Mä tällä hetkellä tavallaan kiusaan, tai oikeestaan loukkaan mun ystävää, sellasella tietyllä tavalla. Tavallaan kaduttaa, mutta en silti varsinaisesti ole pahoillani, sillä mielestäni hän ansaitsee sen.
Stoori: hän hylkäsi minut ja vaihtoi "suosituimpiin" piireihin. Nykyään olemme juttelutasolla, mutta jos hän on uusien ystäviensä kanssa, he haukkuvat minua. Olen puhelias ja avoin, mutta sisimmissäni todella herkkä enkä osaa pitää puoliani jos joku tekee esim. juuri näin kun tämä ystäväni. Tapahtumiin liittyy niin paljon muutakin, mutta päästoori on tämä.
En halua rikkoa niitä ystävyydenrippeitä jotka meillä on, enkä halua loukata häntä itsenäni. Siksi loin jonkun muun hänen mieltään pahoittamaan. Että hänkin saisi tuntea, miltä tuntuu kun hylätään uusien ystävien takia. Luin pojan. Nettijätkän. Loin tälle tyypille, "Tuomolle", sähköpostin, keksin hienon henkilöllisyyden, tein kaiken yksityiskohtaisesti vaikka omatunto vähän kolkuttelikin. Aloitin tämän pari viikkoa sitten. "Tuomo" sai kaverini mailiosoitteen tämän kotisivuilta ja halusi ruveta mailailemaan. Nyt "Tuomo" mailailee kaverini kanssa melkein joka päivä. vaikka te pidätte tätä kamalana ja hirveänä, mitä se onkin, minä en voi sille mitään että joka kerta kun kaverini haukkuu minua parempien, ihanien, suosittujen ystäviensä kanssa, tunnen vain suurta riemua ja tyydytystä, sillä MINÄ kusetan häntä eikä hän edes tiedä siitä mitään! Joka kerta kun hän kertoo "Tuomosta" ja siitä, kuinka ihana ja komea "Tuomo" on (annoin erään toisen jätkän kuvan...) niin tunnen saatananmoista tyydytystä.
Mutta on mulla tarkoituskin. Kun se on täytetty, niin tunnen olevani sinut kaverini kanssa, ja voin antaa anteeksi sen, että hän oli minulle niin kusipää. Eli: vähän ajan päästä "Tuomo" käy katsomassa kaverini luokkakuvaa, ja kehuu kuinka ihana kaverini on. Kaverillani ei ole koskaan ollut jätkää missään muodossa, milläänlailla, mitenkään. Ei kukaan edes käsittääkseni ole "tykännyt" siitä, koska se osaa olla niin julma kaikille ihmisille... Anyway, tiedän tämän siis olevan kaverini heikko kohta. "Tuomo" kehuu kaveriani kauniiksi ja haluaa tavata. Ja sitten tulee pommi: "Tuomo" kysyy, kuka onkaan tuo tyttö teidän luokalla, joka seisoo luokkakuvassa siellä ja siellä. Näytän tietysti omaa kuvaani. "Tuomo" sanoo, että haluaisi "tytön mailin, onko hän kiva, hän näyttää mukavalta, saisinpa tutustua häneen, anna maili ole kiltti...!!!" Tässä vaiheessa minä kerron kaverilleni, että Tuomo ja minä olemme olleet paljon yhteydessä ja soitelleetkin ja hän on aivan ihana tyyppi. Pikkuhiljaa "Tuomo" lopettaa kaverilleni kirjoittelun. Käyn jossain vaiheessa toisilla ystävilläni joka asuu samassa kaupungissa kun tämä "Tuomo" ja kerron kaverilleni että aion tavata Tuomon siellä. Kun tulen takaisin, olen mukamas niin lovessa ja rakastunut ja yhdessä Tuomon kanssa. Kun kaverini oikein tuntee itsensä nollaksi, kuten minä olen tuntenut monta kuukautta, pistän Tuomon kanssa poikki, välimatkan takia.
Kamala juoni vai mitä?? Mutta uskon, että pystyn sen toteuttamaan. Olen hyvä näyttelijä ja valehtelija, joten en jää niistä kiinni jos en ihan onnettomaksi rupea. Tää on hirveetä kaverille, mutta tää tilanne missä mä oon jo ikuisuuden ollu... Se ansaitsee tän! Jos mä suutun sille, se ei kuuntele, koska ei välitä ikinä mun puheista mitään. Mutta jos joku komea poika valitsee mut, eikä sitä, niin ehkä se iskee sitä sydämeen ja mä haluan satuttaa sitä, niin paljon se on mulle tehnyt pahaa.
