ei tämä niin kamalaa sittenkään

Tämä otus teki sen hellemmin kuin muut. Kohta sen suusta kuului puhetta. Puhe kuului paljon kovempana ja erilaisena kuin ennen. Se oli sen ihanan naisen ääni, mitä Isto oli jo kuullut kuukausikaupalla. Isto rakasti tuota jättiläisnaista. Siihen leimautuu mielellään. Ei tämä kovin iloiselta perhetapahtumalta tunnu, mutta oli sentään tämä kamala päivä pelastettu.

Kohta Istolla on mahdoton nälkä. Siinä ahtaassa kopissa ei ollut koskaan kylmä eikä nälkä, mutta nyt on. Isto jotenkin tiesi, että tuo suuri otus voi auttaa hänen ongelmassaan. Istoa itketti. Otus siirsi hänet pehmeän kummun päälle. Kumpu oli hänen päänsä kokoinen tai ehkä puolikas siitä, ja sen vieressä oli toinen samanlainen. Sen keskellä oli tummempi rengas ja sen keskellä kohouma, jota oli pakko imeä. Kohta siitä kohoumasta alkoi tulla lämmintä herkullista nestettä. Isto imi ja nieli ja imi ja nieli. Autuas raukeus sammutti hänet. Isto nukahti siihen se jatkuvaruokinteinen lihanpala hampaattomassa suussaan.

Myöhemmin Istolle tuli hampaat, ja ne katosivat ja toiset hampaat tulivat niiden tilalle. Aina kun ensimmäisen sarjan hammas lähti, tai ainakin muutaman kerran, isä pani sen Iston käteen, ja sanoi: -Heitä tämä uunin pankolle ja sano ”Rautahammas tilalle”.

Niillä ”rautahampailla” Isto sitten hienonsi tulevaisuudessa tuhansia kertaruokinteisia lihanpaloja. Rautahammashokema varmaankin johtui väärinkäsityksestä. Sillä tarkoitettiin kait amalgaamihammasta, mutta harmaa amalgaami sekoittui rautaan ihmisten mielessä.

   Ptruu takaisin. Nyt pitää palata ajassa takaisin päin. Ihan niin kauaksi kuin aikaa riittää. Mennään ihan singulariteettiin asti. Meidän täytyy odottaa Stephen Hawkingin uutta romaania, jotta saisimme selvyyden, onko singulariteettia ollut olemassakaan. Emme nyt utele teorioista sen enempää, humpuukiahan niistä osa on. Oletamme vain rohkeasti, että olipa kerran kauan sitten linnassaan singulariteetti. Kaikki aine oli singulariteetissa, mutta singulariteetti oli ihan pikkuinen, vain sotkan munan kokoinen. Voit arvata, että singulariteetilla oli melkoinen ähky. Tuntui, että kummastakin päästä tulee paukku. Nykytiede ei ole päässyt yksimielisyyteen, kummasta päästä paukku tuli, mutta se tuli. Se olikin oikea suuri pamaus. Sitä seurasi inflaatio.