Koiran ostosta

on paljon kiinni koulutuksesta, on rotu millainen tahansa.
Eihän koira tottele jos sitä ei siihen opeta/kouluta..
Jotkut rodut tosin ovat jääräpäisempiä kuin toiset, mutta kärsivällisyydellä siitäkin pääsee.. kun jaksaa yrittää.

Ei kannata ottaa vaan sen takia että se on miehekäs koira ;) Dobberia en ainakaan ekaksi koiraksi suosittelis.Tarvitsee osaavan omistajan ja vaikka oiskin voimaa pidellä koiraa, se voi silti pomottaa sua kuus-nolla.Hyvällä ja kokeneella omistajalla aivan upea koira. Huonolla omistajalla pahimmassa tapauksessa aggressiivinen ja pahatapainen. Sama pätee Rottiksiin ja sakemanneihin. Labradori on ns pehmeämpi koira ja harvoin aggressiivinen ja siinä mielessä kehottaisin harkitsemaan sitä :)

Moi!
Onko sinulla ennestään kokemusta koirista ja koiran omistamista? Jos ei ole aiempaa kokemusta, en todellakaan suosittele ensimmäiseksi koiraksi näitä luettelemiasi koiria. Kaikki vaativat kokemusta koulutuksesta ja koiran kasvatuksesta. Jämeryys ei ole ratkaiseva tekijä koiran omistuksessa, vaan kärsivällisyys ja rakkaus omaan koiraan. Koiran hankinta kannattaa muutenkin harkita tarkkaan, kaveri on pitkäikäinen ja tarvitsee hoitoa joka ikinen päivä. Onnea koiran hankintaa ja järjen käyttöä.....

Ennemminkin järkeä kuin voimaa
Eiköhän sitä järkeä tarvita kuitenkin omistajalta
enemmän kuin voimaa.
Muuten noita Dobermannejakin on hyvin eri luonteisia,
kuten muitakin rotuja.
Mitään rotua ei kuitenkaan kannata esim pilin jatkeeksi harkita, koska
silloiinhan koiran omistaja näyttää lähinnä säälittävältä.

Nimim. muutamia "varreltaan vähäpätöisiä" Dobermannin omistajia
nähneenä...

Rotuunhan voi vaikka alustavasti tutustua Suomen Dobermann yhdistyksen
sivuilla.
http://www.sdy.fi

Ihan ensiksi kannattaa tietysti miettiä sitä, miksi hankit koira. Lenkkikaveriksi, talonvahdiksi?

Nämä dobberit, sakemannit ja rotikat ovat varsin aktiivisia koiria, eli niistä ei ole ihan talonvahdeiksi ja lemmikeiksi. Siinä ei jämpti ja johdonmukainenkaan koulutus auta, jos koira on tylsistynyt ja turhautunut, silloin siitä on vain riesaa. Kaipaavat aktiviteettia, kuten jälki- tai hakukoulutusta yms.

Onhan labbiskin nuorena varsin energinen otus, mutta tasaantuu aikuistuessaan "normaalille" tasolle.

Dobbereilla on nykyään jonkun verran luonneongelmia. Osa koirista on arkoja ja pehmeitä, huonohermoisia, ja kuitenkin teräviä. Tällainen koira ei ole kovinkaan miellyttävä kumppani. Tietysti ihanteellinen dobberi, hyvähermoinen, rohkea ja temperamenttinen, on upea harrastuskoira, mutta ei sellasenaankaan ole kovin hyvä valinta kotikoiraksi.

Suosittelen kirjatiedon lisäksi ihan livenä eri rotuihin tutustumista. Noita rotujahan pääsee tapaamaan esim. palveluskoiralajien harjoituksissa tai sitten ihan koiranäyttelyissäkin. Silloin näkee parhaiten, että millaisia eroja rotujen luonteissa on. Tosin, jos on mahdollista tavata vain pari edustajaa, niin eihän se kovin luotettavaa kuvaa rodusta anna. Ja kannattaa myös miettiä sitä, että vaikka osaavan palveluskoiraharrastajan käsittelyssä rotu on kuin unelma, niin omat taidot eivät välttämättä riitä läheskään samaan ja silloin rotu on aivan erilainen.

Mainitsemasi rodut ovat todellakin aktiivisen ihmisen harrastuskoiria. Eli mietittävä olisi myös, että jaksatko ja haluatko todella harrastaa koirasi kanssa.

Kasvattajien tietotaitoa kannattaa myös käyttää hyväkseen, sillä heillä on usein vuosien kokemus sekä rodusta että sen omistajista.