....jäikö jotain lausumatta....ehkä..tekemättäkin? Oletko koskaan miettinyt sitä?
Kun lähdin
viimeksi luotasi...
121671
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei voi olla miettimättä. Asioita miettii, vaikka kaksi niin erilaista. Silti vain ajattelee. Mitä tehdä? Enempää tähän en uskalla laittaa, jos oon ihan erehtynyt henkilöstä.
sujut. Et olisi voinut enää tehdä mitään sellaista, jolla olisit voinut korjata tahattomat loukkauksesi. En ole niin vahva sisimmässäni kuin luulet. Enkä näytä, vaikka jokin sanomisesi loukkaa. Paluuta niihin "pumpuli" tunnelmiin ei enää ole.
oot erehtynyt henkilöstä tai sitten mä olen erehtynyt. Mulla ei ole tapana kirjoittaa tänne. Nyt poikkeus, sillä toi vastaus, minkä sait, oli hämmentävä. Voin kuvitella, että ajattelet sen olevan multa. Mutta mulle voi kirjottaa ihan omalla nimimerkillä ihan mun omaan sähköpostiin tai lähettää viestin ihan omasta puhelimesta omaan puhelimeeni tai soittaa ihan omasta numerosta tai vaikka tulla ihan livenä käymään. Tai olla tulematta, kirjoittamatta tai soittamatta. Your choice. Voithan sä tännekin kirjoittaa, mutta älä odota, että vastaan.
Jos ehkä oikein aavistan kuka olet, parempi vaieta sanomisensa saman tien tähän. Hyvä kun ilmoitit. :) Ystävällisesti tehty, jos oikein tunnistin.
j
samoin tekemättä jäi... paljonkin. Olen miettinyt sitä, että miksi päästin sinut menemään niin helposti... uskoinko liikaa rakkauden voimaan ja siihen, että vapaus valita ja selvittää ajatukset itse, omassa rauhassasi tuovat sinut lopulta kuitenkin luokseni?
Mietin, että saankohan enää koskaan tilaisuutta sanoa ja tehdä näitä asioita sinulle?
Onko vahva tunne sisimmässäni siitä, että tulet takaisin väärässä?
En ihan tarkkaan tiedä ymmärsinkö tuota väärässä, jota tarkoitetaan. Kai väärää asennetta mielialaa tai jotain muuta? Mä en osaa sanoa kuin vain tämän, että kun tarpeeksi paljon ei voi luottaa ja lopulta jää yksin. Silloin kaikkein helpointa on olla yksin kuin yrittää esittää jotain muuta ja vielä epäonnistua jonkun tunyemattoman naisen kannsa. Juuri tuolloin tulee se tunne kun on yksin, että miksei voi sinulle antaa edes sitä yhtä mahdollisuutta edes yhtä toivomaasi iltaa. Onko se itelle niin vaikeaa myöntää mitä oikasti haluaa. Juuri tuota olen miettinyt enkä jaksaisi keskittyä mihinkään, koska mietin sinua. Olet paljon enemmän kuin ajatuksen arvoinen. Olet oikeasti siinä ja se pelottaa ja samalla antaa niin paljon toivoa ja kunpa iteltä sitä rohkeuttakin löytysi. Myönnän että olen ollut aika lapsellinen kun rohkeus tuntuu epätoivosena riittävän jos jonkinlaiseen naiseen, kun en uskalla katsoa taakse ja nähdä kenelle oikeasti kuuluisi antaa elämäänsä. Valaiseekohan tämä? Toivottvasti toisi mukanaan toivoa ja valoa?
Kunpa saisit tilaisuuden. Ei oikein vieläkään ymmärrä mitä tarkoitaa väärässä. Jos väärässä tarkoittaa, että kuvittelen jotain ihan käsittämätöntä, niin sellaista ei tarvi pelätä. En odota mitään muuta paitsi että jos voi saada tilaisuuden, niin ei saa ajatella ja suunnitella liikaa ja tuoda sillä tavoin toiselle paineita. Kyllä sekin on jo paljon, että voi luottaa että toinen ei ole varattu tai piilottele jotain toista, vaan on ihan oikeasti vain kaksi ihmistä. Jotenkin uskon, että tuollainen on sulle itsestään selvää. Valitettavasti tuokaan ei kaikille tunnu olevan selkeää.
Näin ajattelen ja uskon että sinussa on siksi jotain niin arvokasta, koska koet kelpaan sinulle, vaikka itse olen ajatellut ettei voi kelvata ja aina pelännyt, että jospa ei riitä ja siksi olisi jotenkin vääränlainen. Sellainen ei toivo paljoa, joka on saanut joskus jonkun toisen kanssa pettyä vähemmästäkin ikävistä asioista. Olet silloin parhaimmillasi kun olet vähän hassu. Olet juuri silloin niin ihana ja siksi sinusta edeleen pidän ja sinua kaipaan. Pidän sinusta myös vakavana, mutta eniten ehkä pidän siitä herkkyydestä, johon ei löydy sanoja. Nyt ehkä tämä riitttää. Missä sitten ikinä oletkaan.
Tauko. Täytyy hoitaa arkisia ja tylsiä askareita. yritän vielä tänään ehtiä uudelleen tänne.
Meillä jäi liian paljon sanomatta. Olet välillä vaivautunut seurassani.. ja et sano minulle asioita suoraan. Voi anna minulle suora vinkki. Sellainen että tiedän sinun yhä haluavan minua! Vaikka silloin sanoitkin olevasi vain ystävä. Ja minä sanoin etten muuta olisi halunnutkaan.
Anteeksi erehdyin täysin henkilöstä. Asia selvisi äsken, joten en tänne enempää enää mitään laita, kun kohde oli väärä. Anteeksi erehdykseni!
Tuohon ilmestyi tuollainen teksti:
"oot erehtynyt henkilöstä tai sitten mä olen erehtynyt. Mulla ei ole tapana kirjoittaa tänne. Nyt poikkeus, sillä toi vastaus, minkä sait, oli hämmentävä. Voin kuvitella, että ajattelet sen olevan multa. Mutta mulle voi kirjottaa ihan omalla nimimerkillä ihan mun omaan sähköpostiin tai lähettää viestin ihan omasta puhelimesta omaan puhelimeeni tai soittaa ihan omasta numerosta tai vaikka tulla ihan livenä käymään. Tai olla tulematta, kirjoittamatta tai soittamatta. Your choice. Voithan sä tännekin kirjoittaa, mutta älä odota, että vastaan."
Juuri tuosta tekstistä tajusin, että ehkä olen täysin erehtynyt henkilöstä. Enempää tähän ei voi laittaa, koska kaikki tän näkevät.
tavata toisenne. Ehkä tämä ei ole paras paikka kaivata rakastamaansa henkilöä, vaikka tietysti pystytte pitämään henkilöllisyyden täysin tuntemattomana. Näin ulkopuolisena ajattelen, että jos toisenne tunnette, sopikaa asianne ja kertokaa tunteenne esimerkiksi puhelimen välityksellä tai tavatkaa toisenne kasvotusten. Onnea teille!