Hyvää uutta vuotta kaikille!
Mieltäni painaa pieni huostaanotettu tuttu ja kysymys siitä olisiko meistä sijaisperheeksi... Jotenkin tuntuu väärältä että lapsen tilanne leijuu viikko- ja kuukausikaupalla. Pitäisikö olla aktiivinen vai antaa asioiden edetä omalla painollaan?
Mieltäni painaa pieni huostaanotettu tuttu ja kysymys siitä olisiko meistä sijaisperheeksi... Jotenkin tuntuu väärältä että lapsen tilanne leijuu viikko- ja kuukausikaupalla. Pitäisikö olla aktiivinen vai antaa asioiden edetä omalla painollaan?
Vastaukset 13
Vanhimmat
noin puutteellisin tiedoin, mutta yleensä olen aktiivinen, kun on lapsen hyvinvoinnista kysymys. Jos tunnet, että lapsi tarvitsisi puolesta puhujaa, niin älä enää mieti, vaan toimi.
... ja siksi tilanne vaikea. En uskaltaisi antaa vanhempien tulla meille... voisiko silloin edes ajatella sijoitusta? Päihteistä on kyse niinkuin kai aika usein. Haluttaisiin auttaa miten voidaan. mutta valehtelujen jälkeen on mahdotonta alkaa luottaa ennenkuin tilanne on todistettavasti parempi. Siis ei voi luottaa ennenkuin oikeasti luottaa, ei siihen hyvä tahto riitä.
Jotenkin on vaan sellainen olo että lapsella olisi hyvä odotella meillä parempaa tulevaisuutta.
tulla teille. Tapaamiset voidaan järjestää jossain valvotussa tilassa. Se on aluksi huumevanhempien kanssa melkein pakkokin niin toimia. Älä pelkää vanhempien reaktioita, rauhottuvat kyllä aikanaan, jos huomaavat, että lapsella on teillä hyvä olla ja oikeesti välitätte. Jos sukulaiset todella välittävät, niin se on aina paras ratkaisu lapsen kannalta. Älä enää nynnyile, kun on lapsen hyvinvoinnista kysymys. Ota yhteys sossuun ja kerro toiveesi ja näkemyksesi lapsen tilanteeseen.
Lapsen paras on AINA omien vanhempien jälkeen jollain sukulaisella, jonka lapsi jo tuntee ennestään.
Älkää epäröikö. Ottakaa lapsi luoksenne ja näin vältätte repivät riidat sijareihin, kun lapsen omat vanhemmat kuntoutuvat ja haluavat lapsen takaisin.
Sijareita ei tule "ruokkia", jos omaisia löytyy!
pidä sitä unohtaa. Sitten se saattaa todella olla paljon vaikeampi kuin jos olisi kyseessä täysin vieras perhe.
se hyvä puoli, että sukulaiset toivottavasti tuntevat lapsen ja päinvastoin jo entuudestaan ja lapsi kokee olevansa kuitenkin omiensa luona. Myös yhteydet muihin sukulaisiin voivat paremmin ja luontevammin, kuin vierassijoituksessa.
Itse en voisi kuvitellakaan tilannetta, että joku sukulaislapsistani olisi huost.oton edessä. Kyllä olisin puuttunut asioihin jo paljon ennen sossuja ja "pelastanut" lapsen luokseni tai aivan varmasti joku sisaruksistamme sen tekisi. Me huolehdimme aina omistamme ja pidämme yhtä.
näinhän sen pitäisi olla. mutta joskus niiden muiden elämä ei mene niinkuin pitäisi vaikka mitä tekisi kun ei joskus omakaan aina niinkuin suunnittelee. kannattaa siis pitää vaan kieli keskellä suuta ja koittaa hoitaa hyvin ja rakkaudella sen oman osansa mitä se sitten milloin onkaan ja koittaa auttaa muita silloin kun voi. olen tässä haarassa vielä suht. uutta sukua, sanottakoon se nyt vielä puolustukseksi :-) onnea ja menestystä kaikille huolenpitäjille!
se on, ettei mikään mene elämässä ihan niin kuin suunnittelee. Aina tulee yllätyksiä. Onhan se ihanaa, että vaikka olet suht.uusi suvun jäsen, niin olet jo ottanut kantaaksesi sukulaistesi lapsista huolehtimisen. Varmasti olisit hyvä sij.isä lapselle, jos nyt nimimerkistä voi sukupuolta päätellä. Rohkeasti vaan pitämään lapsen puolia ja yhteys sossuun. Siitä se lähtee vyyhti purkautumaan.
