...eilen illansuussa, kahvia keitellessäni, koiratarhasta kuuluvaan ulvontaan. Katsoin tuvan ikkunasta tarhan suuntaan enkä ollut uskoa silmiäni.
Tiijättekö huskymme syöksähteli yhtenä laumana iha vauhkoina tarhan nurkista nurkkiin, kauhialla laukalla.
Vielä kun oikei tarkensin katsetta, nii jotkut sellaset tummat, ehkä puolisen metrii pitkät hahmot veivas ylösalas tarhan nurkis, maasta parin metrin korkeutee ja takas maaha. Koiraparat paineli iha sekopäisinä hahmojen perään, yrittäen napata niitä hampaisiinsa.
Jäi sumpin keitot puolitiehee, kun juoksin kalsarilleni ja paljai jaloi koiratarhalle kattomaa mitä kummaa siellä oikee tapahtuu.
Voitteko aatella, meijän isot ranskanluppakorvakanit olivat kaikki koiratarhas pitämäs kilpailuu kuka uskaltaa istuu kauiten maassa !
Siis tupsuhännät oikas mahottoma kokoset luppakorvasa vaaka-asentoo ja tekivät niistä ropelit! Hirviät kierokset päälle ja kanit nous ilmaan ihaku helikopterit.
Leipälapion kokoset takatassut toimivat peräsiminä!
Voi äiti jos tietäsit, nii pois hakisit,- mietin ittekseni.
Aina ku koirat hyökkäs lähelle, eiku lentoon ja kauhia kikatus perrää- nifffiffnifffiffniffff..... !!!
"Kato, naavaparta! Mie oon Roi Orbisoni!"
-kiljui yhestä nurkasta kani jolla oli mustat aurinkolasit päässään ja koirankakkalapiosta tehty kitara tassuissaan.
"Blyy bai jyyyyyyy...!"
Koirat kimpuu, kani lentoo ja huti.
"Myö ollaa Beeeee Geeeees!!! Steing ölaiv, steing ölaiv- ah-ah-ah-ah- steing ölaiiiiiiiiiiiiiiv!!!"
-lauloi luppistrio toises nurkas.
Huskylauma päälle, kanit kuviolennossa taivaalle ja taas koiranleuvat löi tyhjää.
"Nyt piisaa!!!"- kiljuin nii ett kuusimettä raikui.
" Joka ikine nöpönenä navettaan ja sassii!"
Kieltämättä melko näyttävän näköne lentolaivue kaarsi tukikohtaasa ja laskeutu märehtivien vuohien nessujen eteen.
" This is captain Stubbing, wellcam tu päradais"- ilmoitti yksi ropelikorvista.
"Riviin mars!"- komensin kevyest tuohtuneena.
" Jess sööör!"- raikui vastaus.
" Mikä ihme teitä oikei riivaa, kun tuollaist kiusaa koiraparoille ja meijä kaikkie ystäville kehtaatte tehä?"- tenttasin kaneilta.
" koitaha naavaparta muistella, mikä päivä tänää on"
Aikani pähkäiltyäni hoksasin että tasan vuos sitte tarhast karannu husky laitto näitte kanien isoisän taivaallisimmille porkkanapelloille.
"No joo joo. Vaik nyt onkii vaarinne poismenon vuosipäivä, nii pitäshä teijä säilyttää arvokkuutenne ja kunnioittaa häne muistoaa vähä asiallisemmi ku olemalla kostonhalusii koirille. Ymmärtäisitte et minkäs se husky luonnollee mahtaa. Ettehä työkää kanit omalle luonnollennekkaa minkää voi"- vihjasin kanien tunnettuun lisääntymisviettiin.
Pupulaivue painoi päänsä häpeissään alas ja vaikeni.
Mulkaisin kaneja ja käännyin kannoillani.
Olin juuri lähtemässä navetasta kun yksi kani virkkoi:
" Hei naavaparta. Tee se taas, jooha? Yhe kerra. Sit myö ei enää pyyvetä. Pliiiiiis."
