Aivan ensimmäiseksi lämmin kiitos teille,jotka vastasitte viestiini:Tietoa kaipaava(28.12).
Tänään 4.1 vein Pörrin eläinlääkäriin,koska edelleenkin vatsavaivat jatkuivat vaihtelevalla menestyksellä,mutta se veri eniten huoletti.Pörristä lähti valtavasti karvaa ja laihtunutkin se oli,vaikka söi todella hyvin.Pörri rauhoitettiin ja otettin verinäytteet,epäilynä kilpirauhasen liikatoiminta.Kun näyte otettu ell tutki vatsaa ja tunsi suolessa ylimääräistä.Ell epäili,että siellä voi olla suolen tuppeuma,karvapallo tukos tai sitten kasvain.Vatsa avattiin ja pahin pelkoni toteutui:suolistossa oli suurehko kasvain,joka oli aivankuin kiertyneenä siihen suoleen.Tilanne oli sellainen,että mitään ei voinut tehdä.Hyvästelin oman rakkaan ystäväni,annoin sille suukon ja kerroin rakastavani sitä ikuisesti.Niin lähti Pörri-kissani Mikki-veljensä luo(nukkui ikiuneen 7kk:tta ja 20pv sitten,myös syövän takia),autuaimmille hiirestysmaille.Kyynelten valuessa pitkin poskiani ,kuiskaan hiljaa:"Hyvää matkaa,kulje kanssa enkelin.Hyvää matkaa,sinua paljon rakastin..."
Tänään 4.1 vein Pörrin eläinlääkäriin,koska edelleenkin vatsavaivat jatkuivat vaihtelevalla menestyksellä,mutta se veri eniten huoletti.Pörristä lähti valtavasti karvaa ja laihtunutkin se oli,vaikka söi todella hyvin.Pörri rauhoitettiin ja otettin verinäytteet,epäilynä kilpirauhasen liikatoiminta.Kun näyte otettu ell tutki vatsaa ja tunsi suolessa ylimääräistä.Ell epäili,että siellä voi olla suolen tuppeuma,karvapallo tukos tai sitten kasvain.Vatsa avattiin ja pahin pelkoni toteutui:suolistossa oli suurehko kasvain,joka oli aivankuin kiertyneenä siihen suoleen.Tilanne oli sellainen,että mitään ei voinut tehdä.Hyvästelin oman rakkaan ystäväni,annoin sille suukon ja kerroin rakastavani sitä ikuisesti.Niin lähti Pörri-kissani Mikki-veljensä luo(nukkui ikiuneen 7kk:tta ja 20pv sitten,myös syövän takia),autuaimmille hiirestysmaille.Kyynelten valuessa pitkin poskiani ,kuiskaan hiljaa:"Hyvää matkaa,kulje kanssa enkelin.Hyvää matkaa,sinua paljon rakastin..."
Vastaukset 18
Vanhimmat
voi mite kurja juttu! kyyneleet vieri munkii poskia pitki ku luin juttus. hyvin huolissani olen ite omasta kissastanikii. oli viikon kadoksissa jossai ulkona. viimeyönä ilmaantu oven taakse tosi huonossa kunnossa, ei meinannu jalat enää kantaa. tänää käytin eläinlääkärissä, joka katto ver- ja maksa-arvot...ne oli normaalit. mutta jaloista on lihakset aika mennyttä. laitettii nestettä ja antibioottipiikki. nyt pitää ootella pari päivää että toipuuko ennallee. olen todella huolissani ja pelkään pahinta.
Tuli myös todella huonossa kunnossa parin viikon seikkailun jälkeen takaisin.
Parani täysin ja voi hyvin.
Hengitys rohisi, nestehukka, nälkiintyminen ja korvatulehdus ja siitä selvisi.
Kasvain vei minunkin kissani eilen tai nukutettiin eilen, kun oli kissan meno jo sen verran hankalan näköistä.
