Mä oon täys sika... Mä en tiedä mikä muhun meni, enkä oo koskaan ollu väkivaltanen. En siis ikinä! Ja mun mies on maailman paras ja kultaisin ihminen, mutta mua rassaa alituinen erossaolo ja sit se purkautuu riitelemällä aina pari ekaa päivää pitkän eron jälkeen. Nyt sit viimeks kun se lähti mulla oli aivan erityisen vaikeeta. Mä itkin vaan koko ajan ihan hulluna ja vaivuin täysin hulluun masennukseen. Mä vaan ikävöin ja ikävöin mun rakastani ja itkin joka päivä. Toki mä ymmärrän, että töissä on käytävä ja elämäntilanne on nyt tämä, mutta silti. No sit kun se viimeks palas reissultansa ja taas alko se tavanomainen riita kaikesta (no molemille se ero on rankkaa) niin sit mulla vaan napsahti ja mä lätkäsin mun rakastanu suoraan päin naamaa... Ette arvaa kuinka mä pelästyin mun käytöstä ja kuinka mä oon pyytäny anteeks ja kuinka mua pelottaa, että musta tulee sellanen hullu noita-akka, joka mäiskii miestään turpiin harva se päivä! Mä en oikeesti kykene antaan itselleni anteeks, vaikka mun mies sano, et se on ookoo ja et se ymmärtää et mulla on vaikeeta. Se on oikeesti maailman paras mies, kun se tänkin jälkeen vielä rakastaa mua ja antaa anteeks... Mä en ole sitä ansainnut ja mua taas masentaa kun se eilen lähti ja tulee takas ties koska. Mua myös pelottaa, et minkälainen sota seuraavalla kerralla tulee, jahka se palaa kotiin. Mä en halua satuttaa sitä, en fyysisesti enkä henkisesti, mutta mulla vaan itsellä on tän kaukosuhteen takia pinna niin kireellä. Mä rakastan niin paljon, että tuun hulluks, kun en saa olla sen kanssa joka päivä.
Tulipahan purettua ja toivottavasti ette ihan kaikki teilaa mua pahana ihmisenä...
Mä löin mun miestä!
57
8538
Vastaukset
- turpaan saanut mies
niin ikävä asia miehelle, ainakaan minun mielestäni. olen minäkin kerran saanut vaimolta 'kuonoon' joskus kauan sitten. enemmän sattui henkisesti se kun aikaisempi vaimo haukkui siaksi aina kun riideltiin, sitä ei miehelle kannata tehdä...
- Inhottava akka
Mä kun oon täällä kieriskelly tunnontuskissani jo monta päivää ja mieskin vakuuttaa kaiken olevan okei! Ongelma on se, että ajattelen asian omalle kohdalleni ja saisin sellaiset skitsot, jos mies minua löisi! En tasan antaisi tuosta vaan anteeksi ja siksi kai pieksenkin tässä itseäni. Pitänee koittaa hankkiutua joillekkin vihanhallintakursseille...
- turpaan saanut
Inhottava akka kirjoitti:
Mä kun oon täällä kieriskelly tunnontuskissani jo monta päivää ja mieskin vakuuttaa kaiken olevan okei! Ongelma on se, että ajattelen asian omalle kohdalleni ja saisin sellaiset skitsot, jos mies minua löisi! En tasan antaisi tuosta vaan anteeksi ja siksi kai pieksenkin tässä itseäni. Pitänee koittaa hankkiutua joillekkin vihanhallintakursseille...
jo vihanhallintakurssilla kun ruoskit täällä itseäsi. Älä laita tälle asialle suurta painoa, äläkä paisuttele sitä koska silloin asia vain pitkittyy ja vaikeutuu. Miehelle ei ole minkäänlainen henkinen trauma se että saa vaimoltaan köniin kunhan se tapahtuu tarpeeksi harvakseltaan ja asia on todella vakava. Tavaksi ja riitelykeinoksi sitä ei kannata ottaa.
Jokainen mies on elämässään saanut oman osansa jonkinasteista väkivaltaa, eikä se ole sen kummempi asia, anna sen mennä vaan ohi. - ..o..
turpaan saanut kirjoitti:
jo vihanhallintakurssilla kun ruoskit täällä itseäsi. Älä laita tälle asialle suurta painoa, äläkä paisuttele sitä koska silloin asia vain pitkittyy ja vaikeutuu. Miehelle ei ole minkäänlainen henkinen trauma se että saa vaimoltaan köniin kunhan se tapahtuu tarpeeksi harvakseltaan ja asia on todella vakava. Tavaksi ja riitelykeinoksi sitä ei kannata ottaa.
Jokainen mies on elämässään saanut oman osansa jonkinasteista väkivaltaa, eikä se ole sen kummempi asia, anna sen mennä vaan ohi.Lyönti tuntemattomalta ei ehkä aiheuta mitään traumoja, mutta ihmiseltä jota rakastaa sen vaikutus on psyykkisesti iso etenkin jos siihen ei ole mitään syytä. Ovatko miehet muka immuuneja rakkaittensa lyönneille?, ehkä annamme naisille oikeuden vetää miestään turpaan silloin tällöin kun siltä tuntuu ilman seurauksia. Takaan että joka ainoa isku omalta rakkaalta jää ikuisesti pienenä äänenä takaraivoon, Jos se jatkuu pidempään suhde hajoaa tai mies lyö takaisin.