" No hyvä on. Mutta oletteha sit ihmisiks... eiku kaneiks? Ja pijätte korvat alhaalla!
Kanit nyökytteli innoissaan.
Joskus pikkupoikana olin opetellu taidon heilutella korviani, mikä oli meijä kaneist jotenki hauskannäköist ja sai ne iha sekopäisiks.
Seisoin vuohie ja töpöhäntie keskellä naama peruslukemilla ja heilutin korviani. Ensin vuoronperää ja sit tasatahtii.
Kanit meinas räjähtää naurust, mut vuohet makas vierekkäin, silmäluomet puoltangossa, päät nuokkuen, etujalat sievästi ristis ja märehtivät tasatahtiin.
Vuojhilauman vanhin aloitti lakoonisen, väsähtäneen matalan lallatuksen:
""Glose your eyes and i'll kiss you, tomorrow i'll miss youuuu...."
Jätin eläinystävämme jatkamaan illanviettoaan, painoin navetan oven kii, nojasin seinään ja suljin silmäni. Tunsin itteni kovin väsyneeksi.
Oven takaa kuului hiljaine ja matalan syvälline vuohen äänähys:
" Röööyyyyhhh"
Ai nii, se kahvin keitto jäi keske.
Mukavia tammikuisia päiviä teille kaikille.
Tiijättekö huskymme syöksähteli yhtenä laumana iha vauhkoina tarhan nurkista nurkkiin, kauhialla laukalla.
Vielä kun oikei tarkensin katsetta, nii jotkut sellaset tummat, ehkä puolisen metrii pitkät hahmot veivas ylösalas tarhan nurkis, maasta parin metrin korkeutee ja takas maaha. Koiraparat paineli iha sekopäisinä hahmojen perään, yrittäen napata niitä hampaisiinsa.
Jäi sumpin keitot puolitiehee, kun juoksin kalsarilleni ja paljai jaloi koiratarhalle kattomaa mitä kummaa siellä oikee tapahtuu.
Voitteko aatella, meijän isot ranskanluppakorvakanit olivat kaikki koiratarhas pitämäs kilpailuu kuka uskaltaa istuu kauiten maassa !
Siis tupsuhännät oikas mahottoma kokoset luppakorvasa vaaka-asentoo ja tekivät niistä ropelit! Hirviät kierokset päälle ja kanit nous ilmaan ihaku helikopterit.
Leipälapion kokoset takatassut toimivat peräsiminä!
Voi äiti jos tietäsit, nii pois hakisit,- mietin ittekseni.
Aina ku koirat hyökkäs lähelle, eiku lentoon ja kauhia kikatus perrää- nifffiffnifffiffniffff..... !!!
"Kato, naavaparta! Mie oon Roi Orbisoni!"
-kiljui yhestä nurkasta kani jolla oli mustat aurinkolasit päässään ja koirankakkalapiosta tehty kitara tassuissaan.
"Blyy bai jyyyyyyy...!"
Koirat kimpuu, kani lentoo ja huti.
"Myö ollaa Beeeee Geeeees!!! Steing ölaiv, steing ölaiv- ah-ah-ah-ah- steing ölaiiiiiiiiiiiiiiv!!!"
-lauloi luppistrio toises nurkas.
Huskylauma päälle, kanit kuviolennossa taivaalle ja taas koiranleuvat löi tyhjää.
"Nyt piisaa!!!"- kiljuin nii ett kuusimettä raikui.
" Joka ikine nöpönenä navettaan ja sassii!"
Kieltämättä melko näyttävän näköne lentolaivue kaarsi tukikohtaasa ja laskeutu märehtivien vuohien nessujen eteen.
" This is captain Stubbing, wellcam tu päradais"- ilmoitti yksi ropelikorvista.
"Riviin mars!"- komensin kevyest tuohtuneena.