Miks mä kerron tän teille?? Ehkä siks, että mä haluan kertoa jollekulle mun nerokkaan juonen, kukaan ei sitä tiedä. Haluan myöskin kuulla teidän kommenteja tästä. Haukkukaa, jos siltä tuntuu. Tiedän että tää ei oo hyvä tapa hoitaa asioita. Mutta mä en keksi mitään muuta keinoa hoitaa tätä juttua niin, että mä en loppuelämääni itkis sitä, että oon huonompi kun ne uudet ystävät. Nyt ainaki oon parempi kun kaverini, ja vielä komean jätkän mielestä. Olen parempi valinta.
Tai ainakin kaverini uskoo niin.
Meen takaisin nautintoon, mailaamaan "Tuomona".
Stoori: hän hylkäsi minut ja vaihtoi "suosituimpiin" piireihin. Nykyään olemme juttelutasolla, mutta jos hän on uusien ystäviensä kanssa, he haukkuvat minua. Olen puhelias ja avoin, mutta sisimmissäni todella herkkä enkä osaa pitää puoliani jos joku tekee esim. juuri näin kun tämä ystäväni. Tapahtumiin liittyy niin paljon muutakin, mutta päästoori on tämä.
En halua rikkoa niitä ystävyydenrippeitä jotka meillä on, enkä halua loukata häntä itsenäni. Siksi loin jonkun muun hänen mieltään pahoittamaan. Että hänkin saisi tuntea, miltä tuntuu kun hylätään uusien ystävien takia. Luin pojan. Nettijätkän. Loin tälle tyypille, "Tuomolle", sähköpostin, keksin hienon henkilöllisyyden, tein kaiken yksityiskohtaisesti vaikka omatunto vähän kolkuttelikin. Aloitin tämän pari viikkoa sitten. "Tuomo" sai kaverini mailiosoitteen tämän kotisivuilta ja halusi ruveta mailailemaan. Nyt "Tuomo" mailailee kaverini kanssa melkein joka päivä. vaikka te pidätte tätä kamalana ja hirveänä, mitä se onkin, minä en voi sille mitään että joka kerta kun kaverini haukkuu minua parempien, ihanien, suosittujen ystäviensä kanssa, tunnen vain suurta riemua ja tyydytystä, sillä MINÄ kusetan häntä eikä hän edes tiedä siitä mitään! Joka kerta kun hän kertoo "Tuomosta" ja siitä, kuinka ihana ja komea "Tuomo" on (annoin erään toisen jätkän kuvan...) niin tunnen saatananmoista tyydytystä.
Mutta on mulla tarkoituskin. Kun se on täytetty, niin tunnen olevani sinut kaverini kanssa, ja voin antaa anteeksi sen, että hän oli minulle niin kusipää. Eli: vähän ajan päästä "Tuomo" käy katsomassa kaverini luokkakuvaa, ja kehuu kuinka ihana kaverini on. Kaverillani ei ole koskaan ollut jätkää missään muodossa, milläänlailla, mitenkään. Ei kukaan edes käsittääkseni ole "tykännyt" siitä, koska se osaa olla niin julma kaikille ihmisille... Anyway, tiedän tämän siis olevan kaverini heikko kohta. "Tuomo" kehuu kaveriani kauniiksi ja haluaa tavata. Ja sitten tulee pommi: "Tuomo" kysyy, kuka onkaan tuo tyttö teidän luokalla, joka seisoo luokkakuvassa siellä ja siellä. Näytän tietysti omaa kuvaani. "Tuomo" sanoo, että haluaisi "tytön mailin, onko hän kiva, hän näyttää mukavalta, saisinpa tutustua häneen, anna maili ole kiltti...!!!" Tässä vaiheessa minä kerron kaverilleni, että Tuomo ja minä olemme olleet paljon yhteydessä ja soitelleetkin ja hän on aivan ihana tyyppi. Pikkuhiljaa "Tuomo" lopettaa kaverilleni kirjoittelun. Käyn jossain vaiheessa toisilla ystävilläni joka asuu samassa kaupungissa kun tämä "Tuomo" ja kerron kaverilleni että aion tavata Tuomon siellä. Kun tulen takaisin, olen mukamas niin lovessa ja rakastunut ja yhdessä Tuomon kanssa. Kun kaverini oikein tuntee itsensä nollaksi, kuten minä olen tuntenut monta kuukautta, pistän Tuomon kanssa poikki, välimatkan takia.