Nyt on niin hiljaista etten saa oikein unta.
Toivottavasti toinen kissamme nyt jaksaa ilman kaveria.
Minunkin kissani pääsi eilen tuskistaan parempaan paikkaa. Itkua on vaikea pidätellä..kaipaus on mieletön. Illalla mietin, että antaisin mitä vaan, jotta saisin kissani takaisin, mutta se kun ei ole enää mahdollista. Toista samanlaista kissaa ei enää tule, kissa joka ei koskaan raapinut eikä purrut kertaakaan ketään..
Eläinlääkäriltä varmistimme, että onko toivoa, mutta hän vaan pudisti hitaasti päätään, pahanlaatuinen kasvain oli levinnyt turkkiin ja sisäelimiinkin..
Tänään hautaamme kissan, taivaskin itkee sitä, sillä täällä sataa kaatamalla.
Voimia kaikille kanssani kärsijöille, toivotaan, että jonain päivänä helpottaa!
voi saada tekstistä:
http://www.introspekt.fi/artikkelit/suru.html
Vietimme klo 11 kauniit hautajaiset. Sade loppui juuri silloin. Kissa saa nyt nukkua rauhassa vanhempieni makuuhuoneen ikkunan lähellä...turvassa.
introspektiä, kylläpä tuo pitää niin paikkansa. Itselläni on ollut jo kolme kuukautta Viivin kuvaa, kahta kynttilää, uurnaa ja Viivin kynnenpalasia lipaston päällä. Niitä katson lähes päivittäin, vieläkin. Sandrasta ei oikein jäänyt vielä muistoja, ahdistus on todella suuri, kun kaikki kävi niin nopeasti. On jopa huono omatunto..kun ei oikein ehtinyt tulla edes muistoja Sandrasta.
piilotin kaikki kuvat kissastani. En tiedä hyödyttääkö se mitään,mutta jos ne ovat esillä, niin itkisin koko ajan. Ehkä sitten myöhemmin pystyn kaivamaan ne taas esille.
Samoin tein kun isovanhempani kuolivat, en kestänyt katella valokuvia.
Tänään kävin ostamassa kissan hautajaisiin kukkia, ostin valkoisia ruusuja, itku tuli väkisin ja kun sitten vielä eksyin vahingossa lemmikkiruokaosastolle itku tuli taas...kamalaa tämä sureminen!
Totesin tuossa eilen eräälle ystävälleni, että suru on jokseenkin hyödytyntö, se ei auta mitään,se ei tuo menetettyä takaisin ja se tuo surijalle äärettömän pahan olon.
No, suru myös kertoo miten paljon menetettyä rakastit, ja on luonnollista ja onneksi se helpottaa ajanmyötä.
Älkää vaan pahastuko sanomisistani, suru on nyt suurimmillaan ja on paha olla..
Tsemppii!!
niin kuin sinä, kun kissani menehtyi nopeasti, jäi auton alle, enkä saanut edes hyvästellä..
Laitoin kaikki kuvat pois samantien.
Ahdistus, syyllisyys, (koin, että minun olisi pitänyt pystyä suojelemaan) viha, toivottomuus, itkuisuus, niin tuttua.
Kovin pala oli viikon etsinnän jälkeen löytää rakas ystävä ojasta pahasti runneltuneena...
Kova shokki. Niin kova...en osaa edes kertoa. Itkin monta päivää nousematta sängystä.
Ymmärrän tunteenne niin hyvin. Lukekaa myös otsikolla "nuo tunteet", siinä osaanottoni myös teille kaikille muillekin!
olin jo varautunut pahimpaan, hänen kanssaan oli muistoja kuudelta vuodelta. Vieläkin on hänen kuvansa lompakossani, yöpöydällä...