" Jess sööör!"- raikui vastaus.
" Mikä ihme teitä oikei riivaa, kun tuollaist kiusaa koiraparoille ja meijä kaikkie ystäville kehtaatte tehä?"- tenttasin kaneilta.
" koitaha naavaparta muistella, mikä päivä tänää on"
Aikani pähkäiltyäni hoksasin että tasan vuos sitte tarhast karannu husky laitto näitte kanien isoisän taivaallisimmille porkkanapelloille.
"No joo joo. Vaik nyt onkii vaarinne poismenon vuosipäivä, nii pitäshä teijä säilyttää arvokkuutenne ja kunnioittaa häne muistoaa vähä asiallisemmi ku olemalla kostonhalusii koirille. Ymmärtäisitte et minkäs se husky luonnollee mahtaa. Ettehä työkää kanit omalle luonnollennekkaa minkää voi"- vihjasin kanien tunnettuun lisääntymisviettiin.
Pupulaivue painoi päänsä häpeissään alas ja vaikeni.
Mulkaisin kaneja ja käännyin kannoillani.
Olin juuri lähtemässä navetasta kun yksi kani virkkoi:
" Hei naavaparta. Tee se taas, jooha? Yhe kerra. Sit myö ei enää pyyvetä. Pliiiiiis."
" No hyvä on. Mutta oletteha sit ihmisiks... eiku kaneiks? Ja pijätte korvat alhaalla!
Kanit nyökytteli innoissaan.
Joskus pikkupoikana olin opetellu taidon heilutella korviani, mikä oli meijä kaneist jotenki hauskannäköist ja sai ne iha sekopäisiks.
Seisoin vuohie ja töpöhäntie keskellä naama peruslukemilla ja heilutin korviani. Ensin vuoronperää ja sit tasatahtii.
Kanit meinas räjähtää naurust, mut vuohet makas vierekkäin, silmäluomet puoltangossa, päät nuokkuen, etujalat sievästi ristis ja märehtivät tasatahtiin.
Vuojhilauman vanhin aloitti lakoonisen, väsähtäneen matalan lallatuksen:
""Glose your eyes and i'll kiss you, tomorrow i'll miss youuuu...."
Jätin eläinystävämme jatkamaan illanviettoaan, painoin navetan oven kii, nojasin seinään ja suljin silmäni. Tunsin itteni kovin väsyneeksi.
Oven takaa kuului hiljaine ja matalan syvälline vuohen äänähys:
" Röööyyyyhhh"
Ai nii, se kahvin keitto jäi keske.
Mukavia tammikuisia päiviä teille kaikille.
Vastaukset 14
Vanhimmat
sanoisi, ei saisi ihmisparkaa (siis arkoitan itseäni) "rääkätä" tälläisillä jutuilla,jotka nostavat tuon nauru-ja hyväntuulisuusmittarin tuonne ylärajaan asti,melkein possahti yli.
Aiemmin jo sanoin etten malta odottaa sinne pääsiäiseen asti,eikä tarvinnutkaa kun jo nyt taas sain nauraa niin että vedet vaan silmistä valui.
Kyllä mulle se sata vuotta taitaa mittariin tulla kun nauruhan pidentää ikää....
Kiitos taas Noki-Elmeri ...hauska juttu,sulla se on tuo sana-ja mielikuvitus hallussa.
... kun pidit pikku tarinastani. Joskus on hauska kirjoitella kaikennäköistä höpöhöpöä, joiden aiheet tosin kumpuavat täältä omasta pihapiiristä.
Tarinoiden hahmothan ovat melkein kaikki oikeasti olemassa. Värikästä porukkaa :)
menoa riittää navetassa:)
Ja niin kadehdittavan kansainvälistä elukanpuolikasta,osaavat piitlesit ja kaikki.
Ei ne ole vielä sulle ehdottanut,että osta olkaimet!