PS. eihän se ensimmäinen isku naiseenkaan satu vai? - tätä mää
..o.. kirjoitti:
Lyönti tuntemattomalta ei ehkä aiheuta mitään traumoja, mutta ihmiseltä jota rakastaa sen vaikutus on psyykkisesti iso etenkin jos siihen ei ole mitään syytä. Ovatko miehet muka immuuneja rakkaittensa lyönneille?, ehkä annamme naisille oikeuden vetää miestään turpaan silloin tällöin kun siltä tuntuu ilman seurauksia. Takaan että joka ainoa isku omalta rakkaalta jää ikuisesti pienenä äänenä takaraivoon, Jos se jatkuu pidempään suhde hajoaa tai mies lyö takaisin.
PS. eihän se ensimmäinen isku naiseenkaan satu vai?pelkäsiinkin. Vaikka mun mies vakuutta kaiken olevan kunnossa, niin siellä se takaraivossa tikittää. Olishan se kiva koittaa ees unohtaa mokoma, mut miten mä voin. Jos mä teen sen toisenkin kerran ja kolmannen ja jos siitä tulee tapa? Mä haluun puuttua sihen NYT enkä vasta sit, kun mies jo pakkaa kamojaan ja on jättämässä mua! Mä oon ajatellu varata ajan lääkärille (siis pääsellaiselle) ja mennä jutteleen mun yksinäisyydestä, ahdistuksesta ja raivokohtauksista. Ne ei voi olla normaaleja, vaikka rakkaudesta kumpuavatkin!
- ..o..
tätä mää kirjoitti:
pelkäsiinkin. Vaikka mun mies vakuutta kaiken olevan kunnossa, niin siellä se takaraivossa tikittää. Olishan se kiva koittaa ees unohtaa mokoma, mut miten mä voin. Jos mä teen sen toisenkin kerran ja kolmannen ja jos siitä tulee tapa? Mä haluun puuttua sihen NYT enkä vasta sit, kun mies jo pakkaa kamojaan ja on jättämässä mua! Mä oon ajatellu varata ajan lääkärille (siis pääsellaiselle) ja mennä jutteleen mun yksinäisyydestä, ahdistuksesta ja raivokohtauksista. Ne ei voi olla normaaleja, vaikka rakkaudesta kumpuavatkin!
Rakkaus ja yksinäisyys saavat joskus erikoisia muotoja, löydät varmasti toisen tavan tunteittesi näyttämiseen. Kaikkea hyvää sinulle ja koita jaksaa, elämä jatkuu parempana.
- Ja taas
..o.. kirjoitti:
Rakkaus ja yksinäisyys saavat joskus erikoisia muotoja, löydät varmasti toisen tavan tunteittesi näyttämiseen. Kaikkea hyvää sinulle ja koita jaksaa, elämä jatkuu parempana.
mää porata vollotan, kun tekee niin helvetisti mieli päästä kainaloon. Rintaa puristaa ja kurkussa on kauhea köntti. Mä näen unia mun miehestä ja ajattelen sitä valehtelematta lähestulkoon koko ajan. Mä en vilkuilekaan vieraisiin päin ja mä en valehtele, kun sanon, et mun mies on mun päiväuni! Mä suorastaan haluan olla sille mieliksi! Sit kun se on täällä, niin mä puran tän kaiken pahan olon ja ikävän siihen jota mä eniten maailmassa rakastan. Jonka puolesta mä vaikka kuolisin! Se on täysin epäloogista, kun vois kuvitella, et kun se tulee, niin se on pelkkää hyrinää ja hyssytystä, mut mä oonkin ihan raivona. Mun tekee vaan mieli itkee, huutaa ja oikeesti mun on aikasemminkin tehny mieli tempasta sitä tälläsen kohtauksen aikana, mutta oon saanu itteni hallittua. Saan siis tälläisiä raivokohtauksia aina, kun mies on ollu pidempään poissa ja tulee kotiin. Varmaan tosi kiva tulla himaan, kun siellä odottaa kauhee monsteri! Mut se monsteri rakastaa sitä enemmän kun elämää itseensä! Mua ei todellakaan ole luotu kaukosuhteeseen!
Miten mä voin jaksaa, kun vaan en jaksa? Kiitos kuitenkin kauniista sanoistasi. Koitan löytää jonkun muun kanavan kiukkuni ja turhautumiseni purkamiseen. Sitä parempaa jatkoa tässä odotellessa... - eki64_
..o.. kirjoitti:
Rakkaus ja yksinäisyys saavat joskus erikoisia muotoja, löydät varmasti toisen tavan tunteittesi näyttämiseen. Kaikkea hyvää sinulle ja koita jaksaa, elämä jatkuu parempana.
Taitaa reissuhommat lisääntyä nyt ;)
- Motivaatio
Ilkeät sanat haavoittavat enemmän kuin satunnainen tirvasu. Sillä sanat jät-
tävät syvemmät ja pysyvämmät haavat kuin tirvasu joka sattuu vain hetken. - 345w
Ja taas kirjoitti:
mää porata vollotan, kun tekee niin helvetisti mieli päästä kainaloon. Rintaa puristaa ja kurkussa on kauhea köntti. Mä näen unia mun miehestä ja ajattelen sitä valehtelematta lähestulkoon koko ajan. Mä en vilkuilekaan vieraisiin päin ja mä en valehtele, kun sanon, et mun mies on mun päiväuni! Mä suorastaan haluan olla sille mieliksi! Sit kun se on täällä, niin mä puran tän kaiken pahan olon ja ikävän siihen jota mä eniten maailmassa rakastan. Jonka puolesta mä vaikka kuolisin! Se on täysin epäloogista, kun vois kuvitella, et kun se tulee, niin se on pelkkää hyrinää ja hyssytystä, mut mä oonkin ihan raivona. Mun tekee vaan mieli itkee, huutaa ja oikeesti mun on aikasemminkin tehny mieli tempasta sitä tälläsen kohtauksen aikana, mutta oon saanu itteni hallittua. Saan siis tälläisiä raivokohtauksia aina, kun mies on ollu pidempään poissa ja tulee kotiin. Varmaan tosi kiva tulla himaan, kun siellä odottaa kauhee monsteri! Mut se monsteri rakastaa sitä enemmän kun elämää itseensä! Mua ei todellakaan ole luotu kaukosuhteeseen!
