hopeisia helmet
läpikuultavat kyyneleet
joilla minua
olet köyhdyttännyt
unohduksen verkkoon
takertukoon niistä jokainen
ulkopuolelle
tämän sirpaleisen hetken
olet mysteeri
todellisuus ja harha
luomesi värähtää
jää silmistäsi sulaa
suuri minäsi huokaa
jotain sinussa särkyy
tulen vastaasi
itket
edessäni murrut
käperryt kainalooni
todellisuuden totisissa hetkissä
läpikuultavat kyyneleet
joilla minua
olet köyhdyttännyt
unohduksen verkkoon
takertukoon niistä jokainen
ulkopuolelle
tämän sirpaleisen hetken
olet mysteeri
todellisuus ja harha
luomesi värähtää
jää silmistäsi sulaa
suuri minäsi huokaa
jotain sinussa särkyy
tulen vastaasi
itket
edessäni murrut
käperryt kainalooni
todellisuuden totisissa hetkissä
Vastaukset 15
Vanhimmat
elämän karua arkea, hienosti kirjoitettuna, mutta olenko väärässä, itse olisin tuon alun kirjoittanut "hopeiset helmet", no kyllä tiedät paremmin. Tuontoiseksi viimeisen lauseen olisin itse kirjoittanut
tulen vastaasi
edessäni murrut
itket
Mutta kuten sanottu mikä minä olen sanomaan kun omissani virheitä vilisee
Lämmin tervehdys sinne kosken partaalle/Liona
Kuule, siihen jäi virhe !
Se oli alunperin muotoa;
hopeisia helmiä
läpikuultavia kyyneleitä
Lähdin muokkaamaan sitä, enkä huomannut tuota
ensimmäisen sanan muotoa, niin sokea sitä on
omille virheilleen. Ja vaikka aina luen moneen
kertaan tallennuksen jälkeen, niin siltikin jää
joskus virheitä, kuten nytkin.
Totta, kyllä se olisi ehkä ollut ainakin
loogisempi siten, että ensin murtuu ja sen
jälkeen tulee itku. Mutta, ei se tuolla omalla
tavallanikaan pahasti ristiriidassa ole.
Kiitos Liona palautteesta ja harmaan päivän
jatkoa. Täällä ainakin sataa, ei sada ja sataa,
mutta lenkin tein jo koiran kanssa.
Ihanaa lukea taas siskosein.
Sinä sen teit taas.
onhan se kiva taas kirjoitella tauon jälkeen.
Mukavaa huomata, että lukijoita ja ystäviä
riittää.
Molemminpuolin tulla vastaan,
kun sen aika on!
Muistaa unohtaa! :)
Kiitos , R ! Ja mukvaa ilt. sin. ! :))
niimpähän se on. Tässä kuten monissa muissakin
runoissani, on osa totuutta, osa fiktiota - mutta
se lupa runon kirjottajalla kai on :)
Kiitos itsellesi, leppoisaa illan jatketta.
Mahtavaa tekstiä....Tuosta tulee mieleen
vaikkapa Tuulen viemää elokuvan
haikea loppukohtaus...
No nyt syntyi tämmöistä - jostakinhan ne aiheet
aina löytyy. Suuri kunnia viitata tekstilläni
noinkin suureen ja mahtavaan elokuvaan, kuin
tuulen viemää - kiitos.
Leppoisaa iltaa ja tulevaa loppiaista.
"suuri minäsi huokaa". Tuo ilahdutti minua. Siispä pidän runosi johtoajatuksesta. Yleisesti ottaen vain turhauttavan tavallisilla sanoilla ilmaiset sydämeenkäyvän idean. Jää, joka sulaa silmistä. Kyyneleet kuin helmet... Puhki käytetyt ilmaisut eivät mitenkään erityisesti pidä lukijan huomiota yllä. Vaan mitäpä siitä. Kunhan jorisen. Kiva ajatus joka tapauksessa. "Vahvan" murtuminen on hämmentävä kokemus.
että minä yhä uudelleen ilahdun näistä
palautteistasi, ne on niin suorasanaisia
ystävällismielisesti silti aina.
No - kaipa tuo " suuri minäsi huokaa " olikin se
eksoottisin, jos niin voisi sanoa tässä runossa.
Toki, melko tavallisilla ilmaisuilla tuotu asia
esille, mutta omasta mielestäni tämä ei silti ole
ihan tusinakamaa, äh - no on mikä on.
Kyllähän vahvakin joskus murtuu, ei niin jykevää
miestäkään ole etteikö joskus rapistuisi, kaikki
vain eivät näytä sitä.
On taas kiva kuitenkin kirjotella tänne.
Kiitos Hessukka palautteesta, ja hyvää uutta
vuotta, samoin loppiaista.
Runossasi murtuu se kova kuori, joka on kietoutunut olemuksen ympärille.
kiitos.
Niin, kuten Hessullekkin totesin, niin kyllä se
vahvakin joskus murtuu, kun elämä ravistelee.
Oikein hyvää uutta vuotta myös sinulle, tuokoon
se elämääsi rakkauden.
Huomenia runoilijat/ jattaret! Kaunista ihan sai väreet kulkemaan selkäpiitä ei kauhusta vaan runosi kauniista riveistä, että joku osaa noin kauniisti ja sanarikkaasti, soinnikkaasti heti aamutuimaankin tai jopa yö myöhään saada sanat soimaan.Itse olen sellainen "runoilijatar" että siihen pitää tulla ns,"inspis" ja silloin niitä meinaa tuprahdella liian paljon et olen katsonut parhaimmaksi ottaa paperia ja laittaa koneen kiinni.Joku voisi kenties repiä pelihousut luonnoksieni tähden.Kiitos kauniista runoistasi :)
Laita vain runojasi, liika kriittisyys syö usein luovuuden.
lämmin kiitokseni sanoistasi. Kuten huomaat
aiemmista kommenteista, niin montaa on mieltä
runostani, tietenkin yhtä monta kuin
lukijaakin. Omat runoni syntyy pitkin päivää,
mutta sanoisin että iltamyöhällä tai
aamuvarhaisella kirjoittaessani ehkä parhaat.
Lieneekö sitten kyse aivojen hitaasta
toiminnasta kummassakin tapauksessa. Siis, vaikka
jotain syntyy, niin ehkä ajatus silloin on
seesteisempi, en tiedä.
Olen perussanastoa käyttävä runojen
kirjoittaja, en osaa edes käyttää erikoisia
kielikuvia vaan sellaisia, joista kyllä lukija
varmasti ymmärtää mitä tarkoitan.
Mutta, kirjoita toki tänne, sananvapaus on
kaikilla, ja kyllä kuule minunkin runoni ovat
olleet melkoisen köyhiä silloin, kun olen
ensimmäisiäni tänne tuonut toista vuotta
sitten. Kun koko ajan kirjoittaa, niin taito
kyllä kasvaa, mutta valmiiksi ei tule
koskaan.
Leppoisaa loppiaisen jatkoa ja kiitos vielä.