Ties mitä niillä mielessä,kun toi vanha päkäpääkin sut heitti sananmukaisesti eh laulunmukaisesti ulos karsinasta;)
Toi meijän haskintapainen vaan vinkuu ja kattelee niin kauniisti silmiin,mitähän melodiaa se tavoitteli?
Tiedä.. vaikka "jänis istui maassa"
...itsekin olen joskus ihmetellyt missä vaiheessa tämä porukka on ehtinyt musiikkia kuuntelemaan ja osahan laulaakin jo ihan mukavan kuuloisesti.
Paljon tapahtuu muitakin juttuja, jotka lyövät ällikällään, muttei kaikkea kannata edes kovin syvällisesti jäädä miettimäänkään. ;)
Huskythän ovat tavattoman sielukkaita koiri. Itse ihailen niiden jossain määrin alkukantaista olemustaan, ollen silti hyvin lempeitä. :) Ja ne siniset silmät...
niille vahingossa tai tahalleen,ihan miten vain:)
Elikoitten upeus on siinä,että ovat oppivaisia
ja katsovat mallia..
Huskyt ihan ihania,meillä sellainen ruskeasilmäinen kopio ja sielukas kyyllä,tuhisee jo ihan samalla lailla kuin minäkin:D
...hitsiläinen. Niinhän se muuten onkin.
Nimittäin joskus on navettaan unohtunut radio päiväksi tai jopa koko yöksi päälle! Enpä ole tuota hoksannut aiemmin :)
mutta mieti miten paljon voit syöttiläisille opettaa ilman omaa panosta,senkun vaan kahvia sais torpassa keittää ihan rauhassa:D
...kyllähän nämäkin ystävykset ovat oppineet monessa asiassa varsin omatoimiseksi.
Esimerkiksi vuohet ovat kehittäneet ihan omassa keskuudessaan lypsyteknologiaa siihen malliin että herrat EU:ssa kalpenee.
Enpä kyllä läheskään kaikista systeemeistä arvaa haastellakkaan, voivat ihmiset luulla höppänäksi. :D
sielunsa silmin katselee, kuinka pihapiirisi sulostuttajat kuhisevat mukaansa tempaavissa touhuissa. Ei siinä isännälle ehdi ikävä iskeä sisimpään :)
Innolla odotan mitä metkuja vielä keksivätkään, taitaavat olla tavattoman taiteellisia nämä sinun elämään myönteisesti asennoituneet humoristit...paratiisin pikkuvintiöt :)
...jokainen päivä tuo mukanaan omat kujeensa. Koskaan ei voi tietää mitä pihapiirissä tapahtuu. saatikka lähimetsissä. ;)
Jos järki itselläni säilyy, pyrin kommelluksista kertomaan vastaisuudessakin.
Kyllä tosiaankin taiteellisuutta piisaa tällä sakilla, ehkä vähän liiaksikin.
Pitäisiköhän kertoa mitä oli tapahtunut kerran, kun olin unohtanut omat öljyvärini kaivon kannelle... ? No ehkä joku toinen kerta.
ettei järkikulta voi hukkua kun saa elää noin tapahtuma rikasta elämää :)
Voi kyllä, kyllä pitäisi...tarkoitan siis, ei epäilystäkään, etteikö öljyväreillä olisi saatu aikaan riiviömäisen värikästä maisemaa. Tai mitä lie väreillä tehneetkään, joka tapauksessa sen taulun haluaisin näillä sivuilla nähdä...joskus :)
Näin AIKUINEN keski-ikäinen nainen hymyilee,luettuaan jälleen kerran todella hyvän tarinan:))
Kiitos sinulle Satusetä,miellyttävästä tarinasta:))
...tarvitaan aina tässä maailmassa, olkoon ne sitten pieniä ja hassuja tai jotain suurta kerrontaa. Jokaisessa meissä asuu pieni tarina... :)
Kiva kun tykkäsit kertomuksestani.
se kuvitteli, että se on sertiä