Miten mä voin jaksaa, kun vaan en jaksa? Kiitos kuitenkin kauniista sanoistasi. Koitan löytää jonkun muun kanavan kiukkuni ja turhautumiseni purkamiseen. Sitä parempaa jatkoa tässä odotellessa...Vitun lässyttäjät.
- mies viisas
Outojuttu,mun elämässä eräs mies kiusasi niin paljon ,että menetin kontrollin,ja kauhulla ajattelen miten olen voinut potkasta.vihaan nousta. Vaikka aijemmin pitkä suhde 20 vuotta ei yhtään huitaisua,ei tappelua, vaan sanoin selvitettiin,eikä sen kauhean suhteen jälkeen ole vihanoussut.Joten kyllä luulen mies teki tahallaan kauhean kiusaamis jutun, sai muiden silmissä puhtaat paperit hyvyydestään, tosin en kiusaamis viettiä tajua vieläkään, vaikka suhde jäänyt taakse vuosia sitten,Mutta pelko jäi itteä kohtan ja myös miestä, miten pystyi kiusaamaan johon muut ei ole pysynyt.Jotenkin hellyys puuttui kun olisin tarvinnut, tuli iva ja sanoilla lyönti.Onneksi poissa olen siitä, tosin mies talon ja muutakin kävi itselle laittamassa kauppakirjat, ehkä tiesi väsyttämis konstit,minulle kävikaikki kun vain pääsin pois.Varmasti tiesi toimin allekirjoitus hetkellä aivan sekavana ,hälle hyvä niin..
- leena.
Naivi ja mustasukkainen sinä olet, etkä mikään "paha ihminen".
Pitäisikö miehesi sitten olla työtön vai? Sitten varmaan löisit sitä turpaan, koska "rahaa ei ole tarpeeksi!"
Mene itseesi!- aloittaja
Ei me koskaan kinata toista naisista tai muustakaan. En todellakaan katso olevani mustasukkainen, sillä luotan kyllä mieheeni 99,9%. Meillä menee muuten niin hyvin, etten kyllä usko hänen olevan pettäjä. Koskaanhan ei voi olla 100% varma kenestäkään, mutta olen aina ajatellut, että antaisin jopa pettämisen anteeksi. Se ei ole minulle ongelma. Ongelma on se, että hän ei ole koskaan täällä. Siinä mielessä myönnän kyllä, että olen naivi, sillä kyllähän minä tajuan, että töitä pitää tehdä, että ansaitsee rahaa elämiseen. Ja minun vuoksenihan se mies töissä käy, että kustantaa minun elämiseni ja opiskeluni täällä kaukana. Mutta olin sitten kuinka naivi tahansa tai koitin sitten ymmärtää tai mennä itseeni miten paljon vaan, niin se ei poista sitä tosiasiaa, että olen hulluna mieheeni ja rakastan häntä enemmän kun mitään muuta koko maailmassa. Ero hänestä on raastavaa ja vaikka kuinka koitan jaksaa ja olla reipas, niin silti masentaa ja itkettää päivittäin. Nytkin on taas pala kurkussa ja rintaa puristaa, kun rakas on kaukana ja edessä enemmän yksinäisiä päiviä kun takana. Siitä syystä kai ne lapselliset kiukuttelukohtaukset tulevatkin. Kun haluaa jotakin ihan mielettömän paljon ja ei siltikään vaan saa. Elämä on...
- Molemmat sp:et
Yhtä pahoja !!! Älä yritä leena olla puolueellinen!!! Tosi akkamaista. "Reilua, vai mitä"
- mmitä
itteensähän alottaja on paraikaa mennykki eikä miestään syyttäny.
- ihmenatinaa
aloittaja kirjoitti:
Ei me koskaan kinata toista naisista tai muustakaan. En todellakaan katso olevani mustasukkainen, sillä luotan kyllä mieheeni 99,9%. Meillä menee muuten niin hyvin, etten kyllä usko hänen olevan pettäjä. Koskaanhan ei voi olla 100% varma kenestäkään, mutta olen aina ajatellut, että antaisin jopa pettämisen anteeksi. Se ei ole minulle ongelma. Ongelma on se, että hän ei ole koskaan täällä. Siinä mielessä myönnän kyllä, että olen naivi, sillä kyllähän minä tajuan, että töitä pitää tehdä, että ansaitsee rahaa elämiseen. Ja minun vuoksenihan se mies töissä käy, että kustantaa minun elämiseni ja opiskeluni täällä kaukana. Mutta olin sitten kuinka naivi tahansa tai koitin sitten ymmärtää tai mennä itseeni miten paljon vaan, niin se ei poista sitä tosiasiaa, että olen hulluna mieheeni ja rakastan häntä enemmän kun mitään muuta koko maailmassa. Ero hänestä on raastavaa ja vaikka kuinka koitan jaksaa ja olla reipas, niin silti masentaa ja itkettää päivittäin. Nytkin on taas pala kurkussa ja rintaa puristaa, kun rakas on kaukana ja edessä enemmän yksinäisiä päiviä kun takana. Siitä syystä kai ne lapselliset kiukuttelukohtaukset tulevatkin. Kun haluaa jotakin ihan mielettömän paljon ja ei siltikään vaan saa. Elämä on...
Kannattas mennä johonkin hoitoon aloittajan,vaikuttaa pahalta läheisriippuvuudelta..,lapsellista myöskin tuollainen.Täytyy kai jonkun töitäkin tehdä,kasva aikuiseksi.
- JoopaJo
Noo, toivotaan että mieheskin oppii lyömään sua niin saat nauttia sitten täydestä tasa-arvosta... Nykyään miehet ovat naisille liian lässyköitä. Jos nainen rähisee niin pari litsaria pitää antaa kyllä.
- aikuinen kannanotto
asiaan. Olet siis sitä mieltä, että väkivalta paranee lisäämällä sitä? Mitä ihmeen hyötyä siitä olisi, että mieheni sortuisi samalle kakaran tasolle minun kanssani? Olisiko tällä suhteella sitten paremmat mahdollisuudet edetä ja olla joskus onnellinen parisuhde? Mä tahdot itse oppia hallitsemaan itseäni tämän YHDEN väärinteon jälkeen. En niin, että miehenikin alkaa käyttäytymään samalla lailla ja koko hyvä juttu on ennen kun huomataankaan vedetty vessasta alas.
- että kerroin
asiasta myös kavereilleni ja heidän silmissään mieheni pisteet karttuivat kummasti. Itsekin katson häntä kuin aikuista ihmistä ja itseäni pidän toivottomana kakarana. Jos hän olisi sortunut minun tasolleni, olisi hän ihan yhtä lapsellinen. Nyt hän sentää on kaikkea muuta kun tossu vaan oikeasti silmissäni aikuinen MIES! Mies, joka ei käyttäydy lapsellisesti tai sorru typeryyksiin!
- JoopaJo
aikuinen kannanotto kirjoitti:
asiaan. Olet siis sitä mieltä, että väkivalta paranee lisäämällä sitä? Mitä ihmeen hyötyä siitä olisi, että mieheni sortuisi samalle kakaran tasolle minun kanssani? Olisiko tällä suhteella sitten paremmat mahdollisuudet edetä ja olla joskus onnellinen parisuhde? Mä tahdot itse oppia hallitsemaan itseäni tämän YHDEN väärinteon jälkeen. En niin, että miehenikin alkaa käyttäytymään samalla lailla ja koko hyvä juttu on ennen kun huomataankaan vedetty vessasta alas.
Yksi tai kaksi litsaria ei maailmaa kaada, vaikka saakin kyyneleen raivoavan pirttihirmun silmään.
- ihan vakaasti sitä
JoopaJo kirjoitti:
Yksi tai kaksi litsaria ei maailmaa kaada, vaikka saakin kyyneleen raivoavan pirttihirmun silmään.
mieltä, että väkivalta kaikkine variaatioineen on syvältä. Litsari tai nyrkki, kerta tai sata! Sillä ei loppupeleissä ole väliä, kun sille tielle on päättänyt lähteä. Itse aion tehdä jyrkän uparin ja etsiä toisen tien!
- 12+18
että kerroin kirjoitti:
asiasta myös kavereilleni ja heidän silmissään mieheni pisteet karttuivat kummasti. Itsekin katson häntä kuin aikuista ihmistä ja itseäni pidän toivottomana kakarana. Jos hän olisi sortunut minun tasolleni, olisi hän ihan yhtä lapsellinen. Nyt hän sentää on kaikkea muuta kun tossu vaan oikeasti silmissäni aikuinen MIES! Mies, joka ei käyttäydy lapsellisesti tai sorru typeryyksiin!
blaa blaa blaa. tiedät, ettei tuo miehesi yksinkertaisesti uskalla lyödä takaisin (et ehkä muuten olisi lyönytkään) ja vuodatat tuhat ja sata riviä itsekatumusta. Se, että miehesi sanoo, ettei haittaa on suomeksi jotain: "juu, tiedän, etten voi maksaa samalla mitalla, joten kun en tiedä mitä tekisin, niin eiköhän se ole siinä. Annan periksi". Eli sama, kuin vahvemoi mies lyö toista, eikä toinen voi antaa takaisin.
Muuten ihan hyvä, mutta jatkuva selittely omasta lyömisestä on enemmän, kuin vähän raivostuttavaa. Hän on MIES, MIES, kun antaa sinulle ansaitsemattomia etuja. No shit.
- HulluMies
on ihan vitun tyhmiä ja hulluja. Miehet ei oikeesti paljoo vaadi, ja muijat ei tajuu...
- Aloittaja!
No jos on tyhmää ja hullua rakastaa ja ikävöidä, niin myönnetään. Olen sellainen! Onneks mun mies ymmärtää ja me ollaan asiaa puitu nyt puhelimessa. Se ei pidä sitä suurena asiana ja jopa koitti nauraa sille. No ehkä mäkin jonakin päivänä osaan nauraa tälle kamalalle ikävälle. Mut on se vaan kultanen mies! Tuollaisista kommenteista tulee vaan entistä varmempi olo, että mulla on maailman paras mies!