Kamala juoni vai mitä?? Mutta uskon, että pystyn sen toteuttamaan. Olen hyvä näyttelijä ja valehtelija, joten en jää niistä kiinni jos en ihan onnettomaksi rupea. Tää on hirveetä kaverille, mutta tää tilanne missä mä oon jo ikuisuuden ollu... Se ansaitsee tän! Jos mä suutun sille, se ei kuuntele, koska ei välitä ikinä mun puheista mitään. Mutta jos joku komea poika valitsee mut, eikä sitä, niin ehkä se iskee sitä sydämeen ja mä haluan satuttaa sitä, niin paljon se on mulle tehnyt pahaa.
Miks mä kerron tän teille?? Ehkä siks, että mä haluan kertoa jollekulle mun nerokkaan juonen, kukaan ei sitä tiedä. Haluan myöskin kuulla teidän kommenteja tästä. Haukkukaa, jos siltä tuntuu. Tiedän että tää ei oo hyvä tapa hoitaa asioita. Mutta mä en keksi mitään muuta keinoa hoitaa tätä juttua niin, että mä en loppuelämääni itkis sitä, että oon huonompi kun ne uudet ystävät. Nyt ainaki oon parempi kun kaverini, ja vielä komean jätkän mielestä. Olen parempi valinta.
Tai ainakin kaverini uskoo niin.
Meen takaisin nautintoon, mailaamaan "Tuomona".
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tota joo...Mulla on saman kaltane stoori et mun kaveri hyklkäsi mut mut ei kokonaan tarkotan sitä ny ku olen kasil ja ooon mun kaverin kaa samal luokal ni sain sielt heti uusii kavereit ja mun kaveri ja mun luokkalaiset oltii kaikki kavereit siis tavallaan yhteiset kaverit ni meijän oli pakko olla puheväleis... Kyllä meille tul riitoja ja tappeluit olin sillo seiskal ny me ollaan jo niin sanoittuja melkein bestiksii...Tarkotin vaa et tossa seiskaluokan alussa olisin monta kertaa toivonut että minulla olisi ase tai joku muu tappoväline mukan! Kamalaa vai mitä? Nykyää kaikki on onneksi hyvin. :) Ehdotan että lopetat noi mailit ja sovit asian kunnolla!!! Jos kaverisi sais tietää ni te ette varmaa ois puheväleis ainakaan vähään aikaan... Temppii sulle.=)
Oli paljon ovelampi kuin kuvittelin, aattelin että aiot vaan yht-äkkiä lopettaa kirjoittelun niinkuin "Tuomo" olisi kyllästynyt, tai jsp... Mutta tuo oli tosi hyvä, ja jos kaverisi on semmoinen kuin kerroit, niin se kyllä ansaitseekin tuon. Tosin sun ei ehkä kannata kertoa juontasi kaverillesi missään vaiheessa tai teidän kaveruus saattaa päättyä... =(
Mutta sä ammut vähän yli tuolla lopussa, sä tuskin itkisit kuukauttakaan. Melko varmasti viiden vuoden päästä tuo kaverisi on vain muisto sinulle ja molemmat liikutte jo uusissa piireissä. Niin se elämä vain menee.
hei on elämässä ehkä vähnää tärkeämpiikin asioita kun Tuomoina valekirjoittelu. Mä muistan yläasteelta vai olikohan se lukiosta yhen Tuomon, joka oli oikeesti tosi hyvä tyyppi. Hei joo, no voi jonkun aikaa tollasta peliä pitää, mut älä viitti liian pitkälle juonia tai liian pitkän aikaa vetkuttaa ja pitkittää tollasta tyyliä.
As you know, you see, kerro totuus! Silleen ehkä on mukavempaa kaikin puolin, eikö?
Ei ehkä kandee elämää hirveen pitkään kuluttaa tollaseen, jose i oikeesti oo kunnon syytä. Et o kipee, kaveri ei o kipee, koira ei o kipee, mummo ei, eikä sisko, veli tai tätikään. Tsilleen. :)