rakas kissani on poissa

mutta, ota uusi kissa. Minulta on hävinnyt pari kissaa joskus elämän varrella ja se on ihan yhtä surullista kuin jos olisi menettänyt sen kuoleman kautta. Ehkä surullisempaakin siinä mielessä, kun ei vieläkään tiedä, mitä niille kuuluu. Mutta luopua vaan tarvii, jos niikseen on, ja ajateltava eteen päin. Tsemppiä sulle.

Otin toisen kissan tosin villikissanpennun, että paljon saa töitä tehdä sen kanssa, että kesyyntyy. Silti se ei ikinä vie mun edellisen kissan paikkaa sydämmestäni. Se oli hieno kissa. Jotenki se ei tuntuis niin pahalta, josse olisi saanut edes elää, vielä kymmenen vuotta ja olisin saanut antaa sille hyvän ja rakastavan kodin.
No nyt tällä hetkellä kaksi kissaa ja rotukissan haluaisin vielä, joskus ottaa..

ikävä <3 kirjoitti:

Otin toisen kissan tosin villikissanpennun, että paljon saa töitä tehdä sen kanssa, että kesyyntyy. Silti se ei ikinä vie mun edellisen kissan paikkaa sydämmestäni. Se oli hieno kissa. Jotenki se ei tuntuis niin pahalta, josse olisi saanut edes elää, vielä kymmenen vuotta ja olisin saanut antaa sille hyvän ja rakastavan kodin.
No nyt tällä hetkellä kaksi kissaa ja rotukissan haluaisin vielä, joskus ottaa..

sydänmessä.kuus vuotta sitten menetin kuusi vuotiaan konsta poikani siinä vasta kolli se oli" herra hidalko" tässä perheessä se määräs missä mennään jos makas keskellä pöytää niin sitä kyllä ei siirretty nukkui paljon vessan lavuaarissa piti sitä ennen käydä hampaat pesemäs et kerkes ennen päällikköä.ihana kolli ihanat muistot. otin heti löytökisun pienen säikyn ,hoitolassa sanoivat sitä herra sähikäiseksi .komia on nyt 6vuotias viljo kaikille kisuille tulee se paikka sydänmeen yhtä suuri usko pois .

moi.minä menetin Elmu pojun 12.1.07.Luulen että hän oli 10 v. kuollessaan.Oli löytökissa ,sillä oli ollut rankka elämä.Kun hän tuli 5 vuotta sitten talvella mökille.oli nälkänen,matoja täynä,karva oli lähtenyt selästä ja hännästä.Joku hullu oli ampunuthäntä ilmapistoolilla suuhun,kieli oli melkein poikki,kulmahammas pois...Annoin sille matolääkityksen,käytin myös leikkauksessa jossa luoti otettiin nenäontelosta pois.HÄN SELVIS.Hänestä tuli tosi hyvä ystävä,kiltti ja rauhallinen kissa.Hän ei koskaan maukunut vaan katteli suoraan silmiin ja jutteli.Hän oli erikoinen.4 kuukautta sitten sain tietää että hänellä on vakavaa sairaus.Sai silloin antibiootteja ja parani.Mutta 11.1.hän kieltäytyi ruuasta.seuravaana päivänä hänen tilanne huononi huomattavasti,hän ei pystynyt enää liikkumaan vaan välillä veti itseään 0,5m eteenpäin ja huusi niinkui pikku vauva,Vein samana iltana Elmun lääkäriin.Mulle sanottiin että kissa on tosi huonos kunnossa ja että pitäs jättää sinne tehohoitoon tai sitten nukutetaan.Tottakai jätin Elmun tehohoitoon,halusin että hän parantuis.Olin ehtinyt olla kotona vaan 10 min.kun minulle soitetiin ja sanotiin että hänen tilanne on huonontunut ja että kissan sydän on pysähtynyt ja ne on elvytänyt 10 min.En saa varmaan ikinä selville nukutettiinko mun kissa vai kuoliko se luonnollisesti.Epäilen itse että ne antoi sille piikin,koska kissallani oli myös fiv.SE on rankka paikka.Oon jo viikon itkenyt sen jälkeen.Olen myös miettinyt että otan uuden kissan ja tai 2koditonta kissaa.Mut tiedän että kukaan toinen kissa ei täytä hänen paikkaansa.Hän on silti aina mielessä,koska oli niin erikoinen ja iso.Ei ole helppoa luopua rakkaasta ystävästä.Ajattelen vaan että sillä ei oo enää kipuja ja että hänellä on nyt hyvä olla .Voimia sullekin!