- jaksaa...ei jaksa...
Aloittaja! kirjoitti:
No jos on tyhmää ja hullua rakastaa ja ikävöidä, niin myönnetään. Olen sellainen! Onneks mun mies ymmärtää ja me ollaan asiaa puitu nyt puhelimessa. Se ei pidä sitä suurena asiana ja jopa koitti nauraa sille. No ehkä mäkin jonakin päivänä osaan nauraa tälle kamalalle ikävälle. Mut on se vaan kultanen mies! Tuollaisista kommenteista tulee vaan entistä varmempi olo, että mulla on maailman paras mies!
stressaa enempää.. koittaa se päivä vielä, että se sinun ihana ja kultainen rakas mussukkasi ei enää jaksa sinun käytöstäsi vaikka kuinka rakastaa ja sinä rakastat.
jatkuva tuollainen käytös ressaa ketä tahansa. vaikka rakastaa kuinka niin arkea on on pakko pystyä elämään normaalisti hyvä ihminen! - syvältä!
jaksaa...ei jaksa... kirjoitti:
stressaa enempää.. koittaa se päivä vielä, että se sinun ihana ja kultainen rakas mussukkasi ei enää jaksa sinun käytöstäsi vaikka kuinka rakastaa ja sinä rakastat.
jatkuva tuollainen käytös ressaa ketä tahansa. vaikka rakastaa kuinka niin arkea on on pakko pystyä elämään normaalisti hyvä ihminen!Mä en voi sille mitään, mutta arki on niin kamalan vaikeaa! Oletko itse elänyt kaukosuhteessa? Se ei hitto soikoon ole helppoa! Ikävä on ihan kamala tunne varsinkin kun siitä pitää kärsiä jatkuvasti! Ei kahta ihmistä, jotka toisiaan rakastavat, ole luotu elämään erossa! Joku muu ratkaisu tähän on keksittävä, kun vaan se että mä opettelen kestään tätä arkee! Ei tule onnistumaan!
- poliisiasemalle
ja sano että olet syyllistynyt pahoinpitelyyn.
olet syyllistynyt rikokseen,kanna siis vastuu teostasi.- jonnekkin
missä päivä ei paista!
- Minäkin..
Sama homma.
Mies on kaikki päivät työssä ja kotona käy nukkumassa 5-8 tuntia/vrk. Minä siivoan kodin, laitan ruuat (eväät miehelle) ja käyn kaupassa oman työni ohessa. Ja olen helvetin yksinäinen kotona.
Tasaisin väliajoin saan kiukkukohtauksia, kun mies tulee illalla myöhään kotiin. Kiukku kumpuaa juuri tuosta yksinäisyydestä, siitä että aina, jokainen päivä odotan, odotan ja odotan miestäni kotiin. Hän tulee, käy netissä, suihkussa ja menee nukkumaan. Seksiä harrastetaan, jos harrastetaan yöllä nukkumisen ohessa.
Järjellä pystyn asioita ajattelemaan ja tiedän oikeesti että mies käy töissä ja hoitaa muita pakollisia asioita. Elämän tilanne on juuri nyt tämä, eikä asialle vain voi mitään. On puhuttu, että tämä on vain väliaikaisratkaisu, mutta välillä tuntuu toivottomalta, kun mitään ei tehdä asioiden muuttamiseksi.
Olen tietoisesti kehitellyt itselleni uusia harrastuksia ja uusia kavereita, joiden kanssa viettää aikaa. Tietoisesti myös sovin kaikki omat ohjelmani niin, että miehen vapaapäivinä olen vain hänen kanssaan. Omat menoni hoidan silloin kun kukaan ei kotona ole odottamassa. Tämä onkin jonkin verran helpottanut, ja suosittlen myös sinulle uusien harrastusten aloittamista. Lähde kotoa ulos, niin ikävä ei kasva niin suureksi. Tiedän, että möykky sisällä kasvaa kasvamistaan, kun kotona yksin pyörii ja odottaa. Jo ihan vain ulos kävelemään lähteminen helpottaa. Olen aikoinaan soittanut auttavaan puhelimeen ja itkien kysyny minne voin mennä, kun ahdistaa niin paljon, että pelkään tekeväni itselleni jotain. Täti puhelimen päässä kehoitti ottamaan kirjan käteen ja alkamaan lukemaan. Tai jotain muuta tekemään, mihin pitää keskittyä. No, silloin tuo täti sai puhelimen kera lentää päin seinää, mutta Kyllä olen jälkeenpäin huomannu, että keskittyminen johonkin asiaan helpottaa edes vähän sitä pahaa oloa, joka velloo sisällä.
Omia kiukkupuuskiani olen verrannut juurikin lasten saamiin kiukkukohtaiuksiin. Olen päiväkodissa töissä, ja joillain lapsillä viikottain sitä, että pitkän päivän jälkeen, kun kovasti kaivattu äiti sitten tuleekin hakemaan, niin lapsi heittäytyy maahan ja pistää kaiken kiukun kehiin. Tavallaan lapsi on koko päivän odottanut omaa äitiään ja sitten se äidin tullessa purkautuu se kaikki ikävä ja pahaolo. Äiti on turvallinen ihminen ja hänelle on helppo purkaa pahaa oloa. Päiväkodin tädit ei ole niin läheisiä, että heille itku auttaisi isoon ikävään. Musta tuntuu, että samaa tapahtuu aikuisillakin. Odotan ja ikävöin koko päivän, olen ihan hyväntuulinen naapureille ym, mutta sitten kun mies astuu ovesta, niin kaikki ikävä purkautuu kiukkuna ulos.
