heterosta homoksi

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000019&conference=704&posting=22000000022511894

mutta keronpa näkökohtia joita voit miettiä.

Olet kovin huolestunut siitä miten lähmmäisesi suhtautuu asiaan. Hyvin ymmärrettävää sillä eiväthän he lakkaa merkitsemästä sinulle jotakin. Kuitenkin olet myös velvollinen itseäsi kohtaan tunnustaa se mikä kohdallasi on tosiasia.

Vaimosta olet ottamassa eron ja hän lienee valmistautnut samaan posessiin. Pääasia siinä tilanteessa on että ette ala sinkoa syytöksiä toistenne niskaan vaan pysytte vähintäänki puheväleissä. Voi olla että tämä suhteesi paljastuminen vaimollesi hänelle merkitsee helpotusta sillä hän voi tuntea että liiton toimimattomuus ei ole hänen syytään. Tämä on tietenkin pelkkä olettama jolle en voi osoittaa mitaan todistetta paitsi sen että tunnen erään tapauksen jossa miehen ja vaimon suhde "ystävinä" parani kerta heitolla kun mies hänelle kertoi taipumuksestaan. Ero tapautui mitä suurimmassa yhteisymmärryksessä ilman riitaa. Lapsia tosin ei ollut.

Lapset yleensä toipuvat kovin nopeasti tilanteesta ja suhde normalisoituu jos jaksat olla heihin yhteydessä ja kertoa asia peittelemättä sekä sen että suhde heihin ei muuttu muuta kuin siltä osin että kenties ette tapaa toisianne päivittäin. Huolesi varmaan koskee sitäkin mitä kaikkea lapset saavat kuulla mutta jos he eivät koe menettäneesi sinut ja suhteenne toimii niin kyllä he sen kestävät.

Sitten tulemme itseesi. Sinun on ennen kaikkea oltava rehellinen itsellesi ja hyväksyä se että tunnet mitä tunnet. Hyvähän tilanteessasi on se että sinulla näyttää olevan ihminen jonka kanssa voit huolesi jakaa yhtä hyvin kuin ilotkin. Jos suhteenne rakentuu keskinäiselle luottamukselle ja kunnioitukselle niin kestät kyllä.
Avioliittosihan oli eräänlainen koulu jossa kysyms oli kaden aikuisen välisestä suhteesta eikä tämä uusi suhde siinä mielessä poikkea siitä millään tavalla. Samantapaisiin asioihin tulet törmäämään.

On varmaan mieluisaa saada kuulla muiden kokemuksista ja ehkä jotakin niistä ottaa malliksi mutta ise sinun on elämäsi elettävä ja kenen neuvoja sitten noudatatkin niin seuraukset niistä sinä joudut itse kohtaamaan.
Lykkyä tykö

Ymmärränkö nyt oikein, kun luin riviesi välistä sellaisen ajatuksen, että mieheen rakastunut mies on aina homo? Korjataanpa nyt se väärinkäsitys: biseksuaalilla tarkoitetaan miestä/naista, joka voi tuntea seksuaalista, mutta myös tunnetasolla, viehtymystä kumpaakin sukupuolta kohtaan. Sinä siis et ole homo, jos olet rakastunut mieheen. Tekstisi oikeastaan vain vahvistaa sen ajatuksen, että bisset jopa itse vetävät yhtäläisyysmerkin kaappihomouden ja biseksuaalisuuden välille.

Mukava kuulla, että maailmassa on vähintään yksi ihminen, joka on täysin samassa tilanteessa kuin minä. Meilläkin on lapsia ja maailma on romahtamassa, näin minä koen tilanteeni tällä hetkellä olevan. Heikkona hetkenä on mieleeni tullut jopa itsetuhoisia ajatuksia. Näin julkisesti minun on kuitenkin mahdotonta kirjoittaa yksityiskohtaisemmin tilanteestani. Olisi mukava vaihtaa ajatuksia, mutta miten saan sinuun yhteyden?

Moi.

Sinulla on tietysti oikeus olla ihmeissäsi ja hämmentynyt, mutta mieti todella tarkkaan, elätkö elämääsi itseäsi vai muita varten. Itse olen ollut lähes samassa tilanteessa kuin sinä. En uskaltanut puhua asiasta edes lähimmille ystävilleni 3 vuoteen. Mutta täytyy kyllä kertoa, ettei kukaan, kuullessani seurustelevani nyt miehen kanssa, ole yhtä ainutta poikkipuolista sanaa sanonut. Ei ainakaan minulle. Ja tuskin kovin paljon selän takanakaan, koska varmasti olisin asiasta jostain kuullut.

Ex-tyttöystävän kanssa menee hyvin, samoin lasten ja sukulaisten, nykyisen miesystävän, työkavereiden ym.

Tule siis kaapista vähitellen ja omassa tahdissasi. Sinä päätät tahdin. Mutta älä lopeta hyvää suhdetta pelkojesi takia. Ne osoittautuvat kyllä ajan kuluessa varmasti turhiksi. Eikä sinun tarvitse kaikille seurustelustasi koskaan kertoakaan, jos et halua. Yleensä rehellistä miestä arvostetaan - vaikkakin sitten homoa tai bi -sellaista. Elämä ei ole niin vakavaa, kuin miltä se sinusta todennäköisesti juuri nyt tuntuu.

Luulen, että lähipiirisi on mahdollisen alkujärkytyksen jälkeen tyytyväisiä, että sinullakin on elämässäsi rakas ihminen. Kaikilla ei sitä koskaan tule olemaan. Ole mies ja elä omaa elämääsi!

Se, että myös tykkää toisesta miehestä ON VARMASTI MAAILMAN LUONNOLLISIN ASIA. Tästä syystä siitä tehdään NIIN vaikea. Toivon, että tilanne kohdallanne loksahtaa HYVÄKSI.

Vaikea asia.
Olen itse ollut samassa tilanteessa, mutta kun en asu suomessa minun on vähän vaikeaa sanoa kuinka pitäisi tehdä.
Minä olen 39 vuotta ja minulla on kaksi lasta (19 v ja 16 v tyttöjä), erosin vaimostani noin 5 vuotta sitten ja noin 6 kuukautta eron jälkeen muutin toisen hiehen kanssa yhteen.
Minulle se ehkä oli siinä mielessä helponpaa koska minulla ei ole sukulaisia täällä.
Minun suhde lapsiini on hyvä ja nykyään suhde entiseen vaimoon on myös hyvä. Ne ovat kaikki "accepted" (anteeksi mutta en löydä suomalaista sanaa) minun.
Alussa minua kuitenkin pelotti mutta sitten yhden kerran (alkoholin avulla) kerroin lapsille että minä rakastan täta toista miestä.
Tälläisessä isossa kaupunkgissa se on ehkä helponpaa (tarkoitan että en ole aino mies), mutta ymmärrän että jossakin pienessä paikassa se voi olla vaikeanpaa.
Haluasin tietenkin antaa sinulle neuvoa, mutta mitä minä tässä pystyn sanomaan?

Toivotan sinulle kuitenkin onnea ja pyydän samalla anteeksi hiukan huonoa suomenkieltä

Niin kyllä se on mahdollista että ikääntyessään hakee muitakin kokemuksia kuin hetero. Jos vähänkään on bi luontoinen niin helppoa on aloittaa suhde samaan sukupuoleen. Se vaan odottaa oikeaa hetkeä. Mutta tuskin oikea homo olet.