Olen nyt opiskellut noin 10 vuotta ja tehnyt 2 kandia (LuK/HuK). Ekan kerran aloin innolla tehdä gradua syksyllä 2003. Ajatus oli vain tekaista gradu, arvosanalla ei väliä. Valitettavasti ohjaajaproffani keksi, että minähän olisin sopivaa tutkija-ainesta (kaikki aiemmat arvosanat erinomaisia/ hyviä). Proffa onnistui värväämään minut projektiin, jonka tiimoilta olisi pitänyt jatkaa saman tien väitöskirjaan asti.
Siitähän alkoi paineita kasaantua, ja 9 kuukautta gradua väännettyäni heitin koko homman roskakoriin ja lähdin viettämään maailmalle reissuvuotta.
Nyt syyskuussa aloitin gradun uudesta aiheesta. Jälleen sama asenne: itselleni ei ole arvosanalla mitään väliä, kunhan vihdoin ja viimein valmistuisin. Valitettavasti ohjaaja on jälleen henkilö, joka oli viimeksi värväämässä minua väitöskirjaprojektiin.
Siis itse olen antanut itselleni luvan vaikka vain hutaista tämän työn, mutta se ahdistaa, ja aiheuttaa paineita, että koen itseeni kohdistuvan odotuksia ohjaajan taholta, ja että olen jo kertaalleen tehnyt ohjaajalle oharit... Asetelma aiheuttaa negatiivisen fiiliksen koko gradun tekoa kohtaan. Oisi niin paljon mukavampi taas pistää hanskat naulaan ja lähteä maailmalle...
Miten olette hyvät ihmiset selviytyneet graduahdistuksesta?
Siitähän alkoi paineita kasaantua, ja 9 kuukautta gradua väännettyäni heitin koko homman roskakoriin ja lähdin viettämään maailmalle reissuvuotta.
Nyt syyskuussa aloitin gradun uudesta aiheesta. Jälleen sama asenne: itselleni ei ole arvosanalla mitään väliä, kunhan vihdoin ja viimein valmistuisin. Valitettavasti ohjaaja on jälleen henkilö, joka oli viimeksi värväämässä minua väitöskirjaprojektiin.
Siis itse olen antanut itselleni luvan vaikka vain hutaista tämän työn, mutta se ahdistaa, ja aiheuttaa paineita, että koen itseeni kohdistuvan odotuksia ohjaajan taholta, ja että olen jo kertaalleen tehnyt ohjaajalle oharit... Asetelma aiheuttaa negatiivisen fiiliksen koko gradun tekoa kohtaan. Oisi niin paljon mukavampi taas pistää hanskat naulaan ja lähteä maailmalle...
Miten olette hyvät ihmiset selviytyneet graduahdistuksesta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Paineensietokykyä ts. varoventtiiliä kannattaa säätää, työelämässä sitä taitoa sitten tarvitaan. Ellei tietty mene "aivot narikkaan" hommiin.
eikö jossain vaiheessa kannattaisi olla rehellinen ja tehdä ohjaajalle omat suunnitelmat selväksi? taidat kuitenkin itsekin jotain paineita luoda vaikka olet antanut luvan "hutaisuun"?
ajattelin itse jossain vaiheessa kanssa hutaista, mutta se ei motivoi tekemään yhtään mitään...paremmin mulla on mennyt, kun päätin työskennellä ihan vaan samaan tyyliin kuin muissakin projekteissani. graduahdistukseen auttaa mulla se, että pidän tukkimiehen kirjanpitoa työskentelykerroistani. kerralla olen saattanut tehdä hommia tunnin tai pari joskus enemmänkin ei sillä niin väliä kunhan joka viikolle kertyy merkintöjä. ohjaajan mielipiteistä en muuten välitä paitsi palautteista, joiden perusteella korjaan lähettämiäni luonnoksia.
tsemppiä graduttajille!
Gradu on tehtävä, johon voi asennoitua eri tavoin; toiset suorittavat sen yhtenä isona oppimistehtävänä, toiset puolestaan haluavat tehdä kunnon tutkimuksen. Sinun ehkä kannattaisi miettiä kumpaa todella tahdot - tehdä gradun vaiko väikkärin nyt. Jatko-opiskelijaksi voit, kuten tiedät, hakea gradun jälkeenkin, vaikka 50 vuoden päästä. Voit ilmoittaa ohjaajallesi, notta kiitos kannustuksestasi, mutta tilannetta helpottaisi grdun ohjaus, ja että väikkärin ohjauksessa voit ottaa yhteyttä myöhemmin. Pääasia kuitenkin on se, että teet sen mitä itse todella haluat!
Sinusta voi olla suuri hyöty yhtenä tutkimuksen tekijänä, mutta oppilaita tulee ja menee. Ohjaajille tulee vastaan uusia kykyjä varmasti vähän väliä. Ohjaajasi on yksi auktoriteetti muiden joukossa, älä koe tarpeeksesi olla hänelle mieliksi. Voihan työstäsi tullakin hyvä, kun otat vähän rennommin. Lähde omista mielenkiinnon kohteistasi ja työnnä ajatukset "suurista ihmisistä" syrjään. Sinä olet pääosassa gradua tehdessäsi, ei ohjaajasi, jonka tehtävänä on tukea sinua työssäsi tavalla, jolla haluat sen suorittaa.