Tottahan on, että ei varmaan ole mukavaa tulla kotiin väsyneenä, kun ei voi koskaan tietää, odottaako siellä pirttihirmu vai oma ihana ja ymmärtäväinen vaimo. Yleensä en itse osaa ennakoida mahdollista purkausta ollenkaan, vaan se tulee sitten kaikille yllätyksenä. Ennakoimattomuus tekeekin oikeestaan asiasta niin vaikean hallita. Olen meinaan miettinyt, että millä keinoin voisin torjua noita kiukkupuuskiani.
Mutta ihmiset hyvät, antakaahan lisää kokemuksianne ja vinkkejä. :)- SAM1984ÅBO
Ihmettelen kovasti, että miehesi viitsii enää edes tulla kotiin nukkumaankaan, kun on raatanut ekaks pitkän päivän duunissa ja siitä saa kotona kiitokseksi lyömistä ja riitelyä! Itse olisin jo lähtenyt vihreämmille laitumille, kuin kestänyt tuota nöyrytystä!
- westside
Kyllä mies kestää kipua ei siinä mitään, mutta toi sun tarinas missä koet eroahdistusta se on aika huolestuttavaa.Et kai kertonut miksi mies on poissa vai haluaako hän itse ehkä olla jossain muualla kun sun kanssa.Kuulostaa siltä että etsit jotain maailman parasta miestä,aika lapsellista mielestäni!
On minuakin lyöty suhteessa,nainen lyönyt ei mies yleensä lähde vielä sen takia ellei löydä parempaa!!älä silti hakkaa:) - olisiko tästä apua
mÄ vähän luulen, että sulla on riippuvuus siitä ihmisestä. Sä ylistät ja palvot sitä niin lujaa ja elät omaa elämääs sen sun miehen kautta, että mikään muu ei riitä sulle. Ei edes omat ystävät... Sellasesta riippuvuudesta on vaikea päästä eroon se vie vuosia että opit elämään sen kanssa... Itellä oli ihan sama ongelma olin tosi riippuvainen mun miehestä, en kestänyt että se oli töissä ja että välillä se halus olla omien ystävien kanssa. Se oli jotain ihan järkyttävää, jos en saanut olla mun miehen kanssa... (Tietysti sekin vaikutti että olin muuttanut kotipaikkakunnalta 500kilsan päähän mieheni kotipaikkakunnalle. Yleensä nähtiin viikonloppuisin ja arkena aina vasta yhdeksän jälkeen.)5vuotta me oltiin yhdessä. Mutta en mä silloin tajunnu että olin niin riippuvainen siitä. Mies ei enää jaksanu kattella mua ku olin mikäkin raivopää vapaapäivinä. Huusin ja itkin (SÄÄLITTÄVÄÄ) viis vuotta se jaksoi sitä mutta sitten sillä tuli raja vastaan. Se jätti mut, ja se vasta oli kauheaa. Musta tuntui että mun elämällä ei ole mitään tarkoitusta, yritin itsemurhaakin. olin hetken sairaalassa. Ja sieltä sain apua tähän mun riippuvaisuuteen. Nyt päässyt yli siitä miehestä ja riippuvaisuudesta aikaa meni 8vuotta. nyt uusi mies (pystyin aloittamaan seurustelun vasta 2 ja puolen vuoden jälkeen erosta) en ole enää riippuvainen nykyisestäni. Hän harrastaa jääkiekkoa ja matkustelee aika paljon sekä toimii opettajana koulussa. Itsella paljon ystäviä ja harrastuksia. Ostimme juuri mökin ja käyn siellä kun hän on pelimatkoilla, hän tietää menneisyydestäni ja tietää, että olen joskus ollut todella riippuvainen eksästäni, joten hän muistaa lähettää aina viestin miten on pelissä käynyt ja koska suurinpiirtein tulee kotiin. Se tuntuu mukavalta ELÄMÄ HYMYILEE. Kyllä riitelemme uuden mieheni kanssa mutta ne ovat erilaisia EI AHDISTUSTA JA SITÄ HILLITÖNTÄ RAIVOA ENÄÄ, mitä oli entisen kanssa, kun en kestänyt olla erossa hänestä. Rakastan nykyistäni todella paljon, mutta en ole riipuvainen hänestä, ihanaa olla normaalissa parisuhteessa.Ja en ole enää sairas. Kaikkea hyvää sinulle ja yritä löytää oma apusi ajoissa ettei sinulle käy kuin minulle. Että yrität tappaa itseäsi, koska kaikki riippuvuudet on parannettavissa, jos vain löytyy sitä tahdon voimaa :)
- HD3000
Mielummin kuin mies lyö naista
- näin se menee likka.
Meikäläinen paukattais takasin jos ämmä löis.
No sitähän se riitely monesti on, otetaan vähän rähinä viinaa, muistellaan vanhoja, sitten haukutaan, rikotaan tavaroita, huudetaan, lyömistä puolin ja toisin sitten kytät tilanetta rauhoittaa ja toinen lähtee putkaan yöksi ja aamulla sovitaan ja ollaan katuvaisii.
Eihän toi vielä niin vakavaa ole. Niin pitkään kun toinen ei puukkoa ota esiin niin pieni turpasauna nyt on elämää.
