Puhevika

Kyselisin, löytyykö muita, joilta puhevikaa löytyy.

Itselläni on s-vika. Ala-asteella sain puheopetusta, eikä asia liiemmin häirinny, ei juuri kiusattu sen takia. Yläasteella äidinkielenopettaja osui arkaan paikkaan, kun kyseli siitä, kun jouduttiin näytelmää pitämään ja puhumaan siinä.

Nyt myöhemmässä oppilaitoksessa äidinkielen opettaja mainitsi esityksen jälkeen, että "sullakin jotain pientä puhevikaa tms. on huomattavissa".
Minua vähiten kuunnelleelta kaverilta kyselin, eikä kuulemma huomaa, mutta ei ole huomiota kiinnittänyt.

Itseä vain häiritsee eniten, huomaan sen aina s-kirjaimen kohdalla, erityisesti, jos suutun ja yritän painokkaasti jotain sanoa, niin suhahtelee, miten sattuu..

Pystyyköhän tällä iällä (18v) tuolle mitään enään tekemään ja kannattaako, vai opetteleeko vain suosilla elämään tämän kanssa?

Itsestä vain tuntuu, että on pahentunut tämä tai sitten vain kiinnitän huomiota siihen..
8596
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Saattaahan se olla kiusallinen juttu hälle, kenellä se "vika" on. Itseäni mua ei haittais tippaakaan, jos joku sanoo s-kirjaimen eri tavalla kuin itse. Eli luultavasti kiinnität asiaan huomiota kauhean paljon enemmän kuin muut kanssaihmiset. Eli älä stressaa suotta.

Äänestä

Älä tee kärpäsestä härkästä! Tuollaisen asian kanssa kun ei ole mitään tarvetta edes miettiä hoitoja.
Ajattelepa, että monilla on paljon pahempi vika. Itse änkytän, olen ollut tällainen vammainen koko ikäni. Se jos mikä vaikuttaa koko elämään! Mielestäni olen silti viettänyt tähän astisen elämäni ihan tyydyttävästi. Voin jopa sanoa olevani onnellinen! Olen naimisissa, työni on ihan jees, mukava oma talo, jossa voin toteuttaa itseäni remonteissa.
Ihmisten suhtautumisessa on tietenkin aina sanomista. Mutta sellaista ei pitäisi miettiä, jolle ei voi mitään...!

Äänestä
  • Pikkuviat tekee monesti ihmisestä vaan persoonallisemman ja mielenkiintosemman.
    Toi änkyttäminen voi ehkä olla vähän ikävä, mut siitä ainakin voi parantua. Mulla yks kaveri änkytti joskus kuin pien perkele kunnes se sit kävi jonkun lyhyen esiintymiskurssin - tai mikskä niitä kutsutaan, jotain itseilmaisua.
    Varmaan noita änkyttämisen syitä on monia, mut se tais vaan tiedostamattaan jännittää liikaa puhumista..

    Äänestä

  • Itse kans änkytän. Oletko yrittänyt saada siihen hoitoa? Onko auttanut? Itse oon täs änkyttänyt yli 20v ja kyllästyin nyt sit siihen ja viikon päästä eka puheterapeutti...

    Äänestä

itselläni ei ole puhevikaa mutta osaan kuvitella että se itsestä voi tuntua hyvinkin isolta ongelmalta. mutta oikeesti siihen ei varmasti muut kiinnitä niin paljon huomiota! ja vaikka kiinnittäisivätkin, eivät he välttämättä ajattele sitä huonona asiana. ainakin minun mielestä joskus pieni puhevika voi olla vain ihana asia, joka tekee tyypistä jotenkin niin suloisen!

Äänestä

Mulla on r-vika, ja aika paha, mutta puhun niin vähän, että se ei vaiva minua.

Äänestä
  • Mullakin on ärrä-vika, eikä vois vähempää kiinnostaa. Kun alkaa vituttaa, nii se on usein se viimeinen pisara, joka laukaisee vitutuksen. Kuten myös finnit, pienimuna ja keltaiset hampaat.

    Äänestä

  • söpö-sexy-boy84 kirjoitti:

    Mullakin on ärrä-vika, eikä vois vähempää kiinnostaa. Kun alkaa vituttaa, nii se on usein se viimeinen pisara, joka laukaisee vitutuksen. Kuten myös finnit, pienimuna ja keltaiset hampaat.

    Mullakin r-vika. Ei se kuulemma muita haittaa, mutta itseä kylläkin. Tosiaan, kun alkaa vituttamaan, niin r-vika on se viimeinen naula arkkuun...
    Mut, kyllä se siitä. Kunhan hyväksyy itsensä ja vikansa osaksi omaa persoonaa. Muuthan pitävät r-vika "söpönä" ja sen omaava on persoonallinen. Olen kuullut, että jopa ihaillaan ihmisiä jotka uskaltavat esim. alkaa laulamaa puheviastaan huolimatta.
    Onnea kaikille puhevikaisille!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Jamppa kirjoitti:

Kyselisin, löytyykö muita, joilta puhevikaa löytyy.

Itselläni on s-vika. Ala-asteella sain puheopetusta, eikä asia liiemmin häirinny, ei juuri kiusattu sen takia. Yläasteella äidinkielenopettaja osui arkaan paikkaan, kun kyseli siitä, kun jouduttiin näytelmää pitämään ja puhumaan siinä.

Nyt myöhemmässä oppilaitoksessa äidinkielen opettaja mainitsi esityksen jälkeen, että "sullakin jotain pientä puhevikaa tms. on huomattavissa".
Minua vähiten kuunnelleelta kaverilta kyselin, eikä kuulemma huomaa, mutta ei ole huomiota kiinnittänyt.

Itseä vain häiritsee eniten, huomaan sen aina s-kirjaimen kohdalla, erityisesti, jos suutun ja yritän painokkaasti jotain sanoa, niin suhahtelee, miten sattuu..

Pystyyköhän tällä iällä (18v) tuolle mitään enään tekemään ja kannattaako, vai opetteleeko vain suosilla elämään tämän kanssa?

Itsestä vain tuntuu, että on pahentunut tämä tai sitten vain kiinnitän huomiota siihen..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu