällä ihan mielellään. Paljon tuskastuttavampaa on olla koko ilta sisällä!
Meidän koira on vielä nuori ja siis tavat osin vasta muotoutumassa, joten olen sitkeästi lenkittänyt sitä säällä kuin säällä. Meno on välillä alkumatkasta tosi hidasta, kun se pysähtyy ja liimautuu tassuilla maaperään kiinni ja kääntyy kotisuuntaan kymmenen metrin välein. Mutta yleensä alkuvaikeuksien jälkeen matka on edistynyt ihan mukavasti.
Olen kuukausi kaupalla hokenut vesisateella/ sankassa sumussa märkiä katuja litsaillessamme että "mennään" kun se kulkee joten kuten kunnolla ja "hyvä koira" päälle. Aluksi jopa otin sen joskus syliin (n 11 kg) ja kannoin meno suuntaan jonkin matkaa osittaakseni että nyt muuten mennään. Se tepsi kyllä, eli kantamisen jälkeen koira käveli. Aloin käyttämään fleksin sijasta tukevaa nahkahihnaa, jossa koiralla on mielestäni paras tuntuma minuun (askeleisiin ja suuntaan). Ja ollaan ilokseni edistytty kovasti. Ei lähtisi mielellään, mutta lähtee kuitenkin ja kunhan päästään kuistilta matkaan niin ei mittään.
Meidän pojilla ei ihan samanlaista auktoriteettia ole - heidän mukaansa koira ei lähde jos sataa tihuuttaa. Tai siis menee n 30 metriä ja sitten äkkiä kotiin.
Eli olen pohtinut siihen lääkettä - poikien tulisi saada periaatteessa lähes sama auktoriteetti koiraan nähden. Ettei se kyseen alaistasi ihmisen tahtoa kävelyllä...Johtajuudestako kyse? olen harkinnut sitä jääkautta, vaan raaskiiko sitä kun se kaikilta muilta puoliltaan on niin kiva, iloinen ja kiltti koira. Onko osa ongelmaa siinä, että kotona on niin mukavaa...leikitään, löhötään ja touhutaan yhdessä. Hyvät ruuan tuoksut leijuu ympärillä....mihinkäs kotikissa sieltä haluaisi varsinkaan jos sataa.
Tämä sama koira käy ihan kiltisti suihkussa aika ajoin. Ja tykkkää kovasti lumesta! Ei edes lumisade haittaa mitään.
Kyllä meilläkin on aina kerran päivässä lähdetty kunnon lenkille oli keli mikä tahansa..
Joten miten koira olisi voinut minulta oppia inhoamaan huonoja kelejä?
No onneksi nyt on ollut hiukan kylmiäkin ilmoja välissä ja koirakin alkanut paremmin lähteä lenkille.