Mutta kyllä se sinunkin kuuluis pieni koulutus saavan mieheltäs kun sitä menet läiskii. Jotkut ukot kyllä antaa itteensä hakata kaikki eivät vaan pistää sulle kahtakauheemmin takas. Että muista se kun menet toista lyömään. Ei kannata sitten itkeä sitä. - hissukka vai Mies
Miehes on aika lailla tossun alla kun ottaa akaltaan iskuja. Itse kyllä jo jättäisin mokoman hissukan.
- Beat It
Sinuako ei kukaan ole koskaan lyönyt?
- aaaaaaaaaaaaa
On varmasti hyvä asia sinun oman mielenterveyden kannalta käydä terapeutin kanssa keskustelemassa asioista ja saada sitä kautta uusia eväitä parisuhteeseen. Mikäli et todellakaan ole aiemmin ollut väkivaltainen miestäsi kohtaan uskon kyllä että keskustelemalla asiat selviävät eikä suhteeseenne tule mitään pysyvää vahinkoa. Kun seuraavan kerran näette niin anna miehellesi vähän pimppiä niin eiköhän se suhde ala taas siitä rullaamaan.
- jupasta juu
Melko keskenkasvuiselta kuulostaa toimintasi. Pitäiskös kasvaa aikuiseksi ensin tuo vuodatuksen keskeltä.
- Hae apua !!!!!
Hei haloo!!! nyt hakemaan apua. Sinulla on kysymys nyt kyllä aivan jostain omasta kenties lapsuudesta kumpuavista jutuista. Oletko tullut hyjjätyksi äitin tai isän tai molempien taholta kenties. Onkohan miehesi nyt sijaiskärsijä koska ilmeisesti jostain hylkäämisen kokemasta on sinulla kysymys kun olet erossa miehestäsi. Isää ja äitiä kun ei voi lapsi lyödä!!! että saako ne lyönnit nyt sijaiskärsijänä miehesi. Mietipä miltä tuntuu kun mies hommaa teille elantoa, tulee kotiin ja saa turpaan. Eikä AUTA vaikka vaihdat miestä ellet päivitä omaa minääsi raiteilleen Tuollaisella käytöksellä on tapana laajentua ja joskus käy niin että tulee tehtyä semmoinen teko , ettei tarvi sen jälkeen enää toista hakata, eikä pysty anteeksi pyytelemään....
- mummeli 80
Niin nykyaikana on Koirat hän ja ihminen se.
- Ni.
Et paha ole, vaan tasapainoton.
Yrittäkäähän kasvaa aikuisiksi:-)
- Epäterve Suhde
Ei kuulosta terveeltä touhulta/parisuhteelta. Opettele olemaan onnellinen yksinäsi - muuten suhteenne kariutuu melko varmasti.
Ainut ihminen joka voi tehdä sinut onnelliseksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi, on Sinä Itse. - kfkqodk
Iha sama mitä teette jumala tuomitsee meidät kaikki lopulta olimmepa minkälaisia tahansa.
- näinmeillä
ei haittaa vaikka löit miestäsi oikeus on puolellasi miehesi oli vaan liian heikko naisen lyönneille naisen lyönnin kestää tosi mies ei mikään pojan kloppi tämä on arkipäivää välillä tulee turpaan joskus tulee myös namia
- sitä vaan että
Toivottavasti ihmiset ovat laittaneet merkille että alk. viesti on vuodelta 2007. Eli aloittaja ei ainakaan ehkä enää täällä pyöri.
- pepaa
Anna kakkoseen ni mieli paranee ja saat anteeksi
- SannaSie
Aloittajalle, ja ehkä joillekin muillekin, ketkä omaa väkivaltaista käytöstään ihmettelee, suosittelen ammattiavun pariin kääntymistä. Ei kai tuollaiset vähän mysteeriseltä kuulostavat väkivaltakimpoilut muuten itsellekään selkiä.
Kyllä se on nimittäin tosi outoa, jos pitää toista "maailman parhaimpana ja kultaisimpana" ihmisenä, ja silti menee tinttaamaan tällaista ihmistä päähän.
Naisille on Väkivalta-apua -palvelu ja sieltä on monet naiset kerrotun ja luetun mukaan saaneet apua. Löytyy tuolta www.vakivalta-apua.fi - 9+6
Lopeta ne e-pillerien popsiminen niin hormonitkin tasaantuu
- aihitto
aika paljon naisilla on väkivaltaista käytöstä nykyään.
kälyni löi minua viimekesänä alkoholinvaikutuksen alaisena ja en olisi sitä hänestä koskaan uskonut.mutta piilevää kai sitten ollut väkivaltainen käytös siihen saakka.ja toistuu varmasti toistekin tuo käyttäytyminen näiden kohdalla. Moikka!
Henkisesti toi sattuu pahasti,silloinen nainen löi haukkui,puri,uhkasi veitsellä,heitti ruoat pitkin seiniä...mä olen 188cm ja ihan kondiksessa...yksi isku ja kaikki olisi loppunut...mä vaan istuin sen rääpäleen vatsan päällä ja pidin käsistä kiinni missä oli esim. sakset!
Ikinä en ole naista lyönyt enkä pakottanut mihinkään vaikka mua nimitetty "Alfa-urokseksi" olen siitä onnellin vielä tänäänkin vaikka ikää on tullut tosi vasta 50 mittarissa.
