On jäännyt teille mieleen.
Mulle vuosi 1965, ja Heikki Kahila Tv: uutisista kertoi Heinäkuussa:Se outo ilmiö taivaalla on aurinko.
Sinä talvena Helsingissä ei ollut lunta.
Vartiokylän lahti talvella kuitenkin jäässä.
Ehtiikö jäätyä tänä vuonna? VEIKKAUS.
Alokas 1945
Mulle vuosi 1965, ja Heikki Kahila Tv: uutisista kertoi Heinäkuussa:Se outo ilmiö taivaalla on aurinko.
Sinä talvena Helsingissä ei ollut lunta.
Vartiokylän lahti talvella kuitenkin jäässä.
Ehtiikö jäätyä tänä vuonna? VEIKKAUS.
Alokas 1945
Vastaukset 8
Vanhimmat
tammikuu 1971. Kävimme silloin Tukholmassa ja oli yhtä lämmin kuin nyt. Lumi tuli joskus helmikuussa. Talvi 1987 on myös jäänyt mieleen. Silloin oli niin kova pakkanen, että auton lämmityslaitteen johto mureni pieniksi paloiksi. Materiaalia ei ollut tarkoitettu niin kylmään ilmastoon. Sain liikkeestä uuden. Ainoa kerta, jolloin auto ei lähtenyt käyntiin työpaikalla, lapset piti hakea taksilla hoitopaikasta.
Täytin helmikuussa -87 50 vuotta. Asuimme omakotitalossa ja putket olivat jäätyneet.
Sanoin 14-vuotiaalle veljenpojalleni, että katsopas ulkolämpömittaria hyvin tarkkaan nyt, sillä uskon ettet enää PK-seudulla tule näkemään sellaisia lukemia. Mittari näytti -34.
Tammikuussa 1987 aloitin avantouinnin 32 asteen pakkasessa. Se oli ihanan hirveää. Ja eka kerran hoksasin, että pölypunkkeja täytyy tappaa. Haalasin petivaatteet ja villavaatteet vuorokaudeksi parvekkeelleni ja menin yökylään. Tulipalopakkasia piisasi viikkotolkulla ja punkkisotaa pidettiin laajalla rintamalla. Sittemmin kyseistä taistelua on käyty aina hirmupakkasten aikana.
Harmillista kun ilmasto lämpenee ja talvet tulevat tämmöisiksi lällyiksi. Mistä niitä avantoja saadaan? Ja punkit valtaavat maailman.
ollut vaikeaa edes tuulettaa vaatteita paljaan taivaan alla. Olen ainakin kerran talvessa vienyt matot hangelle kuten ennen vanhaan. Annoin naapurille joululahjaksi siivouksen ja marraskuun alussa vein matot hangelle, onneksi vein silloin, myöhemmin ei olisi ollut mahdollista. Nyt tuli mieleeni, että 1980 kevättalvella maalis-huhtikuussa odotin esikoistani. Minulla oli vapaata, kun vuosiloma piti pitää etukäteen. EteläSuomessa oli valtavan hienot hankikannot ja aurinko paistoi. Viiletin hangilla ja kätilö varoitti, että voi käydä pahasti. Silloin ei käynyt, mutta myöhemmin esittelin lapsille kuinka äiti luistelee hangella. Menin hurjaa vauhtia, tuli savikokkare eteen ja lensin. Tuli valtava mustelma lantioon. Luut kestivät ehken siksi, että otin silloin tällöin kulauksen kalanmaksaöljyä. Voikohan täällä etelässä enää viilettää hankikannolla?
Oli tosi kylmää monta kuukautta yhteen menoon. Asuin silloin Kainuussa ja jouduin hakemaan poikani 42 km:n päästä kotiin. Esilämmitin autoni johdon päässä, pukeuduin turkkiin ja vinkkeleihin (=huopikkaat) ja turkisrukkasiin. Peffan alle laitoin vielä tyynyn. Tuntui kuin auton renkaat olisivat olleet nelikulmaiset!
En uskaltanut sammuttaa moottoria pojan kaverin luona, vaan läksimme heti ajamaan kotiin samantien. Asteita oli tuona päivänä -43!
Olin pannut toisella vuodella olevan lapseni nukkumaan parvekkeelle, pussiin ja paksun lampaantaljan alle, niin että hänellä oli ihan lämmin. Pussin sisällä oli ohut, sisävaatteeksi tarkoitettu villavaate. Lapsi ei millään nukkunut sisällä päiväunia, niin että oli pakko panna hänet siihen pakkaseen ja viimaan parvekkeelle.
Juoksin sillä aikaa kulman taakse maitokauppaan.
Palatessani kuulin jo kaupan ovelle muksun kiljunnan! Lähdin juoksemaan kotiin, kolme kerrosta ilman hissiä, syöksy parvekkeelle. Lapsi oli avannut pussin, työnnellyt pois lampaantaljan ja istui ohuessa sisävaatteessaan sinipunaisena ja jäätymäisillään. Onneksi oli kovaääninen!
Ja onneksi ei ollut kiivennyt ylös ja pudonnut pois vaunuista.
Pidin häntä sylissäni ja puhaltelin lämpöä hänen kohmeisiin käsiinsä. Oli todella ihme, kuinka nopeasti niin pieni ihminen taas lämpeni! Hetken kuluttua oli jo ihan kunnossa, vihaisena vain, kun piti minua tietenkin syyllisenä tilanteeseensa.
tarkalleen, mutta 60luvun alkuvuosia se oli kun kainuussa oli yli 40 asteen pakkasia usein. Korkein lukema oli -47 astetta useassa eri mittarissa, että kyllä se oli uskottava.
meri jäätyä Hesan edustalla. Olin hesalainen 1960-luvun lopulla. Viikissä hiihdettiin jäällä ja otettiin aurinkoa. Suomenlinnaan oli jäätie, jota pitkin autot ajoivat ja kansa käveli sankoin joukoin. Nykyään aallot loiskuvat vuodenajasta riippumatta.