Moi,
Mulla on ihan hassu ongelma. Musta tuntuu, että en yksinkertaisesti saa gradua tehtyä. Aihe on ja työtä oon ajatellut tosi pitkälle, ja kirjoittanutkin jo. Mutta musta tuntuu, ettei gradun tekotapa sovi mulle. Inhosin prosemma ja semmatöitä aikaisempina opiskeluvuosina. Tykkään tutkia ja ottaa selvää eri asioista, lukea teorioita jne. Se missä kohtaa tökkää vastaan on se, että musta tuntuu etten fyysisesti (ja mitä ilmeisimmin psyykkisesti) jaksaisi tehdä gradua. Kirjojen lukeminen, koneen näytön edessä istuminen, kieliasun hionta viimeistä pilkkua myöten, joka kaksoispisteen paikan miettiminen jne vie ihan tolkuttomasti voimia. Haukottelen 45min. jälkeen jo makeasti. Ja olen huomannut, että jos teen monta tuntia gradua yhtenä päivänä, vaikka 4-5 tuntia, niin en jaksa kahteen seuraavaan päivään tehdä sitä ollenkaan. Sit mulla on joku sellanen niskavaiva, että lukiessa ja kirjottaessa niskat menee jumiin ja joskus saattaa ihan alkaa oksettamaankin sen takia.
En ole koskaan tuntenut sanoja motivaatio tai himo tehdä gradua, semmaa, progradua. Mitä se on? Jotenkin itse en ole koskaan tiennyt, mistä jengi puhuu kun ne puhuvat siitä, miten he eivät voi nyt tehdä jotain kun on ihana tunne tehdä työtä eteenpäin. Itselleni noi työt, se itse lukeminen ja kirjoittaminen, on ollut enemmän velvollisuutta ja pakkopullaa. Tuon gradun pitäs vääntää valmiiksi, jotta on pääsylippu työelämään.
Teoriat, pohtiminen, mittaaminen, johtopäätösten teko on kivaa mutta itse teko ja kirjoittaminen ihan arsesta :) Ja jotenki ei riitä mielenkiintoa miettiä joka jumalan puolipisteen paikkaa ja kuvaotsikon paikkaa numerointeineen. Mitäs iloa siitä on, jos muuten työ on sisällöltään mitä sattuu. Itselläni on pääasia, että on aihe, mitä kannattaa/voi tutkia, hyvä ja mielekäs menetelmä, johtopäätökset johdonmukaisia ja teoria, analyysi ja tulokset ovat loogisia.
Oonkohan mä ainut jolla on tällänen olo? Muita joilla itseasiassa eriaattees puuttuu kipinä tai motivaatio tekemiseen? Työelämässä olen ollut, ja jotenkin se on lähempänä omaa ajatusmaailmaa kuin tutkimus.
Mulla on ihan hassu ongelma. Musta tuntuu, että en yksinkertaisesti saa gradua tehtyä. Aihe on ja työtä oon ajatellut tosi pitkälle, ja kirjoittanutkin jo. Mutta musta tuntuu, ettei gradun tekotapa sovi mulle. Inhosin prosemma ja semmatöitä aikaisempina opiskeluvuosina. Tykkään tutkia ja ottaa selvää eri asioista, lukea teorioita jne. Se missä kohtaa tökkää vastaan on se, että musta tuntuu etten fyysisesti (ja mitä ilmeisimmin psyykkisesti) jaksaisi tehdä gradua. Kirjojen lukeminen, koneen näytön edessä istuminen, kieliasun hionta viimeistä pilkkua myöten, joka kaksoispisteen paikan miettiminen jne vie ihan tolkuttomasti voimia. Haukottelen 45min. jälkeen jo makeasti. Ja olen huomannut, että jos teen monta tuntia gradua yhtenä päivänä, vaikka 4-5 tuntia, niin en jaksa kahteen seuraavaan päivään tehdä sitä ollenkaan. Sit mulla on joku sellanen niskavaiva, että lukiessa ja kirjottaessa niskat menee jumiin ja joskus saattaa ihan alkaa oksettamaankin sen takia.