Jossain mättää jos näin käy ja käsittääkseni se naisten väkivaltaisuus on vasta nykyjään nostettu esiin....sen sanon ÄLÄ OTA NAISELTA ISKUJA JA MISSÄÄN NIMESSÄ ÄLÄ ITSE LYÖ!!!..jep huusin koska mulla on näistä katkerat kokemukset.Yleensä vaan se viina on se mikä laukaisee naisen väkivaltaisuuden...ja ehkä edelliset traumat...
En osaa neuvoa,mutta huolestuttavaa kun tulee iltavuorosta himaan ja nainen istuu kädet ristissä ja alkaa rekkuamaan....tsemiä jätkät ja aloittajalle jos et halua ammattiapua olet heikoilla
sori nää typot mutta v*ttumainen skrivat luurilla näin pitkiä stooreja.....
P.S Aloittajalle sen verran että tunnet katumusta mutta pelkäät että niin käy uudestaan???Up to You now....- Psygologiaa
Meilläkin oli suhteen alkutaival aikaa rankaa kun en ollut nähnyt normaalia perhemallia lapsuudessani. Pitää alkaa muuttamaan itseään eikä toista ihmistä.
Läheisriippuvuudesta pitää päästä irti tai ei mikään suhde toimi.
Arvaappa vain kuinka hullu noita-akka moni nainen on ja karkottaen sillä miehensä vaikka kuinka "rakastaisi". Rakkautta ei ole toisen kahlitseminen.
Mene lapsuuteesi ja minkälainen oli vanhempiesi malli ja perhe- elämä. Haetko kenties sieltä malleja?
Minulla mies oli töissä ulkomailla suhteen alkuvaiheessa kuukausia ja oli siinä opettelemista olla yksin vaikka oli suhteessa. Se kasvatti henkisesti. Mikä ei tapa niin se vahvistaa. Olemme olleet yhdessä kolmekymmentä vuotta vaikka se alkutaival oli vaikeeta. Itsensä kasvattamisella ja itsetutkiskelulla se onnistui. - Teuvo P
Toi on ihan normaalia, vaikkei hyväksyttävää. Minunkin vaimo raivoaa vähän väliä kun olen ollut poissa (tai poissaoleva). Minä oikein toivon, että hän löisi minua riidan aikana, koska sitten hän yleensä lopettaa raivoamisen ja huudon. Olen harrastanut itsepuolustusta ja osaan ottaa iskut vastaan niin, ettei satu mitään. Mieluummin otan nyrkistä kuin kuuntelen huutoa ja valitusta.
- Miehelle uui työ/ero
Psykologiaa lukeneet tietävät, että väkivalta on ihmisen luonnollinen defenssi tilanteeseen, jota hän ei kestä. Eriasia on täysin, onko se hyväksyttävää(ei tietenkään). Väkivaltaisuuteen liittyviä ongelmia onkin lähestyttävä tältä kannalta, jotta väkivaltaa käyttänyt ei keskittäisi voimavarojaan vain itsensä syyllistämiseen, vaan siihen, MIKSI hän teki näin. Mistä kumpusi niin suuri uhka ja avuttomuus, että se sai ihmisen puolustautumaan kauhealla keinolla?
Luulen, että ap:n tapauksessa hän koki/kokee hylätyksi tulemisen uhkaa ja pelkoa siitä, että toinen ei oikeasti häntä rakasta, vaan pysyy suhteessa muuten vain, koska mies ei halua viettää hänen kanssaan aikaa.
Tässä ei kysytty henk.koht. mielipiteitä tuollaisesta kaukosuhteesta, mutta minun mielestäni tuollainen kaukosuhde ei ole terve. Itsekin ajattelisin asiaa niin, ettei toinen välttämättä rakasta, ainakaan samalla "tapaa" kuin minä, jos toinen ei halua samoja asioita elämältä, eli sitä, että sen ELÄISI yhdessä rakkaimpansa kanssa eikä töissä. Elinpäiviämme ei kukaan tiedä, joten ei suhteessa voi ajatella montaa vuotta, että "sitten kun". Minulle on tärkeää, että toisella ei raja ole tärkein arvo, vaan elämästä nauttiminen. En arvosta rahaa juurikaan, eikä minulla ole tippaakaan kunnianhimoa. Sellaiset ahneet ihmiset ovat minusta suorastaan typeryksiä.
Aloittajaa varmaankin ahdistaa, että hän itse ei ole onnellinen suhteessa noin, mutta ei osaa lähteäkään siit,ä kun niin toista rakastaa. Täysin ymmärrettävää.
Ymmärrettävää on myös, että on vihainen miehelle asiasta, että hän joutuu kuluttamaan elinpäiviään ikävän, pettymyksen ja surun merkeissä.
Minusta ainoat vaihtoehdot tässä ovat ero, taikka se, että mies etsii työn, jossa on normaalissa määrin paikalla parisuhteessa. Parisuhde on valintoja. Onneksi heillä ei ole lapsia.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies kateissa Lapualla
Voi ei taas! Toivottavasti tällä on onnellinen loppu. https://poliisi.fi/-/mies-kateissa-lapualla1176096Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta334217- 823372
Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä183006Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2582120Joo nyt mä sen tajuan
Kaipaan sua, ei sitä mikään muuta ja olet oikea❤️ miksi tämän pitää olla niin vaikeaa?882014Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui441892- 1441819
Olipa ihana rakas
❤️🤗😚 Toivottavasti jatkat samalla linjalla ja höpsöttelykin on sallittua, kunhan ei oo loukkaavaa 😉 suloisia unia kau81706Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu881579