Älä kanna huolta vanhempien reaktioista. Lapsi tässä on tärkein. Vanhemmat tyytykööt toisten päätöksiin, jos ovat ajaneet asiat huonoon pisteeseen. Viaton lapsi siinä nyt kärsii ja lapsen kärsimykset pitää minimoida.
piti ihan kokeilla, et onko täällä todella näin hiljasta, ettei koko päivänä tapahdu mitään, vai tökkiikö jossain muualla?
.. on myös lievä tilanpuute. Kai lapselle pitäisi voida edes oma huoneenpuolikas osoittaa? Täytyy kai alkaa laajentaa!
oma lapsi on nuorempi, vasta puolivuotias. Voiko vanhempi sijoituslapsi vaikuttaa negatiivisesti? Pakko kysyä tämäkin!
Ongelma on siis siinä, ettei muuten olla ajateltu sijaisperheenä oloa, mutta tälle lapselle ei ole ainakaan meidön näköpiirissä mitään parempaa paikkaa. Onhan niitä muita sijoitusperheitä, mutta olisi kai lapselle kivempi varttua sukulaistensa kanssa.
parempi. Mahd. haitalliset vaikutukset omaanne riippuu myös paljolti siitä minkä ikäinen sij.lapsi on, samoin tilan tarve. Jos lapsi on vielä alle kouluikäinen, niin ei kovin paljon omaa tilaa tarvitse, oma sänky ja paikka omille leluille, riittää aluksi ihan hyvin. Pääasia on, että hänestä välitetään ja kohdellaan tasavertaisena perheen jäsenenä. Täytyy vaan aina muistaa, että todella kohtelee omaa ja toisen lasta täysin tasavertaisesti ts. saavat molemmat kaipaamaansa huomiota. Se ei välttämättä käykään ihan itsestään, kun tuo teidän oma on vielä niin pieni, niin väkisinkin nuorin saa huomiota eritavalla.
luin viestiketjun ja omasta kokemuksestani sanon, että jos sinulla, Putte, vain voimia ja tahtoa löytyy tämän pienen ihmisen auttamiseen, auta. Itse olen väkivaltaisessa alkoholistiperheessä kasvanut ja koko lapsuuteni toivoin, että pääsisin pois. Nautin niistä hetkistä jolloin sain olla sukulaisilla tai ystävillä, poissa kotoa. Ei tarvinnut pelätä milloin tappelu alkaa ja kun se alkoi, koettaa lohduttaa pikkuveljeä, selittää että kaikki on hyvin ja samalla seurata, milloin pitää kutsua ambulanssi. Kukaan sukulaisista ei ollut tarpeeksi vahva auttaakseen meitä lapsia pois.
Lopulta, onni onnettomuudessa, vanhempani ryyppäsivät asuntomme ja me lapset pääsimme isovanhempiemme luo asumaan. Me lapset kasvoimme ja muutimme omillemme, molemmat vanhemmat jatkoivat juomistaan, isä kuoli muutama vuosi sitten 45-vuotiaana ja äiti jatkaa samaa rataa edelleen eikä kumpikaan meistä lapsista jaksa pitää häneen enää yhteyttä. Meidän todelliset vanhempamme olivat he, jotka tarjosivat meille turvallisen kodin ja säännölliset ateriat, puhtaat vaatteet ja kotiintuloajat, rakkautta ja hellyttä, siis isovanhempamme.
Rauha heidän sieluilleen ja voimia sinulle, Putte!