Sandra ehti olla meillä viikon, josta kolme päivää juoksimme lääkäreissä, jotka yrittivät helpottaa rakkaamme oloa, onnistumatta siinä. Kaikki kävi niin tuskaisan nopeasti, että shokki on vieläkin päällä. Sen takia en pysty katsomaan niitä kymmeniä kuvia joita viikon aikana ehdittiin ottaa, kaikki turvatoimet, joita kehiteltiin pienen pennun tuloa varten revittiin samantien pois, muistuttamasta tuskasta.
Onko nämä kaksi niin erilaista menettämistä, molemmat yhtä rakkaita´ 0pppppppp (tuo rakkaan Wagner-poikamme viesti teille, kulki juuri näppäimistön päältä ;)), mutta Viivin kanssa oli pitkä historia, Sandra joulun enkelinä lennähti pian tiehensä, jättäen shokkitilaan koko perheen..
sinulle, että muistathan, että syy ei ollut sinun, ettei muistoja ole kertynyt pienestä kisustasi. tietenkin nekin tunteet ovat ymmärrettäviä ja saat näin tuntea, mutta kunhan muistutat järkevästi tunteitasi, että ne ovat vain tunteita (syyllisyys siis) ilman totuusperää. näin olisi käynyt kenen tahansa kohdalla. kyllä kaikki ajallaan tästä järjestyy. yritä jaksaa! :)
ja Sandra-tyttönen... Surutyö Viivistä häiriintyi kun Sandrakin kuoli, osittain jopa vihan tunteita tulee, mutta heti perään kadun ja syyllistän itseäni, vaikka tiedän tehneeni parhaani molempien kanssa.
Mikähän tarkoitus tällä oikein on?
olen sanaton, en voi mitään kirjoittaa, jaksamista;(
pahoillani
ilmaantunut paljon taivaalle..osannottoni suureen suruusi:(
Itseltäni lähti kaksi kissaa tähdeksi taivaalle tuikkimaan 3 kk:n sisällä, toisen vei kasvain ja toisen syytä ei vielä tiedetä, ruumiinavaus selvittää. Viivi oli 6,5 v ja Sandra 13 vk ja 1 pv.. suru on suunnaton.
sanat eivät varmaan voi lohduttaa tässä vaiheessa on aina kauheaa kun menettää lemmikkinsä,ehkäpä se oli kuitenkin paras ratkaisu PÖRRIN tapauksessa,sinä vastuullisena omistajana,tiesit mikä on parasta PÖRRILLE ja niinhän sen pitää ollakkin.voimia sinulle toivottelee kolmen kisun äitsikkä
suruusi :( Ikävää kun olet joutunut noin lyhyellä aikavälillä kokemaan kaksi kipeää menetystä.
Jaksamista ja lohduttavia haleja täältä koko poppoolta (mie ja 4 kisuliinia)
...niin tutut, kun oma rakas on poissa.
Otan syvästi osaa suruusi, liikutuin tekstistäsi.
Oma kissani jäi auton alle viime kesänä ja vieläkin itken ja kaipaan. Mikään ei kai ikinä sitä aukkoa sydämessäni paikkaa. Enkä oikeastaan tahdokaan, se olkoon ikuisesti hänen..
Elämä silti kulkee eteenpäin, nyt edessä uuden pennun kotiintulo vk:n sisällä.
Tahdon muistuttaa sinua hellästi, vaikkei nyt siltä tunnukaan, hiljalleen sekin kovin kipu helpottaa.
Aika on kaikella; surulla, ikävällä ja vihalla mutta myös kauniilla muistoilla, ilolla, että sai hetken yhdessä kulkea ja onnella. Ikinä häntä ei tarvitse silti unohtaa, muistoja voi sydämessään haalia ja rakastaa.
Kaikkea hyvää sinulle.
osanottoni suureen suruusi!!kisullasi on nyt hyvä olla,ei ole kipuja,särkyjä.suru vie oman aikansa,jaksele!**voimia ja halaus**