En ole koskaan tuntenut sanoja motivaatio tai himo tehdä gradua, semmaa, progradua. Mitä se on? Jotenkin itse en ole koskaan tiennyt, mistä jengi puhuu kun ne puhuvat siitä, miten he eivät voi nyt tehdä jotain kun on ihana tunne tehdä työtä eteenpäin. Itselleni noi työt, se itse lukeminen ja kirjoittaminen, on ollut enemmän velvollisuutta ja pakkopullaa. Tuon gradun pitäs vääntää valmiiksi, jotta on pääsylippu työelämään.
Teoriat, pohtiminen, mittaaminen, johtopäätösten teko on kivaa mutta itse teko ja kirjoittaminen ihan arsesta :) Ja jotenki ei riitä mielenkiintoa miettiä joka jumalan puolipisteen paikkaa ja kuvaotsikon paikkaa numerointeineen. Mitäs iloa siitä on, jos muuten työ on sisällöltään mitä sattuu. Itselläni on pääasia, että on aihe, mitä kannattaa/voi tutkia, hyvä ja mielekäs menetelmä, johtopäätökset johdonmukaisia ja teoria, analyysi ja tulokset ovat loogisia.
Oonkohan mä ainut jolla on tällänen olo? Muita joilla itseasiassa eriaattees puuttuu kipinä tai motivaatio tekemiseen? Työelämässä olen ollut, ja jotenkin se on lähempänä omaa ajatusmaailmaa kuin tutkimus.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...itsellesi pari, jonka kanssa teet gradun. Minulla oli pitkän aikaa aihe valmiina ja kirjoituskin jo alullaan kun iski semmonen ahdistus että ei tästä tule mitään. Juttelin kaverin kanssa ja hänellä sama tilanne oman gradunsa kanssa, niinpä mietittiin että tehdäänkö homma yhdessä ja niin tapahtui. Tänään juuri saatiin gradu viimein valmiiksi (100 sivua) ja opponointi on viikon päästä. Sitten vain tarkistukseen ja papereita odottamaan. Olo on tosi hyvä! Ja gradun tekemiseen käytimme noin 3,5 kk tehokkaasti eli joka päivä monta tuntia koneella.
Eli eikun kaveri vaan mukaan niin työ on kaksinverroin kivempaa ja toinen potkii toista eteenpäin! Lykkyä tykö!
Muihin ongelmiin mulla ei ole ratkaisuja, mutta jos kieliasu pilkkuineen ja kaksoispisteineen tuottaa tuskaa niin osta kieliopin ja sujuvuuden tarkastus joltakulta. Esim. kieltenlukijoiden joukossa voisi olla kiinnostunut korjaaja, jolle 50 erskiä pulittaessasi saisit geesi hiottuna takaisin. Ehkä kirjoittaminen sujuisi nopeammin, kun saisit keskittyä asiasi esiintuomiseen.
Eipä sitä inspistä aina ole. Olis ihanaa, jos olis jonkinlainen sydämen kipinä ja intohimo omaa rakasta graduaan kohtaan, mutta ei jos ei. Sit se on vain pakollinen paha, joka päättäväisyydellä ja suomalaisella sisulla pois päiväjärjestyksestä hoidettakoon. Itse oon onnekkaasti jo loppusuoralla, mutta turhaan kiiruhdin, kun en mä nyt sit byrokraattisten juttujen takia ehdikään saada papruja käteen tavoittelemaani aikaan mennessä.
Joo, tuttu on tunne. Nyttenkin pitäisi kirjoittaa gradua, mutta mutta, täällä sitä vaan vastaillaan keskustelupalstalle.
Gradun aihe on kiinnostava, mutta jotenkin vaan ei saa otettua itteä niskasta kiinni ja kirjotettua. Olen päivät töissä ja teen graduani kyseiseen työpaikkaan, mutta muut työtehtävät ovat gradun teon edellä, joten työaikanakaan se ei paljon etene. Ahdistusta lisää se, että AMK:n opinnäytetyön sain tehtyä kohtalaisen nopeasti, mutta liekö siitä jäänyt jokin trauma alitajuntaan, joka nyt sitten laittaa jarrua gradun teolle.