Ei silloin Isto aavistanut, että hän itse oli tuon vesivanerin päällä silloin, kun se oli liukkaimillaan. Eikä hän tiennyt, että sillä kohdalla puuttui potkulistakin. Isto löi sen verran päätään, ettei hän saanut tartuttua alajuoksuun, joka olikin liian korkealla. Ihmeen solakka sitä on silloin kun ei tarvitsisi. Iston maha sujahti alajuoksun alta, niin kuin kissa menee 5 cm:n reiästä, ja metsämyyrä saattaa yllättävästi mennä jopa sentin raosta. Nyt vasta Iston itsesuojeluvaisto pani jarrut päälle kaikessa ankaruudessaan, mutta mistä jarrutat, kun et voi tarttua kuin ilmaan. Kaiken maailman Mars- luotaimet kyllä varustetaan jarruvarjoilla, mutta kuka huolehtii viattomista jalankulkijoista? Siitäpä nouseekin visainen kysymys. Kuuluukohan Mars- luotain kaiken maailman luotanten joukkoon?
Kun ihminen putoaa vähän korkeammalta, niin siinä saattaa olla parin sekunnin painottomuus. Mitä pitempi painottomuus, sitä voimakkaammin painovoima taas alkaa vaikuttaa, ja sitä enemmän luita murtuu. Tällainen kauhun sekunti tuntuu minuutilta, ja minuutti tuntuu tunnilta, ja tunti tuntuu päivältä. Vuodelta sentään ei tunti tunnu, ikuisuudelta kylläkin. Siinä sitä sitten oltiin sen puhtaan kaulan kanssa… syöksymässä kohti kuolemaa. Asiaa ei parantanut olenkaan se, että juuri tässä alapuolella on betonissa raudoitukset, eli satamäärin puolimetrisiä piikkejä.
Isto ei ollut koskaan uskonut sellaiseen hölynpölyyn, että kuoleman hetkellä filmi pyörii takaperin. ”Olinpaha siinäki oikiasa”, Isto tuumasi tyytyväisenä viimeisenä ajatuksenaan. Ei kun toiseksi viimeisenä.
Samassa Isto alkoi nähdä kaiken peruutettuna. Hän olikin taas telineellä, ei kun aamulla kotonaan. Nyt Isto työntää suustaan kyljyksen kappaleita, mikä kasvaa täyteen kokoonsa, ja sitten Isto vie sen peruuttamalla työmaaravintolan jakeluun. ”Hyi kaikkia, kukahan senkin saa lautaselleen.”
Kun ihminen putoaa vähän korkeammalta, niin siinä saattaa olla parin sekunnin painottomuus. Mitä pitempi painottomuus, sitä voimakkaammin painovoima taas alkaa vaikuttaa, ja sitä enemmän luita murtuu. Tällainen kauhun sekunti tuntuu minuutilta, ja minuutti tuntuu tunnilta, ja tunti tuntuu päivältä. Vuodelta sentään ei tunti tunnu, ikuisuudelta kylläkin. Siinä sitä sitten oltiin sen puhtaan kaulan kanssa… syöksymässä kohti kuolemaa. Asiaa ei parantanut olenkaan se, että juuri tässä alapuolella on betonissa raudoitukset, eli satamäärin puolimetrisiä piikkejä.
Isto ei ollut koskaan uskonut sellaiseen hölynpölyyn, että kuoleman hetkellä filmi pyörii takaperin. ”Olinpaha siinäki oikiasa”, Isto tuumasi tyytyväisenä viimeisenä ajatuksenaan. Ei kun toiseksi viimeisenä.
Samassa Isto alkoi nähdä kaiken peruutettuna. Hän olikin taas telineellä, ei kun aamulla kotonaan. Nyt Isto työntää suustaan kyljyksen kappaleita, mikä kasvaa täyteen kokoonsa, ja sitten Isto vie sen peruuttamalla työmaaravintolan jakeluun. ”Hyi kaikkia, kukahan senkin saa lautaselleen.”
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.